Kielitoimiston työsarkaan kuuluvat myös nimet. Nimien käytöstä, muodostamisesta ja oikeinkirjoituksesta tarvitaan ohjeita ja suosituksia, ja niiden laatiminen sekä niistä tiedon välittäminen on nimistönhuollon tehtävä.
Nimistönhuollon kohteena ovat ensisijaisesti julkisessa viestinnässä käytettävät nimet: kotimaiset ja ulkomaiset henkilön- ja paikannimet, hallinnon ja julkisten palvelujen nimet lyhenteineen ja sellaiset yritysnimet, joiden käyttö on jostain syystä hankalaa. Oma kysymyksensä on myös nimien kääntäminen. Miten nimistönhuolto vastaa näihin arkipäivän ongelmiin?
Suullinen opastus
Nimineuvoja on annettu maksuttomasti puhelimitse osana yleistä kielineuvontaa Kielitoimistossa sen perustamisesta alkaen sekä 1960-luvulta lähtien Sanakirjasäätiön nimistöjaoksessa ja sen jatkajissa. Nykyisin nimineuvontaa antaa Kielitoimiston nimistönhuollon neuvontapuhelin. Sen asiakkaita ovat media, viranomaiset, papit, opettajat, kääntäjät ja yksityishenkilöt.
Puhelinneuvonta on tarkoitettu akuuttiin avuntarpeeseen, ja se tarjoaa myös mahdollisuuden keskustella ongelmasta eri näkökulmista. Laajemmissa kysymyksissä tehdään maksusta selvityksiä tai annetaan kasvokkaista konsulttiapua.
Nimitietoa verkkoon
Perinteiset kielioppaat sisältävät yleensä niukasti nimistöä ja varsinkaan nimistön käyttöä ja suunnittelua koskevaa ohjeistoa. Siksi nimistönhuollossa on vuosikymmenten mittaan tuotettu itse paljon nimistön eri osa-alueita koskevia ohjeita.
Internetin tultua näitä ohjeita alettiin laatia verkkoon. Nimistönhuollon verkkosivuille on koottu tietoa esimerkiksi kuntien nimistä, niiden taivutuksesta ja asukkaannimityksistä, viranomaisten nimistä ja kaavanimien suunnittelusta muistonimien antamista koskevia ohjeita myöten. Huhtikuusta 2015 alkaen nämä ohjeet ovat olleet saavutettavissa entistä kätevämmin osoitteessa www.kielitoimistonohjepankki.fi.
Nimistönhuollon verkkosivuilla on tietoa esimerkiksi kuntien nimistä ja taivutuksesta ja viranomaisten nimistä.
Nimistöä koskevia selvityksiä ja suosituksia on julkaistu ja julkaistaan säännöllisesti myös Kielikellossa, ja ne ovat luettavissa Kielikellon sähköisessä arkistossa. Kielikellosta selviävät myös suositukset, joita suomen kielen lautakunta on antanut nimistöstä.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana nimistönhuollossa on panostettu yhä enemmän aihekokonaisuuksia käsitteleviin julkaisuihin, joista suurin osa on jo verkossa vapaasti luettavissa. Aiheet ovat valikoituneet kysynnän perusteella.
Ohjeistuksessa on nykyisin otettava huomioon myös maahanmuuttajien tarpeet. Se, mitä suomenkieliset saattavat pitää itsestään selvänä, voi kieleen perehtyvälle olla epäselvää. Ohjeita voidaan siis tarvita myös näennäisen selvistä asioista. Kielen ja nimistön hallinta on yksi askel kotoutumisen tiellä.
Karttanimien tarkistus
Yksi nimistönhuollon tehtävistä on huolehtia siitä, että kartoissa esitettävät nimet ovat oikein. Karttanimien tarkistuksen tulokset näkyvät konkreettisesti esimerkiksi Maanmittauslaitoksen tuottaman peruskartan nimistössä, joka sisältyy myös Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-verkkopalveluun. Vuoden 2015 alussa peruskartoissa oli yli 808 000 nimeä. Niistä suomenkielisiä on noin 722 000, ruotsinkielisiä lähes 75 000, pohjoissaamenkielisiä noin 6 300, inarinsaamenkielisiä noin 4 800 ja koltansaamenkielisiä lähes 700.
Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuoltajat tarkistavat suomen- ja ruotsinkielistä nimistöä yhteistyössä saamen kielten tutkijoiden kanssa. Työn tukena ovat Kotuksen Nimiarkistoon kootut, kentältä paikallisia asukkaita haastattelemalla muistiin merkityt paikannimitiedot (enemmän Nimiarkistosta s. 8).
Yksi nimistönhuollon tehtävistä on huolehtia siitä, että karttojen nimet ovat oikein.
