2/1998
Fiude tsö(ö)raa
Olli Aulio, Sari Maamies
Kielikellossa 1/98 kirjoitti Arvo Salo fiude-sanan alkuperästä. Jutussa hän mainitsi, että ”gartsalla tsööraa stärä fiude”. …
Kieli yhteiskunnassa
Irlantilainen oppitunti
Sari Maamies
”Viime vuosina omaa kieltä kohtaan on alettu tuntea uudenlaista kiinnostusta ja arvostusta. Sen julkinen käyttö …
Artikkeli
Kelirikko ja tilanrikkaus
Raimo Jussila
Entisaikojen elämä rytmittyi vahvasti vuodenaikojen mukaan. Oli kiihkeän toiminnan kausia ja toisaalta joutilaampia luppoaikoja. Keväin …
Artikkeli
Kirja- ja puhekielen ero tšekin näkökulmasta
Jaakko Anhava
Lehtori Helena Lehečková julkaisi Kielikellon numerossa 4/94 kirjoituksen ”Onko olemassa tšekkiä äidinkielenään puhuvia?”. Myöhemmin hän on laajentanut esityksensä pienehkön kirjan mittoihin. Lehečkován käsittelemät ongelmat ovat tuttuja suomeakin koskevasta keskustelusta, ja hänen kirjansa antaa siihen aina tervetullutta ulkopuolista näkökulmaa.
Artikkeli
Kongosta Kongoon
Sirkka Paikkala
Kun Afrikan sydämessä sijaitseva savannien ja sademetsien Zaire (Zaïre) julistautui toukokuussa 1997 Kongon demokraattiseksi tasavallaksi, …
Artikkeli
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelma
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tutkitaan ja huolletaan suomea, ruotsia, saamea, romanikieltä ja suomalaista viittomakieltä. Tavoitteeksi on asetettu laajentaa toimintaa kielipoliittisten kysymysten suuntaan, jotta laajasti ymmärrettäisiin oman kielen ja hyvien kielenkäyttötaitojen merkitys yhteiskunnan toiminnalle ja yksilölle. Kielipoliittisen ohjelman avulla pyritään mm. avaamaan näköaloja ja herättämään keskustelua näistä aiheista.
Artikkeli
Kunnan nimeen perustuvat asukkaannimitykset
Saara Welin
Kohtasivatpa kerran kuusamolainen, ähtäriläinen ja nilsiäläinen – eli miten suomessa muodostetaan paikannimestä asukkaannimitys? Periaatteessa johtaminen on yksinkertaista, mutta eräissä tapauksissa yleiskieli ja paikkakunnan oma käytäntö poikkeavat toisistaan.
Artikkeli
Maakuntakatsaus
Sirkka Paikkala
Nimistö on yhteistä kielellistä omaisuutta, jonka jatkuvuuteen perustuu kyky hahmottaa paikkoja ja laajempia aluekokonaisuuksia. Pitkien aikojen kuluessa vakiintuneet nimet kantavat mukanaan historiaa, ja niillä on alueen väestölle myös tunnearvo. Siksi vakiintuneen nimikäytännön muuttaminen on harkittava huolellisesti. Epäjohdonmukaisesta nimien valinnasta seuraa helposti sekaannuksia, jopa riitoja, mistä aluehallinnon uudistus tarjoaa tuoreita esimerkkejä.
Artikkeli
Onko ”älykortti” älykäs?
Taru Kolehmainen
Monet bussiyhtiöt ovat osoittaneet viime aikoina edistyksellisyyttään heittämällä sarjaliput ja muut laput roskiin ja ottaneet …
Artikkeli
Ruotsin maakuntien ja läänien nimet
Sami Suviranta
Ruotsin maakuntien ja läänien nimistä useimpia käytetään suomessa ruotsinmukaisessa asussa. Vain muutamista tutuimmista nimistä on käytössä vakiintunut suomalainen sovinnaisnimi, kuten Värmlanti.
Artikkeli