Suomessa puhuttavien äidinkielten määrä on lisääntynyt huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä. Maahanmuuton myötä myös monet työyhteisöt ovat nykyään monikielisiä. Työelämän kielitaitotarpeet ovat muutenkin muuttuneet, sillä suomen ja muiden kielten taitoa tarvitaan eri aloilla ja monissa työtehtävissä yhä enemmän. Kieliosaamisesta on tullut jopa yksi tärkeimmistä työelämätaidoista.

Monessa työyhteisössä pohditaankin, miten auttaa kansainvälisiä työntekijöitä oppimaan suomea. Konkreettista apua tähän tarjoaa Inkeri Lehtimajan, Eveliina Korpelan, Johanna Kompan, Lari Kotilaisen ja Salla Kurhilan Monikielisen työyhteisön opas. Ratkaisuja sujuvaan vuorovaikutukseen.

Opas koostuu johdannon lisäksi kahdeksasta luvusta, joissa pureudutaan kirjan teeman eri osa-alueisiin. Lisäksi oppaan lopusta löytyy lähteitä, lisälukemista ja materiaalipankki.

Kirjan johdannossa avataan sitä, miksi opas on suunnattu erityisesti työyhteisöille. Suomalainen työelämä on monikielistynyt viime vuosina eri syistä. Toisaalta orgnisaatioiden toiminta kansainvälistyy, ja toisaalta väestö moninaistuu koko ajan. Työyhteistöissä on yhä suurempi tarve saada tietoa monikielisistä toimintatavoista.

Oppaan kohderyhmää ovat siis erityisesti työyhteisöt. Reilun 250 sivun monipuoliseen tietopakettiin sisältyy kuitenkin paljon mielenkiintoista tietoa myös kaikille muille aiheesta kiinnostuneille.

Työyhteisöjen erilaiset kieliratkaisut

Toimivaan monikielisyyteen ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa mallia. Kirjoittajien mukaan suomalaisilla työpaikoilla onkin käytössä ainakin kolme erilaista monikielisen työyhteisön kieliratkaisua. Käytännössä työpaikoilla kuitenkin usein hyödynnetään piirteitä eri ratkaisuista.

Kun työyhteisöllä ei ole yhteistä äidinkieltä, käytännönläheinen ja helppo ratkaisu on usein englannin kielen käyttö. Tämä on ymmärrettävää, koska englanti on osatuin vieras kieli. Englannin käytön on monesti ajateltu sekä ratkaisevan monikielisen yhteisön vuorovaikutuksen haasteet että parantavan yritysten kilpailukykyä ja koko yhteiskunnan houkuttelevuutta.

Vastassa on kuitenkin usein liuta ongelmia. Ensinnäkään kaikki maahanmuuttajat eivät osaa englantia, eivät myöskään kaikki kantasuomalaiset – ainakaan kovin hyvin. Tällöin kielenkäyttö helposti yksinkertaistuu, mikä voi haitata esimerkiksi ideointia, luovaa ajattelua tai uuden kehittämistä. Tilanteesta saattaa seurata myös tahattomia valta-asetelmia ja eriarvoisuutta. Englannin yksinomainen käyttö estää myös suomen kielen oppimista, mikä voi muodostua lasikatoksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Englannin kielen osaamisesta on tutkimuksissa kuitenkin havaittu olevan hyötyä erityisesti kotoutumisen alkuvaiheessa.

Toinen käytössä oleva kieliratkaisu on se, että puhutaan suomea. Ratkaisun perusteena voi olla esimerkiksi tarve suomenkieliseen asiakaspalveluun tai kielilain vaatimus kotimaisten kielten käytöstä julkishallinnossa sekä sosiaali- ja terveysalalla. Pontimena suomen kielen käytölle voi olla myös työntekijän oma halu oppia suomea ja sen myötä parempi kotoutuminen Suomeen. Voi myös olla, että kaikki työyhteisön jäsenet ja yhteistyökumppanit eivät osaa tai halua käyttää englantia.

