Kielikellon viime numerossa Taru Kolehmainen käsitteli musiikkitekstien kielenhuoltoa (”Apua musiikista kirjoittaville”). Hän mainitsi, että soittajannimi kanneltaja (’kanteleensoittaja’) voidaan muodostaa verbistä kanneltaa (’soittaa kannelta’).

Kanneltajan historiasta todettakoon seuraava. Muusikko Timo Väänänen piti nimitystä kanteleidensoittaja raskaahkona, ja niinpä muodostin sanan kanneltaja vuonna 1993 viron kielen pohjalta: kanneldaja. Väänänen ryhtyi ensimmäisenä nimittämään itseään kanneltajaksi.

Kirjoitin tuolloin Kielitoimistoon ja tiedustelin, voidaanko sana hyväksyä yleiskieleen. Suomen kielen lautakunta arvioi 7.3.1994, että sanaa voidaan käyttää [musiikki]alan erikoiskielessä, koska se on oikein muodostettu, mutta yleiskieleen sitä ei ole syytä suosittaa. ”Jos sana yleistyy alan erikoiskielessä, se voisi esteettä siirtyä myös yleiskieleen.”