3/1992
Asioiden esittämisjärjestys hallintopäätöksessä
Hannu Oittinen
Lausetason tarkastelu on epäilemättä melkoisesti ohjannut virkakielen selkeyttämispyrkimyksiä. Tähän on ollut luonnolliset syynsä, sillä virkakielen …
Artikkeli
Encyclopaedia Iuridica Fennica
Heikki E.S. Mattila
Perusajatus Encyclopaedia Iuridica Fennica (EIF) on valmisteilla oleva useaosainen oikeustietosanakirja, jonka sana-artikkelit koskettelevat suomalaisen oikeuskulttuurin …
Artikkeli
Keskustelun periaatteista kohteliaisuuteen. Uusia näkökulmia virkakirjeiden ongelmiin
Ulla Tiililä
Virkakirjeiden – mm. hallinto- ja korvauspäätösten – ongelmana ei ole vain vaikeaselkoisuus: niissä rikotaan monia tavallisen, kohteliaan kielenkäytön sääntöjä. Varsin yleistä on esimerkiksi se, että viranomaiselta saa kysymykseensä puutteellisen tai ylimalkaisen vastauksen. Virkakirje saattaakin luoda kirjoittajastaan töykeän ja yhteistyöhön haluttoman kuvan. Kielitoimistossa virkakielen kouluttajana toiminut Ulla Tiililä tarkastelee virkakirjeitä kohteliaisuuden näkökulmasta.
Artikkeli
Korkeakoulut ja virkakielen koulutus
Päivi Rintala
Virkakielikomitean asettamiseen vuonna 1979 johti pitkäaikainen, monin tavoin ilmaistu tyytymättömyys virkamiesten ja varsinkin viranomaisten kielenkäyttöä …
Artikkeli
Lobbaaminen on vaikuttamista
Riitta Eronen
Eurooppaan meno on viimeistään tehnyt lobbailun ja lobbarit tutuiksi Suomessakin, jopa Mämmilä-sarjakuvan maalaismiljöössä puhutaan ”Rysselin …
Artikkeli
Mikä virkakielikoulutuksessa kiikastaa
Katariina Iisa, Aino Piehl
Viime vuosina on viranomaisten kielenkäytön kohentaminen ollut yksi kielenhuollon päätehtäviä. Jo ennen kuin valtioneuvosto kymmenen vuotta sitten antoi virkakielipäätöksen (497/82), oli kielitoimisto järjestänyt kielenkäytön koulutusta sellaisissa virastoissa, joissa viranhaltijat olivat itse kiinnostuneita ammattitaitonsa tämän puolen parantamisesta. Valtioneuvoston annettua viranomaisten kielenkäytön parantamiseen velvoittavan päätöksen 23.6.1982 kielenkäyttökoulutuksen kysyntä kasvoi suuresti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on päätöksen mukaan kielen asiantuntija kielenkäytön kehittämisessä, ja se on järjestänyt julkishallinnon virkamiehille suomen ja ruotsin kielenkäyttökoulutusta, kielitoimisto suomen kielen koulutusta vuosittain viitisensataa tuntia. Seuraavassa kielitoimiston kouluttajat Katariina I i s a ja Aino P i e h l esittävät ajatuksia, jotka heidän mielestään pitäisi ottaa virkakielikoulutuksessa huomioon.
Virka- ja lakikieli
Pitääkö kaikesta puhua termein?
Katariina Iisa
Kullakin erikoisalalla käsitteille vakiintuvat tietyt ilmaukset, jotka ovat alalla yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä. Jos ne …
Artikkeli
Selkeytyikö virkakieli?
Esko Koivusalo
Valtioneuvosto asetti 18. lokakuuta 1979 komitean, joka tehtäväksi annettiin ”laatia ehdotukset siitä, miten säädösten sekä kansalaisille annettavien viranomaisten päätösten ja muiden tekstien ymmärrettävyyttä voidaan parantaa”. Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin lainsäädäntöneuvos Paavo Nikula. Komiteaan kuului kielitoimiston silloinen toimistopäällikkö Esko Koivusalo, joka jo enen komitean asettamista oli pohjustanut sen työtä pitämälllä koulutustilaisuuksia monissa hallinnon ja oikeudenkäytön laitoksissa. Sitten kun valtioneuvosto oli 23.6.1982 antanut päätöksen toimenpiteistä valtion viranomaisten kielenkäytön parantamiseksi, Koivusalo johti kielitoimiston työtä valtion viranomaisten kielenkäytön kehittämisessä. Seuraavassa – nyt jo Kordelinin säätiön asiamieheksi siirtynyt – Esko Koivusalo esittää kokemuksiaan tästä työstä. Tämä Kielikellon numero on kokonaisuudessaan omistettu virkakielen huollolle.
Artikkeli
Sopiiko se? Se-pronominin viittausmahdollisuuksista
Raija Lehtinen
Pronominit ovat yksi kuudesta sanaluokasta. Taivutukseltaan pronominit ovat nomineja samoin kuin substantiivit, adjektiivit ja numeraalit. …
Artikkeli
Tekijät ja asioiden suhteet virkakielessä
Liisa Huovinen-Nyberg
Perinteisesti virkakielen päätavoitteina on pidetty asiallisuutta, täsmällisyyttä ja kielellistä moitteettomuutta. Usein viranomaisteksteissä myös vältetään liiallista ehdottomuutta ja jossain määrin pyöristetään sanontaa. Samoin liikaa persoonallisuutta yritetään kaihtaa. Virkakielen huoltaja Liisa Huovinen- Nyberg tarkastelee kahta nykyvirkakielelle tyypillistä piirrettä: passiivimuotoa ja nominaalistamista. Ne piilottavat usein vastuunottajan persoonan ja häivyttävät asioiden väliset riippuvuussuhteet.
Artikkeli