Mustikalla ja rokotuksella

Kielitoimiston yleiskielitalkoisiin on lähetetty havaintoja ilmauksista, joissa on käytetty ulkopaikallissijaista ilmausta (kuten mennä mustikalle ja käydä rokotuksella) odotuksenmukaiselta tuntuvan sisäpaikallissijan asemesta (mennä mustikkaan, käydä rokotuksessa). Onko vanha paikallissijajärjestelmä alkanut nyrjähdellä sijoiltaan? Vai voisiko kyseessä olla vanha ilmiö, joka somekirjoittelun myötä vain on tullut näkyvämmäksi? Sijamuotojen käyttörajat ovat nimittäin vanhastaankin olleet liukuvat.

Nuo väljätkin käyttörajat opimme pääosin kuullun ja nähdyn mallin myötä; koulun äidinkielen tunneillakaan niitä ei ehditä kovin laajasti käsitellä. Myös kielenhuollon oppaissa on esitetty kommentteja lähinnä muutamista yksittäisistä sijoista, kuten adessiivin eli -lla-loppuisen sijamuodon käyttötavoista tulla kiireellä, yksiö parvekkeella, yöpyä Seurahuoneella, jollaisia on aikanaan pidetty ruotsin mallin mukaisina ja epäselvinä ilmauksina.

Lisäksi aiemmin on kannustettu opiskelemaan yliopistossa ja vaikkapa työskentelemään Ilmatieteen laitoksessa, mutta nykyisin opiskelu ja työskentely myös yliopistolla ja laitoksella ovat yleiskielessäkin käypiä vaihtoehtoja. Moni ulkopaikallissijan käyttötapa saattaa kuitenkin herättää kummeksuntaa. Mehän kiinnitämme huomiota nimenomaan sellaisiin kielen piirteisiin, jotka poikkeavat totutusta.

Tämänkertaisessa talkoohavaintojutussa tarkastellaankin seuraavankaltaisia paikan ja toiminnan ilmauksia:

• Yövyin hotellilla, uin avannolla
• Mennään kalalle ja mustikalle
• Käydään jumpalla ja rokotuksella

Yövyin hotellilla, uin avannolla

Sisäpaikallissijoiksi kutsutaan inessiiviä (hotellissa, avannossa), elatiivia (hotellista, avannosta) ja illatiivia (hotelliin, avantoon) ja ulkopaikallissijoiksi adessiivia (hotellilla, avannolla), ablatiivia (hotellilta, avannolta) ja allatiivia (hotellille, avannolle).

Nämä kaikki sijat ovat hyvin monikäyttöisiä. Paikan ilmauksissa sisäpaikallissijat osoittavat peruskäytössään paitsi olemista jonkin sisällä tai muuten rajatun alueen sisäpuolella (hotellissa) myös olemista kiinteästi jonkin äärellä (istua pöydässä) tai siirtymistä tällaiseen tilaan tai siitä pois. Ulkopaikallissijat taas ilmaisevat olemista jonkin ulkopinnalla (pöydällä) tai väljästi jonkin läheisyydessä silloin, kun paikan rajat eivät ole olennaisia (hotellilla), taikka siirtymistä tällaiseen tilaan tai siitä pois. Tähän tapaan sisä- ja ulkopaikallissijojen eroa on siis luonnehdittu 1800-luvun loppupuolen suomen kieliopeista nykyisiin kielenkäytön ohjeisiin asti.

Yleiskielitalkoisiin on lähetetty havaintoja ulkopaikallissijoista, jotka poikkeavat mainituista peruskäytöistä. Eräs talkoohavaintojen lähettäjä arvioi uudenlaisten tapausten lisääntyneen ”häiritsevästi sähköisessä mediassa ja muussakin puheessa”. Toinen toteaa, että ulkopaikallissijoja sisäpaikallissijojen asemesta ”on selvästi havaittavissa oikeastaan päivittäin Yleisradion tai Helsingin Sanomien toimittajien kirjoittamissa jutuissa”. Kyse on seuraavien ilmausten kaltaisista tapauksista:

Illallisen jälkeen yöpyminen hotellilla. (kiertomatkan ohjelmasta)

Hän asuu vanhainkodilla, jossa hänellä on oma huone omine tavaroineen. (suomi24.fi)

Tutustumiskansio sairaalalla hoidossa olevalle vanhukselle sekä hänen omaisilleen (opinnäytteestä)

Ilves pelaa kotiottelunsa Tampereen jäähallilla. (hokiklupi.com)

Odotuksenmukaistahan olisi sanoa yöpyvänsä hotellissa, koska kyse on yksiselitteisesti rakennuksen sisätilasta. Talkoohavainnon lähettäjä kertookin säälivänsä ihmisiä, ”jotka joutuvat yöpymään hotellilla; itse nukun ja ruokailen aina mukavasti hotellissa seinien sisällä”. Vastaavasti odotuksenmukaista olisi asua vanhainkodissa eikä vanhainkodilla, olla hoidossa sairaalassa eikä sairaalalla. Vanhastaan jääkiekko-ottelutkin on pelattu jäähallissa. Yllä olevissa esimerkeissä ulkopaikallissijaa on siis käytetty samassa sisätilan merkityksessä kuin sisäpaikallissijaa. Tässä on siis ongelma, – mutta ei kaikissa tapauksissa eikä varsinkaan kaikille.

