Sun ruususi punaiset mä laitoin
hopeamaljahan.
Vaan kauniimman mä niistä
taitoin ja pistin rintahan.

Kuulostaapa romanttiselta: ruusuja ja hopeamalja, johon ruusut laitetaan — varmaankin laitetaan loppusoinnun vuoksi, koska yksi taitetaan. Mutta sitten jo vähän särähtää, kun yksi ruusuista pistetään rintaan. Melkein tuntuu kuin neula eksyisi ihoon asti. Tunnelma ja rytmi olisivat säilyneet, jos ruusu olisi painettu rintaan. Jos taas rytmi ei muuta vaatisi, olisi luontevaa panna ruusu rintaan.

Miksi kielenkäytössä on alettu kaihtaa panna-verbiä? Valitaan mieluummin muita samaa tai lähes samaa tarkoittavia sanoja, sellaisia kuin asettaa, laittaa, pistää.

Asettaa

Näistä verbeistä asettaa tarkoittaa ensinnäkin johonkin paikkaan tai asentoon panemista, sijoittamista, sovittamista, laittamista, esimerkiksi asettaa kylmä kääre kaulalle, asettaa silmälasit nenälleen tai asettaa sukset seinää vasten. Sitä käytetään päämäärän asettamisesta, sanojensa tai kysymyksen oikein asettamisesta ja niin konkreettisessa kuin kuvallisessakin mielessä jalustalle asettamisesta. Edelleen voidaan asettaa varoja käyttöön, asettaa syytteeseen ja asettaa vekseli. Sitä käytetään myös, kun asetetaan ehdokkaita tai tuotantotavoitteita tai asetetaan päämäärä korkealle. Asettaa-verbin taustalla on ikivanha verbi asea, jonka merkitys on ’panna kuntoon’.

Verbistä asettaa on johdettu substantiivi asetus, jonka merkitys on paitsi ’asettaminen, sovittaminen’ (esimerkiksi asetussanat) myös ’oikeussäännöksiä tai hallintomääräyksiä sisältävä lakia alempi säädös, jonka presidentti tai valtioneuvosto antaa ilman eduskunnan myötävaikutusta’. Hallintotermiksi asetus on voinut tulla vieraiden kielten mallin mukaan; esimerkiksi saksassa ’asettaa’ on setzen ja ’asetus’ on Gesetz.

Laittaa

Laittaa-sanaa käytetään moneen tehtävään. Nykykielessä itse verbiä ei juuri enää käytetä ’moittimisen, soimaamisen’ merkityksessä, mutta tämä merkitys on vielä säilynyt sellaisissa sanonnoissa kuin ”yrittänyttä ei laiteta” tai ”laittamattomasti sanottu”, siis vastaansanomattomasti sanottu ja lohdullisen tasapuolisessa sananparressa ”Ei niin hyvää, ettei laiteta, ei huonoa, ettei kiitetä”.

Nykysuomen sanakirja pitää laittaa-verbiä normaalityylisenä senkaltaisissa tehtävissä kuin laittaa vaatteita, laittaa ruokaa, laittaa pöytä koreaksi. Ruoan laittamisen merkityksessä on paikoin tunnettu ’pitokokkia’ tarkoittava tekijännimi laittaja.

Tässä yhteydessä kiinnostava on laittaa-verbin merkitys ’panna’. Se on murteellinen, ja se on näihin asti ollut sanakirjojen mukaan sävyltään arkinen. Kolmikymmenluvulla sanaa pidettiin vielä tässä käytössä kirjakieleen täysin sopimattomana. Lempeäksi tunnettu kielimies Martti Rapola kirjoitti vuoden 1939 Virittäjässä:

Muuna kuin murteellisuutena ei kelpo laittaa-sanaa voi pitää silloin, kun se merkitsee ’panna’. Hauhon murteessa voidaan sanoa: ”Tää on ratti, jolla kaljaa tynnyriin laitetaan”; Luopioisissa kuulee esim. ”Manta on laittanu tuukin väärin päin pöylälle” – – Längelmäellä ”Laitan ovet ja lasit auki” – – Kansankielessä tämä piirre näyttää viime vuosikymmeninä leviämistään levinneen, eikä se siinä häiritse. Kirjakieleen siirrettynä se karahtaa kuin reen jalas kivikossa.

Ja Rapola jatkaa:

Kun viime aikoina tehdyt huomiot kuitenkin osoittavat, että tämä murteellisuus tekee jo yllättäviä ja odottamattoman laaja-alaisia valtauksia mm. ylioppilas- ja oppikoulunuorison puhe- ja kirjoituskielen, jopa joskus sanomalehtien uutis- ja pakinapalstojenkin piirissä, on aihetta vetää se esiin, leimata ryhdittömyydeksi ja komentaa takaisin omille halmeilleen.

Näin ankarasti eivät kielenhuoltajat enää laittaa-verbiin suhtaudu. Suomen kielen perussanakirja pitää sitä arkisena enää sentapaisessa yhteydessä kuin laittaa lapsia maailmaan. Panna-verbi olisi kuitenkin usein luonteva laittamisen sijaan. Se sujuisi hyvin vaikkapa ylioppilasaineiden lauseissa

Kun Jumala aikojen alussa laittoi häneen iankaikkisuuskaipuun – –.

ja

Lahjoitettua tavaraa ei saa laittaa myyntiin vaan ainoastaan arpajaisvoitoiksi.

tai arkistointiohjeessa

Roskakoriin ei saa laittaa asiapapereita, joissa on luottamuksellista tietoa.