Vuonna 2014 nimistöntarkistus siirtyi uuteen vaiheeseen, kun Maanmittauslaitoksen paikannimirekisterin ja sieltä karttapohjiin siirrettävää nimistöä alettiin tarkistaa Kotuksessa suorakäyttöyhteyden avulla. Aiemmin korjaukset oli merkitty käsin paperisiin karttalehtiin, jotka sitten lähetettiin erikseen Maanmittauslaitokseen. Nyt korjaukset siirtyvät sitä mukaa kuin niitä tehdään. Paikannimirekisteri sisältää peruskarttanimistön, mutta sen aineistoa kehitetään itsenäisenä, karttatuotteista riippumattomana paikannimitietojen perustietovarantona.
Nimistönhuollossa on tarkistettu myös suomenkielisten maailmankartastojen nimistöä.
Lausunnot ja asiantuntijatoiminta
Lain mukaan Kotimaisten kielten keskukselta on pyydettävä lausunto, jos kuntien yhdistyessä uudelle kunnalle aiotaan antaa nimi, joka ei ole ollut aiemmin kunnan nimenä. Näitä lausuntoja laativat Kotuksen nimistönhuoltajat. Lausuntoja on annettu myös ministeriöiden, organisaatioiden, yritysten ja seurakuntien nimistä sekä henkilönnimistä. Lausuntoja voivat pyytää paitsi viranomaiset myös yksityishenkilöt.
Nimistönhuoltajilla on myös monia muita asiantuntijatehtäviä. Esimerkiksi oikeusministeriön nimilautakunnan toimintaan on osallistuttu lautakunnan alusta saakka, ja Kotuksen nimiasiantuntijoita on mukana myös Helsingin kaupungin nimistötoimikunnassa. Suomen Standardisoimisliitto SFS:lle on annettu asiantuntija-apua nimiä koskevien standardien laadinnassa.
Aiemmilta vuosilta mainittakoon esimerkiksi vuonna 1999 Kotiseutuliiton johdolla ja Kotuksen nimiasiantuntemuksen avulla järjestetty Euroopan rakennusperintöpäivä ja teemavuosi, joka painottui paikannimiin, niiden suunnitteluun ja nimien kulttuurihistorialliseen merkitykseen. Yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa julkaistiin artikkelikokoelma Yhteinen nimiympäristömme − Nimistönsuunnittelun opas sekä selvitettiin kuntien nimistönsuunnittelun tilaa valtakunnallisella kyselyllä, jonka tulokset julkaistiin raportissa Kaavanimien hätäkaste.
Nimistönsuunnittelu ja virkakieli
Kaava- ja haja-asutusalueiden nimistön tarkistus ja tätä nimistöä koskeva ohjeistus on ollut nimistönhuollon työsarkaa 1980-luvulta lähtien. Kuntaliitokset ovat aiheuttaneet päällekkäisen nimistön karsimista ja uuden luomista. Jos kielisuhteet ovat muuttuneet, on ollut tarvis laatia osoitenimistöä myös toisella kotimaisella kielellä. Monet kunnat ovat pyytäneet apua omien nimistösuunnitelmiensa tarkistamisessa. Tässä työssä suomen- ja ruotsinkielinen nimistönhuolto toimivat kiinteässä yhteistyössä ja saavat tarvittaessa apua myös Oulun yliopiston saamen kielen asiantuntijoilta.
Virallisen nimistön parissa tehtävä työ limittyy virkakieleen ja EU-kielen huoltoon.
Peruskarttanimistön ja suunnitellun nimistön välimaastoon osuvat hallinnollisten alueiden nimet, joissa tehdyt ratkaisut eivät ole aina olleet ongelmattomia. Esimerkki tästä ovat aluehallintovirastojen ja maakuntien nimet, joissa maantieteellinen paikantavuus on osin sivuutettu (esim. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialue sijoittuu Lapin eteläpuolelle).
Virallista nimistöä käsiteltäessä nimistönhuollon työsarka limittyy virkakielen ja EU-kielen huoltoon. Koti- ja ulkomaiset järjestöjen ja organisaatioiden sekä hallintoalueiden nimet, niiden käännettävyys ja käyttö työllistävät molempia.
Nimistönhuollon verkkosivuilla on ohjeita hallinnon ja palvelujen sekä kaavanimien suunnittelun periaatteista sekä muistonimien antamisesta. Kieliseikkojen lisäksi on otettava huomioon kulttuuris-historialliset näkökohdat ja maantieteelliset seikat.
