Siirry sisältöön

2/1998

Fiude tsö(ö)raa

Olli Aulio, Sari Maamies

Kielikellossa 1/98 kirjoitti Arvo Salo fiude-sanan alkuperästä. Jutussa hän mainitsi, että ”gartsalla tsööraa stärä fiude”. …

Keskustelua

Irlantilainen oppitunti

Sari Maamies

”Viime vuosina omaa kieltä kohtaan on alettu tuntea uudenlaista kiinnostusta ja arvostusta. Sen julkinen käyttö …

Artikkeli

Kelirikko ja tilanrikkaus

Raimo Jussila

Entisaikojen elämä rytmittyi vahvasti vuodenaikojen mukaan. Oli kiihkeän toiminnan kausia ja toisaalta joutilaampia luppoaikoja. Keväin …

Artikkeli

Kirja- ja puhekielen ero tšekin näkökulmasta

Jaakko Anhava

Lehtori Helena Lehečková julkaisi Kielikellon numerossa 4/94 kirjoituksen ”Onko olemassa tšekkiä äidinkielenään puhuvia?”. Myöhemmin hän on laajentanut esityksensä pienehkön kirjan mittoihin. Lehečkován käsittelemät ongelmat ovat tuttuja suomeakin koskevasta keskustelusta, ja hänen kirjansa antaa siihen aina tervetullutta ulkopuolista näkökulmaa.

Artikkeli

Kongosta Kongoon

Sirkka Paikkala

Kun Afrikan sydämessä sijaitseva savannien ja sademetsien Zaire (Zaïre) julistautui toukokuussa 1997 Kongon demokraattiseksi tasavallaksi, …

Artikkeli

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelma

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tutkitaan ja huolletaan suomea, ruotsia, saamea, romanikieltä ja suomalaista viittomakieltä. Tavoitteeksi on asetettu laajentaa toimintaa kielipoliittisten kysymysten suuntaan, jotta laajasti ymmärrettäisiin oman kielen ja hyvien kielenkäyttötaitojen merkitys yhteiskunnan toiminnalle ja yksilölle. Kielipoliittisen ohjelman avulla pyritään mm. avaamaan näköaloja ja herättämään keskustelua näistä aiheista.

Artikkeli

Kunnan nimeen perustuvat asukkaannimitykset

Saara Welin

Kohtasivatpa kerran kuusamolainen, ähtäriläinen ja nilsiäläinen – eli miten suomessa muodostetaan paikannimestä asukkaannimitys? Periaatteessa johtaminen on yksinkertaista, mutta eräissä tapauksissa yleiskieli ja paikkakunnan oma käytäntö poikkeavat toisistaan.

Artikkeli

Maakuntakatsaus

Sirkka Paikkala

Nimistö on yhteistä kielellistä omaisuutta, jonka jatkuvuuteen perustuu kyky hahmottaa paikkoja ja laajempia aluekokonaisuuksia. Pitkien aikojen kuluessa vakiintuneet nimet kantavat mukanaan historiaa, ja niillä on alueen väestölle myös tunnearvo. Siksi vakiintuneen nimikäytännön muuttaminen on harkittava huolellisesti. Epäjohdonmukaisesta nimien valinnasta seuraa helposti sekaannuksia, jopa riitoja, mistä aluehallinnon uudistus tarjoaa tuoreita esimerkkejä.

Artikkeli

Onko ”älykortti” älykäs?

Taru Kolehmainen

Monet bussiyhtiöt ovat osoittaneet viime aikoina edistyksellisyyttään heittämällä sarjaliput ja muut laput roskiin ja ottaneet …

Artikkeli

Ruotsin maakuntien ja läänien nimet

Sami Suviranta

Ruotsin maakuntien ja läänien nimistä useimpia käytetään suomessa ruotsinmukaisessa asussa. Vain muutamista tutuimmista nimistä on käytössä vakiintunut suomalainen sovinnaisnimi, kuten Värmlanti.

Artikkeli