Erityisesti toimistolla työskentely on nykyään hyvinkin tavallista:

Työtaistelu-uhkaa soviteltiin valtakunnansovittelijan toimistolla. (hs.fi)

Monet tekevät töitä nyt kotitoimistolla. (blogi)

Tuo ”kotitoimisto” voi kylläkin tarkoittaa hyvin epämääräistä sijaintia vaikkapa kodin keittiössä tai olohuoneen sohvalla; siksi ulkopaikallissija sopii yhteyteen myös yleiskielisessä asiatekstissä. Talkoohavaintona lähetetty valtakunnansovittelijan toimistolla viittaa kuitenkin neljän seinän sisäpuolella tapahtuvaan toimintaan: ”Miksei kirjoiteta toimistossa, kun puheena oleva toiminta tapahtuu nimenomaan toimiston tiloissa?” kysyy havainnon lähettäjä. – Arvattavasti monien kielenkäyttäjien mielestä toimistolla kuitenkin tarkoittaa samaa kuin toimistossa: tietyssä huoneessa. Ulkopaikallissija jättää silti mahdollisuuden tulkita tila rajoiltaan avoimeksi.

Ulkopaikallissijojen yleistymistä on aikanaan pidetty kielteisenä ruotsin på- tai vid-prepositioilmausten vaikutuksena. ”Kansankielen” mukaista sisäpaikallissijaa puolusti esimerkiksi E. A. Saarimaan opas Huonoa ja hyvää suomea (1930). Saarimaa totesi, että jotta adessiivi (yliopistolla) säilyttäisi läheisyydessä olemisen merkityksen, sitä ei pitäisi käyttää sisällä olemisen merkityksessä (vrt. yliopistossa).

Kehotus ei estänyt käyttöä. Paavo Ravila kirjoitti seuraavalla vuosikymmenellä (1944): ”– – adessiivi alkaa osoittautua varsin elinvoimaiseksi, se yleistyy sellaisiinkin tapauksiin, joissa mikään merkityksen erottelu [läheisyydessä vs. sisäpuolella] ei ole tarpeen, esim. työväentalolla. Mielenkiintoista lienee todeta, että ruotsin kielessäkin på näyttää valtaavan aluetta i-prepositiolta.” (S. 129.) Ravila muistuttaa, että uusia ulko- ja sisäpaikallissijojen pareja kehittyy myös entuudestaan olemassa olevien rinnakkaismuotojen vaikutuksesta, sellaisten kuin rannassa ja rannalla sekä Tyrväässä ja Tyrväällä.

Ulkopaikallissijojen yleistymistä pidettiin aikanaan kielteisenä ruotsin på- tai vid-prepositioilmausten vaikutuksena.

Joitain vuosikymmeniä myöhemmin Terho Itkonen (1986) totesi paikallissijojen käytön jo ”perin pohjin myllertyneen” ja jatkoi vähemmän myönteiseen sävyyn: ”Ulkopaikallissijojen nykyinen tulva ei lisää kielen selvyyttä eikä vivahteikkuutta; kielen vanhaa kouraantuntuvaa havainnollisuutta se ei vahvista vaan heikentää. Miksi selvästi tajuttava paikan sisus olisi ilmaistava samalla sijalla kuin paikan pinta tai ulkopuoli, saati abstrakti väline, olotila, hallussaolo tai omanaolo? Ei kai vain siksi, että se on yli alojensa paisunutta vieraslähtöistä muotia?” (S. 147.)

Näin 2020-luvulla ei sylttytehdasta voi etsiä ruotsista. Nähty ja kuultu kielenkäytön malli vaikuttaa meihin kaikkiin ihan omasta takaa: mitä enemmän ulkopaikallissijoja näemme käytettävän uusissa yhteyksissä, sitä enemmän ja aina vain laajemmin käytämme niitä. Samalla myös mielikuva ulkopaikallissijojen merkityksestä muuttuu pikku hiljaa.