Kansainvälinen yhteistyö
Nimistönhuollon yhteydet naapurimaihin, etenkin Ruotsiin ja Viroon, ovat aina olleet tiiviit. 1960-luvulla nimistönhuollon työkenttä laajeni, kun Suomi alkoi osallistua YK:n aloittamaan maailman paikannimien standardointityöhön. Sitä toteuttaa YK:n talousneuvoston alainen paikannimien asiantuntijaryhmä UNGEGN (United Nations Group of Experts on Geographical Names), joka on yksi YK:n pysyvistä työryhmistä.
Suomi osallistuu UNGEGNin Pohjoismaiden jaoston työhön ja erityistyöryhmiin, joissa käsitellään jäsenmaiden virallista paikannimistöä, paikannimitietokantoja, nimistöä koskevia ohjeita, maiden nimiä, latinaistusta, nimien ääntämistä ja nimiin liittyviä kulttuurisia seikkoja. Työn tulokset tiivistyvät YK:n paikannimikonferensseissa, joiden yhteisesti hyväksytyt päätöslauselmat eli paikannimisuositukset on tarkoitettu otettavaksi käyttöön kaikissa YK:n jäsenmaissa.
Tavoitteena on, että kaikkien maiden paikannimiä käytettäisiin muissa maissa samanasuisina kuin lähtömaissaan, ja näin Suomenkin paikannimet saataisiin oikeissa muodoissaan muiden maiden käyttöön. Poikkeuksena ovat eksonyymit eli eri kieliin vanhastaan vakiintuneet kotoistetut muodot, joista kootaan sekaannusten välttämiseksi maittaisia luetteloita. Tällainen luettelo on edellä mainittu Pariisista Papukaijannokkaan.
Suomen nimistönhuolto on tehnyt YK:ssa tunnetuksi Suomen nimikäytäntöä, menetelmiä ja kielipolitiikkaa ja saanut vastavuoroisesti ajantasaista tietoa muiden maiden nimiviranomaisilta. Vaikka Suomi on osallistunut aktiivisesti YK:n työhön, se on muihin maihin verrattuna jumbosijalla paikannimilain säätämisessä: Suomesta puuttuu yhä YK:n suosittama virallinen elin, joka olisi päätösvaltainen paikannimistöä koskevissa kysymyksissä. Tämä tarve otettiin viimeksi esiin Hyvän virkakielen toimintaohjelmassa.
Nimet ja kulttuurihistoria
Ihmisiä kiinnostaa jatkuvasti myös nimien tausta. Nimien taustan selvittely ei kuulu nimistönhuollon ydintehtäviin, mutta nimilausunnoissa tämäkin puoli on otettava huomioon. Kuntien nimiä koskevissa lausunnoissa on oltava tietoa nimien iästä ja niiden muutoksista, eikä henkilönnimienkään sopivuutta ja kotimaisen nimikäytännön mukaisuutta voi arvioida vain nykyhetken perusteella.
Tässä nimistönhuoltajat tekevät yhteistyötä myös Nimiarkiston ja muiden nimistöntutkijoiden kanssa. Yhteistyön tuloksena ilmestyi Kotuksen ja Karttakeskuksen vuonna 2004 julkaisemana Suomalainen paikannimikirja, joka tarjoaa tietoa yli 5 000:sta Suomen keskeisestä paikannimestä.
Vuoden 2010 kulttuuriympäristökampanjassa Kotuksen nimiasiantuntijat loivat yhdessä muiden toimijoiden kanssa verkkonäyttelyn Paikannimen tarina (www.kotus.fi > Julkaisut > Nimijulkaisut > Nimiaiheiset verkkonäyttelyt > Paikannimen tarina). Se on tarkoitettu hyödynnettäväksi niin kotiseututyössä kuin nimistönsuunnittelussa. Näyttelyssä on kolme teemaa: perinteinen nimistö ja sen synty, kaupunkiympäristön suunniteltu nimistö ja kaupunkilaisten käyttämä epävirallinen nimistö. Suomenkielisen nimistön lisäksi esitellään ruotsin-, saamen- ja viittomakielistä nimistöä. Kotiseutututkimuksen harrastajille suunnattu nimistöosuus sisältyy myös Kotiseutuliiton vuonna 2015 julkaisemaan nettikäsikirjaan Kotiseutututkimuksen ABC (www.kotiseutuliitto.fi/abc(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)).
Tulevaisuus
Vaikka keskeisiä aineistoja ja ohjeita on saatu verkkoon, työ ei lopu kesken. Nimet elävät maailman mukana: vanhoja nimiä katoaa käytöstä tai vaihdetaan uusiin, ja uutta nimettävää syntyy koko ajan. Se merkitsee sitä, että tietokantoja on päivitettävä ja uusia luotava. Suosituksia on tarvittaessa uudistettava. Samojakin asioita kerrataan, sillä jokaiselle sukupolvelle on opetettava myös perusasiat.