Kun työpaikka on monikielinen, syntyy väistämättä suunniteltuja ja spontaaneja käytäntöjä siihen, mitä kieltä kulloinkin käytetään ja miten yhteinen ymmärrys taataan. Tutkittaessa näitä työelämän kielikäytänteitä on aiemmin niin Suomessa kuin muuallakin keskitytty lähinnä asiantuntija-alojen tarkasteluun. Yksi syy vähäiseen kiinnostukseen työntekijäammattien kielikäytänteitä kohtaan on epäilemättä ollut stereotyyppinen ajatus siitä, että manuaalisen ja fyysisen työn ammatit ovat ”kieli-marginaalisia” eli että kielellä ei olisi niissä suurta merkitystä.
Esimerkiksi rakennusalan tehtävissä kielellä on kuitenkin tärkeä rooli. Kieltä tarvitaan työn kannalta kriittisissä tilanteissa, kuten ohjeita annettaessa ja ongelmia ratkaistaessa. Monikielisyys tuo näihin tilanteisiin omat haasteensa.
Kerromme tässä artikkelissa havainnoista, joita olemme tehneet rakennusalan kielikäytänteitä tarkastelevassa tutkimushankkeessamme Kansainvälistyvä rakennustyö ja paikalliset kielikäytänteet (2020–2024). Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia. Hankkeessa analysoimme, miten työntekijät käyttävät kieltä osana fyysistä rakennustyötä ja millaisia haasteita monikielisyys työssä aiheuttaa.
Tutkimustamme varten olemme viettäneet rakennustyömailla pitkiä aikoja ja videoineet erilaisia työtilanteita kuudella eri työmaalla yhteensä noin 250 tuntia. Olemme lisäksi kirjoittaneet työpäiväkirjaa noin sadan havainnointipäivän ajalta. Tässä artikkelissa käytämme esimerkkeinä otteita noista päiväkirjamerkinnöistä.
Työtehtävät eriytyvät kielen mukaan
Rakennusteollisuuden viimeisimmän, vuonna 2019 tehdyn työvoimakyselyn mukaan talonrakentamisessa oli ulkomaalaista työvoimaa 22 prosenttia koko maassa ja 33 prosenttia pääkaupunkiseudulla. Työntekijöiden joukossa on erilaisia ryhmiä: vakituisia rakennusliikkeiden omia työntekijöitä, aliurakoitsijoita ja vuokratyöntekijöitä. Virolaiset muodostavat Suomen rakennuksilla suurimman ulkomaisten työntekijöiden ryhmän, ja joillakin työmailla voikin pärjätä parhaiten viroksi.
Yhteisen kielen puute saattaa kuitenkin rajoittaa tiettyihin työtehtäviin hakeutumista, sillä tehtävät näyttävät rakennusalalla jakautuvan jossain määrin kielitaidon mukaan. Rakennusteollisuuden sivuilla kerrotaan esimerkiksi, että ”Itä-Euroopan maiden rakentajia nähdään Suomessa erityisesti raskaan rakentamisen töissä, kuten raudoituksessa ja julkisivutöissä”. Voi olla, että syy tähän on ammattitaidossa, mutta havaintojemme mukaan myös kielitaidolla on asian kanssa tekemistä. Seuraava ote on työpäiväkirjastamme ja havainnollistaa tätä:
”Hannu esitteli mulle työmaa-aluetta, ja juteltiin raksan kieliasioista. Keskusteltiin siitä, että jossain määrin työtehtävät eriytyvät kielen mukaan. Ne, jotka eivät osaa suomea tai muutakaan kieltä kovin hyvin, päätyvät tehtäviin, joissa ei esim. tarvitse osata ymmärtää kovin monimutkaisia ohjeistuksia. Eli siis esimerkiksi maalareiksi. (...) Sitten esim. putkiasentajat tarvitsevat jo enemmän kielitaitoa. Virolaisia on kuulemma paljon putkareina.” (30.9.2022, pääkaupunkiseutu)
Havaintojemme mukaan monikielisyys ei ole rakennustyössä samalla tavalla koko työyhteisöä läpäisevä ilmiö kuin esimerkiksi asiantuntija-ammateissa. Näin on ehkä siksi, että työ on fyysistä eikä kieli ole koko ajan työvälineenä niin kuin tekstualisoituneessa tietotyössä. Erikieliset ihmiset myös työskentelevät usein eri ryhmissä, ja rakennusalan monikielisyys keskittyykin tiettyihin hetkiin ja tiettyjen henkilöiden väliseen vuorovaikutukseen. Tällaisia tilanteita ovat erityisesti työnjohdon ja työryhmien johtajien eli ”nokkamiesten” väliset keskustelut, joissa annetaan ohjeita ja neuvotellaan työn seuraavista vaiheista. Seuraavat työpäiväkirjaotteet havainnollistavat tätä.