Ulkopaikallissijojen käyttöalan laajeneminen tarkoittaa joka tapauksessa myös kaksitulkintaisuuden lisääntymistä. Esimerkiksi vaikka kirjoittaja tarkoittaisi pelkkää asunnon sisätilaa tai avannon reunojen sisäpuolta ilmaisuillaan vapaa-ajan asunnolla tai avannolla, hän pakostakin tarjoaa tulkintavaihtoehdoksi myös oleilua väljemmin asunnon läheisyydessä tai avannon liepeillä:

Todennäköisesti tämä [vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi] kiinnostaa eläkkeelle jääviä ihmisiä, jotka haluavat asua vapaa-ajan asunnolla niin pitkään kuin tulevat siellä toimeen. (aamulehti.fi)

Avannolla uidaan ahkerasti (herttoniemi.fi)

Vaikka ilmauksen esittäjälle ulkopaikallissija ei siis näissä tarkoita lähellä olemista vaan rajallisen alan sisällä olemista, niin monille kielenkäyttäjille ilmaus voi kuitenkin olla merkitykseltään hämärä tai vaihtoehtoisesti herättää ehkä hilpeyttäkin: avannolla uimisesta kun voi syntyä mitä moninaisimpia mielikuvia.

Mennään kalalle ja mustikalle

Erilaisia tilaisuuksia, tapahtumia ja toimintoja tarkoittavista sanoista osa taipuu vakiintuneesti vain sisä- ja osa vain ulkopaikallissijoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset tapaukset kuin lakkiaisissa, häissä, harjoituksissa ja lenkillä, luennolla, kurssilla, retkellä, kahvilla. Vaihtelun varaa sisä- ja ulkopaikallissijan kesken näissä ei siis ole.

Joissakin toisissa tapauksissa valinnanvaraa näyttää kuitenkin olevan ainakin rajallisesti. Esimerkiksi sisäpaikallissijoja on käytetty vanhastaan erilaisissa saalistamista tarkoittavissa toiminnoissa, kuten käydä kalassa, mennä kalaan. Kuitenkin osassa murteita voidaan samassa merkityksessä myös mennä kalalle, olla kalalla ja tulla kalalta.

vaarivainajakin oli ahkera käymään kalalla (Jämsä, Suomen kielen näytteitä 8)

vòi pist̆täät̆tyyk kalallen tai metällen jos ruoka uhkaa loppua (Juuka, Suomen murteiden sanakirja)

Myös yleiskielisiksi tarkoitetuissa teksteissä vastaavia ulkopaikallissijoja tapaa joskus:

Useimpiin paikkoihin voit mennä kalalle hoitamalla kalastuksenhoitomaksun. (kalastusretket.fi)

Pääasiallisesti käyn kalalla Keurusselällä. (suurkeuruu.fi)

Ulkopaikallissija tuntuu näihin luontevasti venyvänkin. Sen sijaan harvemmin tapaa ulkopaikallissijaisia keräämisaiheisia metsä-ilmauksia, kuten käydä marjametsällä, joka muodoltaan vastaa riistan saalistamista tarkoittavaa metsällä käyntiä. Tyypiltään talkoohavaintoina lähetetyt tapaukset ovat seuraavanlaisia:

Etelä-Suomessa on nyt aika lähteä mustikkametsälle. (aamulehti.fi)

Sienimetsällä kokee löytämisen iloa (Sydän-Hämeen lehti)

Eräs talkoohavainnon lähettäjä toteaa: ”Itse ymmärrän, että kun ollaan metsällä, ollaan metsästämässä riistaa. Kun ollaan keräämässä marjoja tai sieniä metsästä, ollaan marjastamassa tai sienestämässä tai marjassa tai sienessä. Jostain syystä tuo sienimetsällä ottaa kovasti omaan kielikorvaani. Lieneekö kuitenkin ihan ok ilmaus?” Ja toinen jatkaa: ”Veikkaan, että kyseessä on uudehko ja nuorten suosima ilmaus. Itse sanoisin olevani mustikkametsässä tai vielä todennäköisemmin mustikassa”.

Ulkopaikallissijoja näkee jonkin verran käytettävän myös ilman metsä-sanaa:

Kävin mustikalla ja ajattelin leipoa piirakan. (vauva.fi)

Kahtena viikonloppuna ollaan käyty metsässä puolukalla ja muutenkin virkistäytymässä. (blogi)
– – tuonne kannattaa mennä sienelle ja marjastamaan. (blogi)

Eräs talkoohavainnon lähettäjä miettii: ”Onkohan niin, että ilmaus olla mustikassa kuulostaa nuorten korvaan antiikkiselta.”

