Tänään täytetään reissuvihkoja, huomenna on vuorossa viikkosuunnitelma, sitten päiväkodin kuvaus tutkimusjaksolle lähtevästä lapsesta sairaalaa varten, ja tiimipalaverin päätöksetkin olisi kirjattava. Jos kirjoittaminen ei kiinnosta, ei kannata hakeutua lastenhoitoalalle! Tekstejä tehdään paljon, ja jokainen teksti on muotoiltava tarkasti – kirjoitetaanhan vanhempien rakkaasta lapsesta. Tällöin on kysymys herkistä asioista, ja väärinymmärryksen vaara on ilmeinen pelkän tekstin varassa, ilman ilmeitä ja eleitä.

Erityislastentarhanopettaja Sirpa Honkaselle on ehtinyt kertyä kokemusta päiväkodin teksteistä jo parinkymmenen vuoden ajalta. Honkanen työskentelee Hösmärin päiväkodissa Espoossa ns. integroidussa erityisryhmässä, jossa on viisi erityistä tukea tarvitsevaa lasta ja seitsemän vertaislasta. Lapset ovat 3–6-vuotiaita. Integroidun erityisryhmän työntekijät toimivat yhteistyössä mm. lapsen kuntoutusta tukevien puhe-, toiminta- ja musiikkiterapeuttien sekä lasta tutkivan sairaalan kanssa. Tämän vuoksi tarvitaan monenlaista tietojenvaihtoa ja aika-ajoin kirjallisia arvioita lapsen toiminnasta päiväkodin arjessa. Näiden töiden lisäksi tulevat tietysti  myös kaikki ”tavallisessa” päiväkotiryhmässä tarvittavat tekstit. Kirjoittamista siis riittää.

Mihin tarkoituksiin kirjoitat tekstejä ja mitä tavoitteita sinulla on kirjoittajana?

Eniten kirjoitetaan viestejä vanhemmille tai muille lapsiryhmän työntekijöille. Osa teksteistä on pakollisia ja virallisia, jotka pitää ehdottomasti tehdä. Vanhempien luvalla lähetämme niitä myös tutkiville tahoille, esimerkiksi neuvolaan ja sairaalaan,  ja asiantuntijoille. Tekstien käyttöön päiväkodin ulkopuolella kysytään aina tarkasti vanhempien lupa. Päiväkodin talokohtaiset suunnitelmat, kuten varhaiskasvatussuunnitelma, menevät asiantuntijoille ja päälliköille.

Nykyään painottuvat sopimukset; oikeastaan joka asiasta tehdään sopimus. Niiden tarkoituksena on, että sekä perhe että ryhmän työntekijät tietävät, mitä päiväkodissa tehdään ja miksi. Lisäksi tekstit tekevät työtämme näkyväksi, koska ne dokumentoivat sitä. Näemme itse ja ulospäinkin näkyy, mitä on tehty ja mitä tekemiset ovat vaikuttaneet. Esimerkiksi jos lapsen puhe on viivästynyt, merkitsemme muistiin, kun sanoja alkaa tulla ja lapsi juttelee muiden lasten kanssa. Tieto myös välittyy lapsen seuraaville hoitajille, jos vaikka joku vaihtaa työpaikkaa.

Haluan kirjoittaa lyhyesti, selkeästi ja informatiivisesti, jotta tekstistä olisi hyötyä muillekin. Kun ryhmän lapset vaikkapa käyvät tutkimuksissa, en halua kirjoittaa joka paikkaan erilaista kuvausta. Toivon, että pienellä muokkaamisella sama teksti käy moniin tarkoituksiin.

Mietin myös, miltä tekstini näyttää vanhempien silmissä. Pystyvätkö vanhemmat näkemään asian näin? Lapsihan on erilainen kotona ja päiväkodissa. Minun pitää ottaa huomioon päiväkodin kanta, vanhempien kanta ja lojaaliusasiat.

Asioiden kirjaaminen on ilman muuta hyödyllistä. Se selkeyttää ja tarkentaa omia ajatuksia ja näkemyksiä – onko tämä asia todella näin? Ajattelen kynän kanssa, eli samalla kun kirjoitan, prosessoin asiaa.

Miten kirjoittamista on ohjeistettu?

Kirjoittamiskoulutuksemme painottuu tietosuojapuoleen: mitä saa kirjoittaa, mitä ei. Kun käyttöön otetaan uusi lomake, järjestetään käyttöönottokoulutus.

Työssä oppii, miten asioita kannattaa kirjata. Usein kysymme kollegalta, miten sinä kirjaat ja minkälaisia kuvauksia teet. Arjessa ei kuitenkaan yleensä jää aikaa pohtia kieliasioita, vaikka ne ovatkin tärkeitä.