Rakennusalan monikielisyys keskittyy tiettyihin hetkiin ja tiettyjen henkilöiden väliseen vuorovaikutukseen.
Ensimmäisenä on muistiinpano keskustelusta Arin kanssa. Ari on rakennusten sisäseinien tasoitustyötä tekevän työryhmän johtaja, ja hän kertoi meille monikielisyydestä. Arin näkökulma on se, että ulkomaisten työporukoiden nokkamiesten täytyy osata hyvin joko suomea tai englantia.
”Puhuttiin Arin kanssa myös siitä, että ulkomaisilla porukoilla on raksoilla yleensä yksi nokkamies, joka osaa joko paremmin suomea tai sitten englantia ja osaa kommunikoida työmaamestareiden kanssa ja kommunikoi ohjeet sitten muulle porukalle.” (31.3.2022, Pirkanmaa)
Toisenlainen näkökulma tulee esiin esimerkissä pääkaupunkiseudulta. Siinä raportoidaan virolaisen työnjohtajan Martinin sanomaa. Hän puhuu viron lisäksi suomea, venäjää ja englantia.
”Kysyin, mitä tapahtuu, jos joku ei puhu suomea mutta haluaa kommunikoida työnjohdolle. Martin kertoi kääntävänsä. Hän käyttää englantia afrikkalaisten työntekijöiden kanssa, venäjää monien itäeurooppalaisten kanssa ja viroa virolaisten kanssa. Hän sanoo, että ainakin jonkun jokaisesta aliurakoitsijaryhmästä pitäisi puhua suomea mutta näin ei aina ole. Hän sanoi myös, että jotkut virolaiset eivät opi suomea, koska he työskentelevät ja viettävät aikaa omissa porukoissaan. Tai he oppivat työhön liittyvän sanaston mutta eivät puhu muuten suomea.” (2.5.2022, pääkaupunkiseutu)
Martinilla on monipuolinen kielitaito, joten hän pystyy paitsi itse antamaan ohjeita monella kielellä myös toimimaan välittäjänä eri työntekijäryhmien sekä työntekijöiden ja suomenkielisten työnjohtajien välillä.
Myös muilla rakennustyömailla havaitsimme juuri virolaisten rakentajien tekevän kielenvälitystyötä silloinkin, kun he eivät ole työnjohtajia tai nokkamiehiä. Heitä saatetaan pyytää hätiin esimerkiksi, kun rakennuksille saapuu rekkalastillinen tavaraa Itä-Euroopasta. Jos lastia tuova kuljettaja ei puhu englantia, hän osaa todennäköisesti venäjää, jota monet neuvostoaikana kasvaneet virolaiset osaavat ainakin jonkin verran. Venäjä onkin havaintojemme mukaan suomalaisen rakennustyön kolmas lingua franca suomen ja englannin lisäksi.
Virolaiset työntekijät ovat kielellisesti erityisessä asemassa, koska suomi ja viro ovat läheisiä sukukieliä ja siksi jonkin verran keskenään ymmärrettäviä (ks. Härmävaara 2022). Panimme merkille, että välillä vuorovaikutus hoituu siten, että virolainen työtekijä puhuu viroa ja suomalainen suomea. Tällaisen reseptiiviseksi monikielisyydeksi kutsutun vuorovaikutustavan mahdollistaa kielten läheisyyden lisäksi se, että työhön liittyvä sanasto osataan yleensä suomeksi, mihin Martinkin viittaa. Huomasimme myös muunkielisten rakentajien usein puhuvan työkaluista ja työvaiheista niiden suomenkielisillä nimillä, vaikka muuten puhuttaisiin jotain toista kieltä. Sama havainto on tehty ruotsalaisia rakennustöitä koskevissa tutkimuksissa (ks. Kahlin ym. 2022).