Tämän ratkaisun etu on, että suomea toisena kielenä puhuva saa mahdollisuuden käyttää ja oppia suomea. Työyhteisö on paras mahdollinen paikka kehittää ammatillista kielitaitoa. Kielen oppiminen vaatii kuitenkin ohjausta ja perehdytyskäytäntöjä. Etuna on, että kun työyhteisö orientoituu auttamaan kielen oppimisessa, se antaa samalla apua kaikenlaisissa työtehtäviin liittyvissä asioissa ja luo siten pohjaa oppimismyönteiselle toimintakulttuurille laajemminkin. Tällaiseen toimintakulttuuriin sisältyy ajatus, että virheet ovat osa oppimista, mikä puolestaan voi lisätä työpaikan psykologista turvallisuutta.

Silti yksinomainen suomen kielen puhuminenkaan ei ole kieliratkaisuna ongelmaton. Kielenoppijan ja työntekijän roolit voivat sekoittua. Voi myös olla haastavaa toimia pätevänä oman alansa asiantuntijana, jos ei pysty ilmaisemaan kunnolla itseään. Myös kollegat voivat väsyä antamaan kielitukea. Ratkaisevaa tässä mallissa on, hyväksyykö suomenkielinen yhteisö eri tavalla puhutun suomen kielen. Kieltä oppivalle uuden kielen prosessointi yhtä aikaa työnteon kanssa voi olla uuvuttavaa, ja erityisen raskasta on ottaa vastaan omaan kielitaitoonsa liittyvää negatiivista palautetta.

Kolmas kieliratkaisu on toimia monikielisesti. Tällöin kieltä vaihdetaan joustavasti tilanteen ja puhujan mukaan. Tämä malli voi tarkoittaa rinnakkaiskielisyyttä, jolloin työyhteisössä toimitaan samanaikaisesti kahdella tai useammalla kielellä. Voidaan myös hyödyntää niin sanottua reseptiivistä monikielisyyttä, joka tarkoittaa sitä, että keskustelukumppanit ymmärtävät toistensa kieliä ja kukin käyttää puheessaan itselleen vahvinta kieltä. Kieltä saatetaan vaihtaa myös sen mukaan, ketkä ovat viestin vastaanottajia. Monikielisyyden hyöty on se, että eri kielten puhujat ovat selvemmin osa työyhteisöä.

Monikielisessä työyhteisössä ei kannata kääntää kaikkea puhetta tai tekstiä, koska se vie aikaa. Viestinnässä voidaan tällöin keskittyä olennaisimpiin asioihin, mikä voi auttaa muutenkin tiivistämään viestintää. Tästä hyötyy yleensä koko työyhteisö.

Kielitaidon voi hahmottaa jatkumoksi, eli kieltä voi osata monin eri tavoin. Joustava monikielisyys vaatiikin hienosyisempää kielitaidon jaottelua kuin jakoa kieltä osaaviin ja osaamattomiin. Kielitaito ei ole myöskään muuttumaton. Voimme jokainen kehittää eri kielten taitoamme jatkuvasti.

Kielen oppimiseen liittyviä myyttejä on syytä purkaa

Kielen oppimiselle voi olla henkilökohtaisia esteitä. Lisäksi hidasteena voivat olla erilaiset virheelliset uskomukset. Oppaassa luetellaan ja kumotaan näitä myyttejä, muun muassa seuraavat: suomen kieli on vaikeaa, kielen oppiminen aikuisiällä on vaikeaa, kielen oppiminen on yksilösuoritus, kieltä on helppo oppia työpaikalla, ammatillinen kielitaito koostuu pelkästään ammattisanastosta, kaikki suomalaiset osaavat englantia, ääntäminen kertoo kielitaidon tason.

Kielen oppimisen hidasteena voivat olla myös virheelliset uskomukset.

Opas kertoo myös, miksi mustavalkoinen käsitys siitä, että kieltä joko osataan tai ei osata, on tuhoisa. Tämä nimittäin saattaa johdattaa monet Suomeen muuttavat ajattelemaan, että suomen kielen oppiminen olisi niin suuri työ, ettei sitä kannata edes aloittaa, jos onkin maassa mahdollisesti vain rajallisen ajan. Sitkeässä tuntuu olevan myös myytti siitä, että kieliopinnot kannattaa aloittaa vasta, jos tietää jäävänsä Suomeen pysyvästi. Elämä on kuitenkin yllätyksellistä. Suunnitelmat voivat muuttua äkistikin, kun Suomesta löytyy opiskelupaikka, työpaikka tai elämänkumppani.

