Neste möi kaksi laivaa ja ostaa akkutehtaan.
Pitkään pyörinyt huhumylly pysähtyi vasta Rauma-Repolan syliin. Suku möi Rosenlewin osakkeet.
Kaksi suurta viime aikojen kauppaa tuotti suuria otsikoita. Otsikoissa pysähdyttää muukin kuin asian suuruus, nimittäin verbinmuoto möi. Pohtimaan jää kyllä sitäkin, miten huhumylly pysähtyy syliin.
Myydä-verbin imperfekti kuului myi. Mikä muoto sitten on möi? Se on kokonaan toisen verbin, nimittäin myödä-verbin, yksikön kolmannen persoonan imperfekti. Myödä taipuu samoin kuin syödä: myödä, myön, (hän) myö, möin, (hän) möi.
Verbillä myödä on vankka murrepohja; sitä käytetään itämurteissa. Se on saanut sijaa laajemminkin henkisessä kansanperinteessämme. Eri puolilla tunnetaan sananparsi ”Ennen mies maansa myö kuin sanansa syö”. Riimi varmaan auttaa tätä sananpartta elämään. Maansa myyjästä sananparsi myös esittää arvion ”Ei huolta hävinnehellä, mieltä maansa myönehellä”. Kaupanteon periaatteista puhuu sananparsi ”Kun myöpi ja ostaa, niin saa rahaa jostain”. Eino Leinokin käyttää tätä verbiä: ”Myö kalliisti henkesi, nuori mies. ”
Nykysuomen sanakirjaan on myödä vielä kirjattu käyttökelpoiseksi, tosin myydä-verbiä sanotaan tavallisemmaksi. Nykykielessä myödä on jo katsottava vanhentuneeksi ja murteelliseksi. Tuskin liikemaailma suostuisikaan kirjoittamaan myöntiorganisaatiosta, myönninedistämisestä, myöntikatteesta tai myöntikonttorista. Yleiskieleen suositetaan verbiä myydä, myi.