Monikieliset käytänteet ohjeidenantotilanteissa
Yhteistä kieltä tarvitaan rakennustyössä ennen kaikkea tilanteissa, joissa annetaan ohjeita (Holmes & Woodhams 2013, Lilja & Tapaninen 2019). Työnjohtajat ohjeistavat työntekijöitä siinä, mitä seuraavaksi tulee tehdä, ja kokeneemmat työntekijät voivat ohjeistaa aloittelijoita tarkoituksenmukaisissa työtavoissa. Monikielisyys tulee näkyväksi näissä ohjeidenantotilanteissa, joissa usein tarvitaan kieleltä toiselle kääntämistä. Myös eleiden avulla toimiminen on strategia, josta olemme havainnointimme aikana kuulleet ja jota olemme nähneet usein. Seuraavat esimerkit kuvaavat tätä:
”Nähtiin joku raudoitusporukka, jossa oli kuulemma mukana ’ummikkoja’. Heidän pomonsa sanoi, että ohjeiden anto tapahtuu eleiden avulla tai sitten niin, että soitetaan jollekulle, joka osaa kääntää kielelle, jota työntekijät osaavat.” (30.9.2022, pääkaupunkiseutu)
”Joona kysyi, miten Jokke kommunikoi romanialaisen työporukan kanssa. Hän kertoi, että he käyttävät joitakin perusfraaseja englanniksi ja paljon osoittamista. Jotkut romanialaisista puhuvat kuulemma jonkin verran ’huonoa englantia’. Jokke antoi esimerkin ’Sanon esimerkiksi seinä täytyy sahata’ ja teki laajan kuvaavan eleen, joka esitti sirkkelillä sahaamista, sekä muutamia muita eleitä ja kertoi, että lopulta ohjeet saadaan aina välitettyä.” (9.11.2021, Pirkanmaa)
Esimerkeissä tulee esiin strategioita, joilla yhteisymmärrystä tavoitellaan. Jos eleet ja osoittaminen eivät riitä, voidaan käyttää lingua franca -englantia. Jos yhteinen kieli puuttuu kokonaan, tarvitaan kielellistä välittäjää, joka voi olla esimerkiksi puhelinsoiton päässä.
Eleet ja osoittaminen toimivat tilanteissa, joissa ohjeita annetaan siinä materiaalisessa ympäristössä, jossa työ tehdään. Aina näin ei kuitenkaan ole, sillä rakennustyömaat ovat usein laajoja, ja ohjeita seuraaviin työvaiheisiin joudutaan antamaan myös muualla kuin niissä paikoissa, joissa työvaiheiden osoittaminen ja näyttäminen on mahdollista. Olemme kuitenkin havainneet, että tähän on olemassa luovia ratkaisuja.
Eräs seuraamistamme työnjohtajista esimerkiksi otti isolla kerrostyömaalla puhelimellaan valokuvia asioista, joita tulee korjata tai parannella (ks. kuva). Kuvista näkyy yksityiskohtaisesti, missä työ on tehtävä ja mitä tulee tehdä. Tätä strategiaa hän käytti erityisesti kertoessaan työtehtävistä suomea toisena kielenä puhuville työntekijöille. Hän saattoi myös lähettää kuvat tekstiviestitse suomen- tai englanninkielisten kirjallisten ohjeiden saattelemana.
Lisäksi olemme havainneet, että ohjeita kirjoitetaan myös suoraan rakenteilla olevien rakennusten pintoihin. Seuraavassa kuvassa on esimerkki tilanteesta, jossa työntekijä on havainnut, että sähkörasia on sijoitettu ongelmalliseen kohtaan. Pistorasiaa täytyy siirtää kaappien takia, ja sen uusi paikka on piirretty seinään ja osoitettu nuolella. Kuvassa näkyvä teksti ”kaapin reuna” selittää, miksi pistorasia on siirrettävä. Tällainen ohjeistus on todennäköisesti selvä paikalle tulevalle työntekijälle. Lyhyet seiniin tai muualle rakennusmateriaaleihin kirjoitetut ohjeet ovatkin havaintojemme mukaan yksi rakennusalalle tyypillinen ohjeistamisen tapa.
Suomen kielen oppiminen rakennustyössä
Kysymys kielen oppimisesta työn ohessa on tärkeä erityisesti suomea toisena kielenä käyttäville työntekijöille. Sujuvampi kielitaito voisi esimerkiksi mahdollistaa vaativampiin työtehtäviin etenemisen. Kielen oppiminen fyysisen työn monikielisessä työyhteisössä ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Oppimisen tueksi tarvitaan vähintäänkin työkavereita, jotka ovat valmiita puhumaan suomea ja selittämään myös kielellisiä asioita tarpeen mukaan. Seuraava sitaatti työpäiväkirjastamme havainnollistaa kielen oppimiseen liittyvää problematiikkaa. Sitaatti on peräisin keskustelustamme tasoitemiesten porukan kanssa. Ryhmään kuului kaksi suomalaista ja yksi venäläinen aputyöntekijä, josta suomalaiset kertoivat seuraavasti:
”Aleksander on ollut tasoitemiesten kanssa samassa firmassa jo noin 10 vuotta. Hän on ahkera työntekijä ja tarpeellinen apumies. Hän ei kuitenkaan ole oppinut 10 vuoden aikana juurikaan suomea. Tähän on Arin mukaan syynä esimerkiksi se, että Aleksander katsoo kotona venäjänkielistä televisiota ja seurustelee lähinnä venäjänkielisen yhteisön kanssa. Suomea hän käyttää vain työpaikalla.” (30.9.2022, pääkaupunkiseutu)
Sitaatissa tulee näkyväksi ensinnäkin se, että suomen kielen taidon puute voi rajoittaa työtehtäviä ja työuralla etenemistä: Aleksander on ahkera ja tarpeellinen muttei ole edennyt apumiehen hommista vaativampiin tehtäviin, vaikka hänen ammattitaitonsa on todennäköisesti kehittynyt kymmenen vuoden aikana.
