Tämä Kielikellon numero on omistettu nimistölle ja sen huollolle. Nimistönhuolto on tärkeä osa kielenhuoltoa. Nimistö – ihmisten, maiden, kaupunkien, peltojen, järvien, katujen, rakennusten nimet – ovat keskeinen osa kieltä ja kielellistä ympäristöämme. Nimien käyttöön ja suunnitteluun liittyy hyvin erityisluonteisia kysymyksiä, minkä vuoksi nimistönhuolto on tapana erottaa muusta kielenhuollosta.
Nimistönhuolto pyrkii tekemään tunnetuksi suomalaiseen kulttuuriin kuuluvia nimistökäytäntöjä, jotta ne osattaisiin ottaa huomioon mm. uusia nimiä annettaessa. Tavoitteena on vaikuttaa ihmisten elinympäristön viihtyisyyteen luomalla nimistöltään toimivia, paikkakunnan ominaislaadun huomioon ottavia nimiympäristöjä. Näin nimistönhuolto tulee lähelle yhdyskuntasuunnittelua. Monessa kunnassa mm. kaavoitusta hoitavat virkamiehet toimivat ehkä huomaamattaankin merkittävinä nimistönsuunnittelijoina; kuitenkaan heidän koulutukseensa ei juuri sisälly nimistönsuunnittelun kursseja. Heidän yleisestä kielellisestä sivistyneisyydestään siten riippuu, kuinka onnistuneita ratkaisuja seudun katujen, teiden ja rakennusten nimeämisessä tehdään – eli kuinka hyviä henkisiä elinympäristöjä asukkaille luodaan.
Ihmisten elinympäristöjen suunnittelu ei saisi olla vain teiden, katujen ja rakennusten suunnittelua, vaan soisi, että kunnissa herättäisiin huomaamaan myös nimistön merkitys keskeisenä osana suunnittelua. Nimet eivät ole etikettejä, jotka voidaan jälkeenpäin ja viime tingassa liimata suunnitelman päälle. Asiantuntevan nimistönsuunnittelun tulokset näkyvät kaavanimistössä, mutta tärkeää on myös kaikenlainen nimistötiedotus – nimistöltään tarkistetut kartat, julkaisut, lehtikirjoitukset, retkipolun varteen pystytetyt alueen ja sen nimien historiasta kertovat taulut jne. Miksi paikalla on tällainen nimi; kuka täällä asui meitä ennen? Tunne kotiseudusta syntyy pienistä paloista.
Nimistönhuolto ei kuitenkaan koske vain kotimaisia paikannimiä. Yhtä lailla kohteena ovat etu- ja sukunimet, maiden ja kansojen nimet, tuotteiden, yritysten, virastojen ja laitosten nimet. Ulkomaisten nimien äänteistö ja kirjaimisto eivät helposti taivu suomen kielen mukaiseksi, ja nimien taivuttaminen lauserakenteissa voi olla hankalaa. Ohjeita tarvitaan.
Nimeäminen on vastuullinen teko, olipa kyseessä lapsi, yritys tai julkinen rakennus. Erityisen vastuullista on lapsen nimenanto. Nimeä valitessaan vanhempien pitäisi osata ottaa huomioon monia sellaisia kielellisiä näkökohtia, joita ei ehkä omasta kokemuksesta ole joutunut miettimään. Pelkkä nimen kauneus tai erikoisuus ei riitä, vaan nimeä on voitava myös käyttää: sen tulisi taipua vaivattomasti ja se tulisi voida ääntää ja kirjoittaa niin, ettei oikeaa tapaa tarvitse kerta toisensa jälkeen opastaa vieraalle. Liiallisesta erikoisuudentavoittelusta voi myös seurata nimenkantajan kannalta ikäviä tilanteita.
Nimistönhuolto on yhteisöllistä ja yhteiskunnallista toimintaa, joka onnistuakseen tarvitsee tuekseen monien alojen asiantuntemusta. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistönhuoltajien yhteistyökumppaneina onkin monien kielten asiantuntijoita, historioitsijoita, sukututkijoita, pappeja, kuntien viranomaisia ja eri tieteenalojen tutkijoita. Nimistö kuten muukin kieli kuuluu kaikille, ja siten myös kaikki olemme vastuussa yhteisestä nimiympäristöstämme.