Useimpien demokraattisten maiden oikeusjärjestelmä on kolmiportainen: perustaso, keskitaso ja ylin taso. Näin on asia Suomessakin. Perustasolla toimivat käräjäoikeudet, joiden päätökseen voi hakea muutosta hovioikeudesta. Lopullisen sanan sanoo korkein oikeus. Tämä mylly jauhaa sekä rikos- että riita-asiat. Lisäksi on olemassa eri alojen erikoistuomioistuimia niin Suomessa kuin muuallakin, mutta pysyttelen nyt vain valtavirrassa. Suomen oikeusjärjestelmä on Ruotsin vallan ajan perua, nykyiset nimityksetkin on lainattu ruotsista.
Anglosaksisten maiden oikeusjärjestelmät poikkeavat huomattavasti eurooppalaisesta, mutta niillekin on ominaista tuomioistuinten kolmiportainen hierarkia. Tavallinen suomalainen törmää lähes päivittäin Yhdysvaltain oikeusjärjestelmään uutisvirran, televisiosarjojen ja kaunokirjallisuuden myötä.
Yhdysvaltain liittovaltion oikeusjärjestelmä on kolmiportainen, kuten Suomenkin riita- ja rikosasioissa. Perustasona eli alioikeuksina ovat piirituomioistuimet (district courts). Niiden päätöksistä voi valittaa väliportaaseen, tuomioistuimiin joiden nimi on court of appeals. Niitä on koko maassa 13. Ylimpänä oikeusasteena on korkein oikeus (Supreme Court).
Tuon väliportaan tuomioistuimen nimitys suomennetaan usein suoralla käännöksellä vetoomustuomioistuin. Niin on tehty viimeksi laajalti suomalaisessa mediassa, kun presidentti Trump ajautui selkkaukseen korkeimman oikeuden päätuomarin kanssa marraskuussa 2018.
Suora käännös on pitkä ja kömpelö. Se perustuu vedota-verbiin, joka suomen kielessä sisältää suhteellisen tunnepitoisia elementtejä. Arkisemmin ilmaistuna vetoaminen korkeampaan oikeusasteeseen on muutoksenhakua. Mutta ei tästäkään oikein saa apua suomentamiseen: muutoksenhakutuomioistuin se vasta onkin armottoman pitkä ja kömpelö termi.
Professori Heikki E. S. Mattila on uraauurtavassa kirjassaan Vertaileva oikeuslingvistiikka (2002) esittänyt näppärän vastineen: ylioikeus. Se on lyhyt ja arkikäytännössä riittävän tarkka osoittamaan tuomioistuimen paikan järjestelmässä, toisin sanoen sen, että kyseessä on alioikeutta ylempi tuomioistuin. Ylioikeus-termin soisi yleistyvän suomennoksissa.
Sana ylioikeus on suomessa kattotermi, se ilmaisee vain, että on olemassa (ainakin yksi) sitä alempi tuomioistuin. Varhemmin oli toiminnassa konkreettisia tuomioistuimia, joiden nimet sisälsivät ylioikeus-sanan, ainakin sotaylioikeus, vesiylioikeus ja virkaylioikeus. Ne on sittemmin lakkautettu, joten ylioikeus on vapautunut yleiskäyttöön.
Liittovaltion oikeusjärjestelmän lisäksi Yhdysvalloissa on 50 muuta oikeusjärjestelmää, nimittäin jokaisessa osavaltiossa omansa. Niissä on paljon vaihtelua, mutta yleensä niissäkin on kolmiportainen tuomioistuinten hierarkia. Niidenkin väliporrasta voi hyvin nimittää ylioikeudeksi.
Osavaltioiden alioikeuksien nimet ovat mitä kirjavimpia ja voivat viedä helposti harhaan. Jossain nimi saattaa olla superior court, New Yorkin osavaltiossa jopa supreme court, siis liittovaltion korkeimman oikeuden täyskaima, vaikka kyseessä on tavallinen alioikeus, Suomen käräjäoikeutta vastaava. Kesällä sattui käteeni Scott Turowin vanhan dekkarin suomennos, oikeussalidraama. Suomennoksen mukaan oikeutta käytiin osavaltion korkeimmassa oikeudessa, vaikka toiminnasta päätellen kyseessä selvästi oli alioikeus valamiehineen ja yleisöineen päivineen. Kääntäjältä vaaditaan valppautta oikeusjärjestelmien välillä liikkuessaan.
Yhdysvaltojen osavaltioiden alioikeuksien nimien suomentaminen onkin vaikea pulma. Siihen ei taida olla patenttiratkaisua. Yksi mahdollisuus olisi ottaa käyttöön suomalainen termi ja puhua käräjäoikeuksista. Silloin ainakin lukijalle olisi päivänselvä oikeusasteen taso. Mutta ensi kuulemalta käräjäoikeus vie ajatukset häiritsevästi pohjoismaisiin tuomioistuimiin. Vaikutelma on vähän sama kuin silloin, kun suomalaista paikallismurretta käytetään vieraskielisen murrepuheen vastineena. Voihan olla, että sivumielteet tasaantuvat, jos termiä vain sitkeästi käytetään.
Yksi mahdollisuus, jota olen nähnyt käytettävän, on puhua jonkin paikkakunnan rikosoikeudesta. Tämä termi sopii hyvin dekkarisuomennoksiin. Tuo sama oikeus toki käsittelee myös riita-asiat, mutta eihän jännityskirjan suomentajan tarvitse lukijaa rasittaa sillä tiedolla.