Sitaatista käy ilmi myös, että kielitaidon puutteen ajatellaan johtuvan ensisijaisesti Aleksanderin omasta toiminnasta. Samalla tulee esiin ajatus siitä, että kielen oppiminen olisi nimenomaan yksilön suoritus. Tällainen puhetapa on havaintojemme mukaan yleinen (ks. Lilja & Tapaninen 2022). Kun korostetaan kielen oppimista yksilön sankarillisena suorituksena ja pidetään oppimattomuutta itse kunkin omana asiana, häivytetään kieliyhteisön vastuu eli ajatus siitä, että kielen oppimiseen tarvitaan myös muita.
Työyhteisö oppimisen tueksi
Aiempi työelämän kielikäytänteitä analysoinut tutkimus on tehnyt näkyväksi sen, miten ammatillinen kielitaito ja ammattitaito kietoutuvat yhteen (ks. esim. Kurhila & Lehtimaja 2019). Työelämässä tarvittavaa kieltä opitaan usein tehokkaimmin työtä tehtäessä – erityisesti käsityötaitoa vaativalla rakennusalalla. Tarvittaisiin uudenlaista kielipedagogista ajattelua ja sen miettimistä, miten kielen oppimista työssä voitaisiin parhaiten tukea.
Tekemämme havainnot osoittavat, että olisi tärkeää lisätä työyhteisön tietoisuutta kielistä ja siitä osin näkymättömästä kielityöstä, jota monikieliset työnjohtajat, nokkamiehet ja työkaverit tekevät kääntäessään ohjeita eri tilanteissa. Tärkeää olisi myös kasvattaa tietoisuutta siitä, millaista kielitaitoa työntekijät tarvitsevat ja miten sen saavuttamista voi tukea. Kuten havaintomme osoittavat, ammattisanasto kyllä opitaan ilman erillisiä kurssejakin, mutta tarvetta olisi ihan peruskielitaidolle ja mahdollisuuksille käyttää kieltä sekä töissä että vapaa-ajalla.
Ehkä paras kielenopettaja voisi ollakin rakennustyötä pitkään tehnyt työkaveri, jolle annettaisiin myös kielenoppaan rooli ja ajallisia ja muita resursseja oppaana toimimiseen. Jos yritys toivoo sekä ammatillisesti että kielellisesti osaavia työntekijöitä työvoimapulasta kärsivälle alalle, kannattaa sen panostaa käytänteisiin, joiden avulla ammatti- ja kielitaitoa voidaan rakentaa samanaikaisesti.
Lähteet
Holmes, Janet – Woodhams, Jay 2013: Building interaction. The role of talk in joining a community of practice. – Discourse and Communication 7 s. 275–298. https://doi.org/10.1177/1750481313494500(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Härmävaara, Hanna-Ilona 2022: Building the Bridge in Interaction. Receptive Multilingualism among Speakers of Finnish and Estonian. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7921-0(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kahlin, Linda – Keevallik, Leelo – Söderlundh, Hedda – Weidner, Matylda 2022: Translanguaging as a resource for meaning-making at multilingual construction sites. – Multilingua 41 s. 261–280. https://doi.org/10.1515/multi-2021-0125(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kurhila, Salla – Lehtimaja, Inkeri 2019: Ammattikielen tilanteisuus kielenoppimisen haasteena. Esimerkkinä hoitoala. – Lari Kotilainen, Salla Kurhila & Jyrki Kalliokoski (toim.), Kielenoppiminen luokan ulkopuolella s. 143–171. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lilja, Niina – Tapaninen, Terhi 2019: Suomen kielen käyttämisen ja oppimisen mahdollisuudet ammatillisen oppilaitoksen rakennusalan vuorovaikutustilanteissa. – Puhe ja kieli 39 s. 69–98. https://doi.org/10.23997/pk.74506(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lilja, Niina – Tapaninen, Terhi 2022: Raksalla suomea oppimassa. Ymmärtämisen helppous, muistamisen vaikeus ja legenda kirjoittavasta opiskelijasta. – Niina Lilja, Laura Eilola, Anna-Kaisa Jokipohja & Terhi Tapaninen (toim.), Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa. Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet s. 121–148. Tampere: Vastapaino.