Joskus mietin, että meille olisi hyväksi kirjaamiskoulutus – kaikkea ei tarvitsisi oppia kantapään kautta. Lastentarhanopettajien koulutuksessa opetetaan tietenkin jotain, mutta aina asiat muuttuvatkin. Kaipaisin varmuutta ja päivitystä kirjalliseen ilmaisuuni.

Milloin ja missä kirjoitat?

Lastentarhanopettajan työaikaan sisältyy suunnittelu- ja valmisteluaikaa. Eniten kirjoitan ennen lapsiryhmässä työskentelyä tai sen jälkeen. Päivällä kello 12–12.30 on lyhyt kirjoitusaika ryhmäpalaverin keskellä, mutta tänä aikana pitää tehdä muutakin valmistelua ja mm. neuvotella työvuoroista. Osan teksteistä kirjoitan kotona, koska etenkin pitempiin teksteihin on vaikea keskittyä päiväkodissa.

Tekstien ruuhka-aikaa ovat syksy ja kevät. Kirjoittamistöitä ei voi jakaa tasaisesti, koska viralliset suunnitelmat on tehtävä tiettyyn aikaan vuodesta.

Onko kirjoitustöitä jaettu työntekijöiden kesken?

Jaamme kirjoitustöitä keskenämme. Joitakin tekstejä kirjoittavat kaikki, joitakin vain osa meistä.
Meillä on käytössä omahoitajuussysteemi, joten kukin lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja kirjoittaa ”omien” lastensa tekstit. Viestejä kotiin kirjoittavat myös avustajat.

Lastentarhanopettajat tekevät niin sanotut KEHU-arviot, kouluvalmiusarviot ja esiopetuskirjaukset. Esimerkiksi minulle kuuluu erityislasten asioiden dokumentointi. Tiedotteita taas kirjoittavat lähinnä ne, jotka tuntevat asiaan kiinnostusta. Koko taloa koskevia tekstejä tekevät työryhmän jäsenet.

Onko kirjoittaminen muuttunut työurasi aikana?

Valmistuin vuonna 1984. Opinnoissa opetettiin kirjaamaan tavoitteet ja menetelmät, ja se antoi hyvän pohjan. Sopimusten kirjoittaminen tuli mukaan 90-luvun puolivälissä. Aiemmin kirjoittamistyöt ovat olleet enemmän ryhmätasoisia, nykyään mukaan on tullut yhä enemmän yksilötaso. Suunnitelmien kerroksellisuus on tavallaan lisääntynyt.

Nykyisin joudun jatkuvasti miettimään, millä ajalla saan kirjoitustyöt tehtyä. Suunnitteluaika ei riitä sekä kirjaamiseen että toiminnan suunnitteluun ja valmisteluun. Lisäaikaa joutuu ottamaan lapsiryhmässä työskentelystä. Ryhmä kärsii, sillä nykyisillä resursseilla meitä aikuisia ei todellakaan ole liikaa ryhmissä.

Mielestäni nyt ollaan siinä tilanteessa, että kirjallisten töiden määrää ei voida kasvattaa samalla kun henkilöstöresursseja pienennetään. Perustehtävämme, lasten kanssa toimiminen, alkaa kärsiä. Ei suunnitelmilla ja arvioilla ole mitään arvoa, jos niitä ei pystytä toteuttamaan käytännössä, jos ne jäävät vain papereiksi.

Päiväkodin tekstejä

Päivittäin
  • viestit vanhemmille reissuvihkoihin
  • vanhempien terveiset toiveet henkilökunnan viestivihkoon

Viikoittain

  • viikko-ohjelmat lasten koteihin
Harvemmin
  • ryhmän toimintasuunnitelmat ja ‑kertomukset
  • palvelusopimus (kun lapsi tulee päiväkotiin)
  • hoito-, kasvatus- ja opetussuunnitelma
  • henkilökohtaisen opetuksen järjestämissuunnitelma eli HOJKS
  • kuntoutussuunnitelmat (osa hoito-, kasvatus- ja opetussuunnitelmaa)
  • kuvaus kerran vuodessa lapsen toiminnasta päiväkodissa mm. sairaalan tutkimusjaksoja varten (millainen lapsen arki, miten toimii ryhmässä yms.)
  • neuvolakuvaukset
  • 5-vuotiaiden ns. KEHU-arviot eli kehityksen arviointi
  • talon sisäiset tekstit, esim. vastuutiimipalaverien kirjaukset

Kysymykset on laatinut Minna Pyhälahti (Kotimaisten kielten keskus).