Omistusliitteiden käytöstä on olemassa vakiintuneet suositukset. Kullakin persoonalla on oma omistusliitteensä:
Tämä on vain minun käsitykseni. | Haluaisin kuulla sinun näkemyksesi asiasta. | Hänen toivomuksensa oli, että laitos jatkaisi toimintaansa. | Meidän toivomuksemme on, että mahdollisimman moni äänestäisi. | Olisi mielenkiintoista kuulla teidän näkemyksenne asiasta. | Heidän toivomuksensa on, että he saavat jatkaa laitoksen palveluksessa.
Persoonapronominin genetiivimuodon (minun, sinun jne.) pääsanaan omistusliite merkitään aina, kuten näissä esimerkeissä. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus: omistusliitteen voi yleiskielessäkin jättää pois monikon ensimmäisen (ja joskus toisenkin) persoonan genetiivimuodon yhteydestä silloin, kun ilmaistaan läheistä kuulumista perheeseen tai muuhun vastaavaan yhteisöön:
Meidän äiti on kaikkein paras. | Meidän luokka tekee retken Ahvenanmaalle.
Muodollisessa asiatyylissä tällaista tunteenomaista yhteenkuuluvuutta ei yleensä osoiteta, vaan käytetään omistusliitettä:
Puheenjohtajamme täyttää 50 vuotta. | Osastomme kanta tähän on, että – –.
Näiden esimerkkien tapaan ensimmäisen ja toisen persoonan omistusliitettä on usein luontevinta käyttää ilman persoonapronominin genetiiviä. Persoonapronominin käyttö riippuu kuitenkin pitkälti painotuksista, eikä asiasta ole yksiselitteistä suositusta.
Omistusliitettä käytetään ilman persoonapronominin genetiiviä erityisesti silloin, kun omistusliite viittaa lauseen subjektiin:
Minä otin kirjani. | Te esititte toivomuksenne.
Pelkkä omistusliite voi viitata myös ns. ajatussubjektiin, esim. kaikilla on kiireensä (ajatussubjektina omistajan adessiivi kaikilla), hänen täytyi soittaa veljelleen (vrt. hän soitti veljelleen) Samoin käyttäytyy passiivilauseen objekti, esim. hänet vietiin huoneeseensa. .
Kolmannessa persoonassa persoonanpronominin genetiivi viittaa johonkuhun muuhun kuin lauseen subjektiin:
Edustaja esitti toivomuksensa (= oman toivomuksensa).
Edustaja esitti hänen toivomuksensa (= jonkun muun toivomuksen).
Myös jos viitataan subjektin asemesta lauseen objektiin, omistusliitteellisen sanan edellä käytetään persoonapronominin genetiiviä:
Maija vei Matin kotiinsa (= Maijan kotiin).
Maija vei Matin hänen kotiinsa (= Matin kotiin).
Pelkkä kolmannen persoonan omistusliite riittää viittaamaan objektiin silloin, kun subjekti ei ole kolmannessa persoonassa (vein naapurit kotiinsa) tai kun viittaussuhde muuten on asiayhteyden perusteella selvä (hän ohjasi vieraat paikoilleen).
Lauseen pääverbin objektina voi olla infinitiivirakenne, jolla on oma subjekti. Tällöin persoonapronominin genetiivi viittaa koko lauseen subjektiin, kun taas pelkkä omistusliite viittaa ensisijaisesti infinitiivirakenteen subjektiin:
Maija pyysi Mattia lukitsemaan hänen autonsa (= Maijan auton).
Maija pyysi Mattia lukitsemaan autonsa (= Matin auton).
Infinitiivirakenteissa pelkkä omistusliite voi viitata koko lauseen subjektiin, jos viittaussuhde on asiayhteyden perusteella itsestään selvä (Maija pyysi minua lukitsemaan autonsa).
Omistusliitteitä käytetään myös esimerkiksi postpositioiden ja ns. agenttipartisiipin yhteydessä:
Tuletko mukaani? | Hänen ylitseen ei kävellä. | Lähden mieluummin teidän kanssanne. | Heidän luokseen on pitkä matka.
Suunnittelemani matka toteutuu vihdoin. | Kannatan tekemääsi esitystä. | Löytämämme ratkaisu on ainutlaatuinen.