Konkreettisia ohjeita ja tukea

Opas sisältää myös käytännönläheisen kuvauksen työyhteisön erilaisista kielenkäyttäjäprofiileista, joiden avulla hahmotellaan kansainvälisten työntekijöiden tapoja suhtautua kielen oppimiseen sekä suomenkielisten työntekijöiden suhtautumista monikielisyyteen. Kielenoppijoita kuvaavat profiilien nimitykset ovat ”väliaikainen vierailija”, ”pidättäytyvä perfektionisti”, ”paikallaan polkija” ja ”Suomeen sopeutuja”. Suomenkielisiä työntekijöitä puolestaan kuvaavat ryhmät ”pragmaatikko”, ”kielistä kuormittunut”, ”ylivieraanvarainen” ja ”fasilitoija”. Kunkin kielenkäyttäjäprofiilin esittelyn yhteydessä annetaan konkreettisia ohjeita siitä, miten esihenkilöt ja työtoverit voivat ohjata ja tukea niin erilaisia suomeen sopeutujia kuin erilaisia suomenkielisiä työntekijöitä.

Oppaassa kuvatut kielitietoisen työyhteisön portaat puolestaan auttavat hahmottamaan, miten muutos kielitietoiseksi työyhteisöksi tapahtuu. Kuvauksen avulla voi myös havainnoida sitä, millä portaalla työyhteisö kulloinkin on.

Organisaation merkittävä rooli

Opasta lukiessa vahvistuu käsitys siitä, että työyhteisöllä on todella merkittävä rooli siinä, miten suomen kieltä opitaan ja Suomeen kotoudutaan. Oppaan loppupuolella on hyvin konkreettisia ohjeita kielenkäytön tukemiseen työpaikan arjessa, kuten miten kieliasiat otetaan puheeksi, miten käytettävästä kielestä sovitaan ja miten oppimista voidaan tukea. Lisäksi ohjataan pohtimaan sitä, miten viestitään selkeästi ja varmistetaan ymmärtäminen.

Myös organisaation tukirakenteisiin on hyvä kiinnittää huomiota. Oppaassa nostetaan esiin muun muassa kielistrategian merkitys sekä kieliasioiden huomioiminen esimerkiksi rekrytoinnissa, perehdytyksessä ja kehityskeskusteluissa. Lisäksi käydään läpi työyhteisön kielivastaavan työhön ja kielityöpajoihin liittyviä käytänteitä sekä erilaisia työtilanteita, kuten monikielisen tilaisuuden järjestämistä, kokouksia ja etäkokouksia, asiakastapaamisia ja presentaatioita sekä muita sosiaalisia tilanteita.                                                  

Ihan lopuksi oppaassa pohditaan, millainen olisi ideaalinen matka kohti toimivaa monikielistä työyhteisöä. Tätä varten opas ehdottaa tulevaisuustyöskentelyä, joka voidaan aloittaa nykytilan kuvauksella eli nykyisten kielikäytänteiden tarkastelulla. Tulevaisuustyöskentelyssä jokainen voi vapaasti unelmoida, millaista monikielistä työyhteisöä haluaisi rakentaa ja millaisessa työpaikassa haluaisi työskennellä.

Mitä tarvitaan parhaan mahdollisen monikielisen työyhteisön luomiseen? Opas peräänkuuluttaa kolmenlaisia tekoja: ihmisten asenteisiin ja oletuksiin vaikuttavia tekoja, ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavia tekoja sekä työpaikan rakenteisiin vaikuttavia tekoja. Jokainen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, että monikielinen vuorovaikutus toimii ja kielen oppiminen työpaikalla on mahdollista.

Inkeri Lehtimaja, Eveliina Korpela, Johanna Komppa, Lari Kotilainen & Salla Kurhila 2023: Monikielisen työyhteisön opas. Ratkaisuja sujuvaan vuorovaikutukseen. Alma Talent.