Laittaa-sanalla ei ole myöskään mitään syytä korvata panna-sanaa vakiintuneessa sanonnassa, esimerkiksi ei laittaa paljon rahaa likoon, vaan panna paljon rahaa likoon.

Pistää

Pistää-verbin merkityksissä on päällimmäisenä jonkinlainen terävyys tai nopea työntäminen, tuikkaaminen: neula pistää, käärme pistää, jänis pistää päänsä pensaaseen tai niemi pistää mereen, auringon paahde pistää, sanat pistävät sydämeen, ruoka voi olla pistävän makuista. Jokin asia voi myös pistää vihaksi tai joku voi pistää tanssiksi tai leikiksi.

Seuraavantyyppisissä esimerkeissä on aivan tarpeettomasti kaihdettu panna-verbiä ja puhuttu pistämisestä, vaikka minkäänlaista terävyyttä ei ole kuuluvissa:

Lehdistö on pistänyt viimeisen toivonsa hallitukseen.

Toivon voi panna hallitukseen.

Yleisestihän ajatellaan, että jos joukon pientaloja pistää yhteiseen keskuslämmitykseen, se on edullisempaa kuin että jokainen lämmittäisi talonsa omalla kattilallaan.

Työryhmän mielestä TEL-rahoista pitäisi saada parempi hinta ja ne pitäisi pistää takaisinlainauksen sijasta markkinajakoon – –.

Vielä esimerkki ylioppilasaineesta:

Kansalaisten huonot elinolot aiheuttivat suurta tyytymättömyyttä – – vaadittiin voimakasta johtajaa, joka pistäisi maan asiat kuntoon.

Vuotta myöhemmin vanhempani päättivät pistää minut tavalliseen venäläiseen kouluun.

Korvaan kyllä pistää, jos vakiintuneessa sanonnassa käytetään panna-verbin sijasta pistää-sanaa niin kuin äsken pistää asiat kuntoon ja taas lehtiselostuksessa

Suomen kesä pisti parastaan, kun unkarilaiset kollegat viettivät täällä kaksiviikkoista lomaansa Ylen vieraina.

Panna

Sana panna on sekä substantiivi että verbi. Substantiivina se on tuttu historiasta roomalaiskatolisen kirkon piiristä, ja se tarkoittaa ’kirkonkirousta’. Se on jättänyt joitain jälkiä myös meidän kieleemme. Alkuperäisessä merkityksessään sanaa on käytetty Florinuksen kirjaamassa sananparressa . ”Ei panna paeta anna, murha mennä muille maille”. Kuvallisesti sitä voidaan käyttää edelleenkin, esimerkiksi joku voi julistaa tupakan ja rasvan pannaan. Suomessa kirkollinen panna on lainaa ruotsin samaa pannaa tarkoittavasta sanasta banna.

Teonsanalla panna on monenlaista käyttöä: se merkitsee ’asettaa, sijoittaa, pistää, työntää, siirtää, sovittaa’, esimerkiksi panna kädet taskuun, rahaa pankkiin, tauluja näytteille tai kirje postiin, panen silmät kiinni, pannaan rahat tasan, jokin asia voidaan panna alulle tai joku pannaan syytteeseen, joku taas pannaan ehdolle virkaan. Tutusta jouluevankeliumista muistamme, että

Keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

Uudessa Raamatun suomennoksessa

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.

Tuttu sananparsi sanoo:

Pane lapsi asialle, mene itse perässä

ja toinen puhuu ”kissan panemisesta makkaran vahdiksi”.

Sanojen merkityksen moninaisuuden tuntevilla kielenkäyttäjillä on vastaus valmiina alussa esittämääni kysymykseen, miksi panna-verbiä on alettu kaihtaa: sanalla on muiden merkitysten ohessa myös merkitys ’olla sukupuoliyhteydessä’. Mutta tämä on vain yksi merkitys, ja niin kuin muidenkin monimerkityksisten sanojen käytössä, tässäkin asiayhteys auttaa ymmärtämään, mikä merkityksistä kulloinkin on kysymyksessä. Yhden merkityksen arkaluonteisuus ei estä käyttämästä sanaa toiseen tehtävään.

Ymmärrettävää on, että murrosikäisten opettaja välttää käyttämästä luokassa panna-verbiä, jottei levottomuus katkaisisi työskentelyä. Mutta aikuisten maailmassa sanojen monimerkityksisyys on kielenkäytössä normaalia ja kielenkäytön hyvin hallitseva voi käyttää panna-verbiä kaikkiin sen eri tehtäviin.

Varsinkin vakiintuneet sanantavat saattavat päinvastoin tuntua naurettavilta, jos niiden sanoja vaihdellaan. Ei ainakaan suuhun pistettävä tunnu yhtä hyvältä kuin suuhun pantava, ja ilmaisu pistetään korvan taa kuulostaa paljon kohtalokkaammalta kuin pannaan korvan taa. Tai ajatellaan sellaisia sanontoja kuin panna henkensä alttiiksi, panee toivonsa yhteistyöhön, asia pannaan pöydälle, panen nimeni sopimukseen, panee hihat heilumaan, panna joku kovalle koetukselle, panna asiat tärkeysjärjestykseen, panna juoksuksi. panna parastaan, panna vastaan tai panna suu säkkiä myöten. Ainakin sanontojen nasevuus kärsii; ovathan ne juuri määrämuotoisiksi kiteytyneinä niin napakoita.