Susanna Tavi kirjoitti Kielikellon numerossa 4/2014 itämerensuomalaisista niekoista (ks. Lue myös). Kiinnostavassa artikkelissaan hän esitteli lähisukukielten rinnalla myös suomen kirjakielen ja vanhan kirjasuomen niekka-aineistoa. Myös osassa suomen murteita -niekka-aines on ollut hyvin tuttu. Valotan aihetta sen aineiston pohjalta, joka on kertynyt Suomen murteiden sanakirjan tähän mennessä ilmestyneestä aakkosvälistä a − käävätä.
Suomen murteiden sana-arkiston sanalipuissa, joista vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta, ei ole merkintää siitä, että niekkaa olisi käytetty itsenäisenä sanana. Sen sijaan niekka-loppuisia sanoja on runsaasti, ja ilmestyneessä sanakirjassa niitä on tähän mennessä mainittu toista sataa. Suurta osaa niistä voidaan pitää yhdyssanoina, mutta on myös joukko sanoja, jotka ovat selvästi kokonaan lainaa venäjästä, toisin sanoen lainattuja johdoksia. Esittelen ensin yhdyssanatapauksia.
Kuvaniekka kangas hameniekalle
Suomen kirjakielessä niekka-loppuiset yhdyssanat viittaavat yleensä ihmiseen tai eläimeen (soittoniekka, saksiniekka), mutta murteissa -niekalla luonnehditaan useammin jotakin elotonta, kuten esinettä tai vaatekappaletta. Hihallinen paita on hihaniekka, pyykkiastiat jalkaniekkoja ’jalallisia’, sormus on kiviniekka ’kivellinen’ ja rikkinäinen hammas koloniekka. Kukikasta kangasta voidaan sanoa kukkaniekaksi ja kuviollista kuvaniekaksi. Näissä kaikissa -niekka voitaisiin korvata possessiivisella adjektiivinjohtimella -llinen.Sanaa käytetään siis adjektiivin tapaan.
Ihmiseen viittaavia -niekkoja on niitäkin kyllä koko joukko. Naista voidaan nimittää hameniekaksi ja miestä housuniekaksi. Naimisissa oleva mies on taas ollut paikoin akkaniekka. Perheellinen on joukkoniekka, muiden töihin tai kylään lähdettyä kotimieheksi jäänyt kotiniekka ja kujeilija kujeniekka. Eläimiinkin -niekka voi viitata: kasvavaa varsaa voidaan sanoa kasvuniekaksi, kellokaslehmää kelloniekaksi ja haukkaa kynsiniekaksi.
Yleensä -niekka näyttää yhdistyvän substantiiviin. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on. Kaikkiniekka on ’kaikkeen pystyvä, kaiken taitava’, ja keskiniekaksi kutsutaan nuottaa laskettaessa veneen keskellä istuvaa (peräniekka istuu veneen perässä).
Niin kuin esimerkeistä voi huomata, -niekka on ollut murteissa varsin produktiivinen aines. Sen levikin ydinaluetta ovat odotuksenmukaisesti itämurteet, etenkin kaakkoismurteet ja itäiset savolaismurteet. Yksittäisiä sanoja voi tavata myös länsimurteiden puolelta.
Kurniekkaa korotniekalle
Kuten Susanna Tavi artikkelissaan toteaa, Karjalan kielen sanakirjassa niekka-ainesta käsitellään johtimena. Myös Suomen murteiden sanakirjassa osa niekka-loppuisista sanoista tulkitaan yhdistämättömiksi. Kyse on lähinnä sellaisista sanoista, joille voidaan osoittaa suora lainalähtökohta venäjästä; ne ovat siis lainattuja johdoksia. Näitä ovat esimerkiksi vihannesten viljelijää tai vihanneskauppiasta tarkoittava korotniekka ja tietynlaisen täytetyn umpipiirakan nimitys kurniekka. Yhdyssanoiksi ei liene syytä tulkita myöskään sellaisia tapauksia, joissa venäläistä lainalähdettä ei suoraan voida osoittaa, mutta toisaalta alkuosakaan ei esiinny itsenäisenä sanana. Tällaisia ovat esimerkiksi jonkinlaista epävarmuutta tarkoittava jääpenniekka (esimerkki Leppävirralta: Ei antanna [velaksi kauppias] kun tuov verran ja jiäpenniekassa ol´sekkii) ja pahantekijän tai tyhjäntoimittajan nimitys kolosniekka.
Kahviniekka
Omanlaisensa tapaus on kahviniekka. Se on yhdyssanan kaltainen, mutta se poikkeaa edellä esitetyistä esimerkeistä. Sana tarkoittaa kahvipannua, ei esimerkiksi kahviin mieltynyttä henkilöä, eikä se toisaalta ole adjektiivinen kuten yleensä esinettä kuvaavat niekka-sanat. Sana tunnetaan Inkerin suomalaismurteissa ja vain asussa kohviniekka tai kohvinikka. Tämä selittääkin sanan poikkeavuuden: luultavasti alkuaan kyseessä onkin lainattu johdos, sillä venäjässä on vastaava kahvipannun nimitys koféjnik.