Tämäkään ilmaustyyppi ei taida olla aivan uusi. Ulkopaikallissijaa on ainakin jonkin verran käytetty joissain murteissa; myös vanhemmasta kirjallisuudesta löytyy tapauksia:

mää menìm mansikoillet tonnem mäkkee. (Vampula, Suomen murteiden sanakirja)

mustikoillaki käyttii mut pualamarjoil enemä (Honkilahti, Digitaalinen muoto-opin arkisto)

Mutta silloin tovereistani vanhin sanoi: »Vai herrojen marjoja sinä poimit – me mennään mustikalle; ne on työmiehen marjoja.» (Kotoa ja Kaukaa 44/1926)

Jos ilmaus mennä mustikalle on moniselitteinen, niin on periaatteessa myös mennä mustikkaan, kuten osoittaa mummoista ja mustikoista kertova vitsikin: Kaksi mummoa meni mustikkaan, toinen ei mahtunut. Minkähänlainen olisi tämän vitsin ulkopaikallissijainen versio? – No, oli mikä oli, toistaiseksi ainakin yleiskielisiksi tarkoitetuissa asiateksteissä kannattaa suosia mustikkaan tai mustikkametsään menemistä.

Käydään jumpalla ja rokotuksella

Talkoohavaintoja on tullut myös muunlaisista toiminnoista: mennä jumpalle, käydä jumpalla yleiskielisten ilmausten mennä jumppaan ja käydä jumpassa asemesta. Käyttöyhteyksistä ei voi päätellä, että ulko- ja sisäpaikallissijainen ilmaus eroaisivat näissä yhteyksissä toisistaan, vaikka teoriassa muoto jumpalla voikin synnyttää kevyemmän tai tilapäisemmän liikunnan vivahteen:

Osa hoidettavista vanhuksista käy jumpalla pienryhmissä. (opinnäytetyö)

Ystävykset käyvät yhdessä jumpassa ja kuntosalilla. (tampere.fi)

Jumpalla käyminen näyttää kuitenkin olevan varsin tavallista. Ehkä salilla käynti on vaikuttanut sen yleistymiseen. Kuitenkin monille kielenkäyttäjille, erityisesti vanhemmalle väelle, ulkopaikallissijaisessa ilmauksessa saattaa vielä olla arkinen tai leikillinen sävy.

Sitä mukaa kuitenkin kun ilmaus yleistyy erityyppisissä teksteissä, voi myös sen arkinen sävy haalistua. Näin käy ehkä myös rokotuksella käymiselle, jollaisesta on lähetetty talkoohavaintoja.

Kolilla asuvat voivat käydä rokotuksella Lieksan tai Juuan terveysasemalla. (lieksa.fi)

Tervetuloa rokotukselle! (oulainen.fi)

Arkinen ilmaus käydä piikillä on tähän käyttöön saattanut osaltaan vaikuttaa, mutta ulkopaikallissijan tuoma vivahde äärellä pistäytymisestä on myös rokotuksella käymisessä selvä. Ja jos kerran käydään rokotuksella, näköjään voi pistäytyä myös vaikkapa testillä:

Testaus on kuitenkin ruuhkautunut pahasti. Niinpä moni kokee houkutusta käydä testillä yksityisellä puolella, jossa testiin pääsee huomattavasti nopeammin. (hs.fi)

Yleiskielisessä asiatekstissä kannattaa tällaisissa yhteyksissä suosia sisäpaikallissijoja, mutta ulkopaikallissijojen yleistymistä ei voine estää. Periaatteessahan sijojen väljät merkitykset joustavat moneen suuntaan.

”Mille suunnalle” seuraavaksi?

Terho Itkonen arveli 1980-luvulla, ettei vielä sentään olla töissä laboratoriolla eikä asuta hotelli Intercontinentalilla. Nyt muutama vuosikymmen myöhemmin kyllä jo ollaan ja asutaankin. Ulkopaikallissijojen alun perinkin väljä merkitys on entisestään laajentunut.

Vaikka moni kielenkäyttäjä huoletta yöpyy hotellilla, ajaa drive-inille testille ja käy terveyskeskuksella rokotuksella, eivät ulkopaikallissijat tällaisissa yhteyksissä ole vielä niin vakiintuneita, että ne sopisivat tyyliltään neutraaliksi tarkoitettuun asiatekstiin. Vieraalta vaikuttava muoto voi tuntua väärältä ja siksikin pysäyttää lukemisen. Varmaan moni myös jakaa tämän talkoohavainnon lähettäjän tuntemuksen: ”hämmentynyt olen näiden muutosten edessä, vaikka tiedän kielen elävän ja muuttuvan”.
​​​​​​​

Lue lisää

Itkonen, Terho 1986: Sisä- vai ulkopaikallissija? Kielemme käytäntö. – Virittäjä 90 s. 144–147.

Kielitoimiston ohjepankki: Sisä- vai ulkopaikallissija? Laitoksessa ja laitoksella. http://kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/475(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Ravila, Paavo 1944: Lauseopin periaatekysymyksiä. – Virittäjä 48 s. 105–131.

Saarimaa, E. A. 1930: Huonoa ja hyvää suomea. Oikeakielisyysohjeita. Porvoo: WSOY.
​​​​​​​