Levittävätkö naakatkin bakteereja? Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.
Kysymys
Eräässä verkkokeskustelussa kirjoittajaa kiinnosti ”tieto siitä, mittenkä lintujen mukana bakteeria on havaittu”. Mikä muoto on mittenkä? Eikö oikea muoto olisi minkä? Onko mittenkä murretta, vai mistä on kyse?
Vastaus
Muoto mittenkä (mittenkä lintujen) on erikoinen mikä-pronominin monikon genetiivi. Yleiskielessä mikä-pronominin genetiivimuoto on sekä yksikössä että monikossa minkä, josta ei käy ilmi, onko kyse yhdestä vai useammasta. Mikä-sanan yksikkö ja monikko ovat samanlaiset myös muissa sijamuodoissa perusmuotoa lukuun ottamatta: perusmuoto on yksikössä mikä, monikossa mitkä, muut muodot yksikössä ja monikossa mitä, minkä, mihin, missä jne. Tulkinta syntyy muun tekstin perusteella. Yleiskieleen mittenkä-muoto ei siis kuulu.
Mitten(kä)-muodosta löytyy esimerkkejä verkkoteksteistä, mutta lähinnä vain keskustelupalstoilta, joissa keskustelijat käyttävät rentoa kieltä. Sanassa on yleensä mukana liitepartikkeli -kä, mutta ei aina, sillä jonkin verran näkyy käytettävän myös muotoa mitten.
Muutama esimerkki (kieliasua ei ole korjattu):
Oikea kysymys siis kuuluu, mittenkä puolueiden johtoportaaseen luotat tai olet luottamatta.
Ja ihan oikeasti on asioita mittenkä (= joiden) tietämisellä ei ikinä mitään tee.
Ne siihen osallistuneet mitten (= joiden) kanssa ite oon puhunut ei olleet yhtään fiiliksissä siitä – –.
Mittenkä-muodon rinnalla on käytössä muitakin mi-alkuisia muodosteita, ainakin miittenkä ja miitten sekä midenkä, miden ja miidenkä.
[Kameran säädöistä:] Sillä vois määritellä miittenkä pisteiden ympärille se tarkennusalue tulee, – –
– – teemme myös omia lajimerkkejä, miitten (= joiden) hinta ja määrät pitää 2 viikkoa etukäteen tietää.
Minkä värin tai midenkä värien kanssa voit käyttää vaatetuksessa hehkuvaa pinkkiä?
Applen Bootcamp ohjesivuilta löytyy mm. taulukoita siitä, miidenkä Maccien kanssa eri Windowsit toimivat – –.
Esimerkkien joukossa on sellaisia, joissa mi-alkuiset muodot toimivat aiempaan sanaan viittaavina relatiivipronomineina.
Edellä esitellyn kaltaisista mikä-pronominin monikon genetiivin muodoista ei ole tietoja Kotimaisten kielten keskuksen aineistoissa. Ainoa tieto mikä-pronominin monikon genetiivistä on Ruotsin puolella Vermlannissa aikanaan puhutusta suomen murteesta, josta Suomen murteiden sanakirja mainitsee ilman esimerkkiä muodon miijen ’minkä monen’. Muita tietoja murresanakirjan laajasta mikä-artikkelista ei löydy. Tämänkaltaiset monikon genetiivin muodot eivät siis arkistotietojen perusteella ole olleet käytössä missään vanhassa murteessa.
Kaksitulkintaisuus häiritsee
Mistä tällaiset monikkomuodot sitten ovat ilmestyneet, jos niitä ei ole käytetty murteissa? Minkä-muodon kaksitulkintaisuus häiritsee joitakin kielenkäyttäjiä, ja aiheesta on ajoittain keskusteltu verkossa, kuten seuraavassa katkelmassa:
Otanpa tässä keskustelun jatkoksi esille asian, joka on vaivannut mua yläkoulusta lähtien. Oli maantiedon tehtävä jossa kysymys alkoi: ”Minkä kaupunkien…” Mietin että hetkinen, eikö ”minkä” ole yksikkö? Minkä kaupungin, mutta ei kaupunkien. Pyörittelin lausetta päässäni ja loppujenlopuksi tulin siihen tulokseen, että pitäisi olla ”miden”. Niinkuin ”keiden ihmisten” eikä ”kenen ihmisten”. Olkoon vaan virallisesti kuinka väärin tahansa, olen siitä asti käyttänyt miden-sanaa Ehkäpä sekin joskus vakiintuu suomenkieleen. (feissarimokat.com)
Kirjoittaja saa tukea muutamalta samanmieliseltä:
Koko elämäni olen vastaavissa kohdissa sanonut ”mitten”. Hyvä, että joku muukin ymmärtää, että ”minkä” on pelkkä yksikkömuoto.
Mä taas oon aina sanonut sen ”miitten”. Näyttää kirjoitettuna vaan niin väärältä että useampaan otteeseen on pitäny kirjoittaessa laittaa lause ihan uusiksi ettei sitä tarvitsisi käyttää. Kai se on kieliopillisestikin ihan väärin, mutta silti se mun mielestä kuulostaa paljon paremmalta kuin ”minkä”.
Jostain syystä muiden sijamuotojen kaksitulkintaisuuteen ei ole keskusteluissa kiinnitetty huomiota. Ehkä syynä on se, että genetiiviä lukuun ottamatta mikä-sanan monikkomuotoja (mitä, mihin jne.) ei voi edes yrittää erottaa minkään taivutusaineksen avulla yksikkömuodoista. Genetiivissä mi-vartaloon sen sijaan voi liittää monikon genetiivin päätteen -den tai -tten (miden, mitten) ja lisätä varmuuden vuoksi vielä monikkoa ilmaisevan i:n (miiden, miitten). Mallina toimii muun muassa joka-sanan monikon genetiivi joiden ~ joitten ja ne-sanan monikkomuoto niiden ~ niitten.
Analyyttisyyteen taipuvaiset kielenkäyttäjät etsivät kielestä loogisuutta ja järjestelmällisyyttä, jolloin mikä-pronominin poikkeuksellinen taivutus voi pysäyttää miettimään. Kielen järjestelmässä tuntuu olevan aukko, jos monikollisuutta ei ilmaista omalla muodollaan muiden nominien tapaan. Mittenkä ja muut mi-muodot ovat yritys korjata tätä puutetta, kuten keskustelupalstojen kirjoittajatkin toteavat.
Mitten-, miitten-, miden-tyyppisiä uudismuodosteita on voinut syntyä spontaanisti monella taholla toisistaan riippumatta. Tällainen pienen piirin käyttämä uudennos on voinut olla myös murresanakirjan Vermlannista mainitsema yksittäinen miijen-muoto. Uudennokset eivät kuitenkaan ole saaneet laajemmin jalansijaa, joten ne ovat – ainakin toistaiseksi – lähinnä kuriositeetteja.
Mittenkä lienee?
Kun etsiskelee verkkoteksteistä mittenkä-muotoja, tulee vastaan yllättävä havainto. Paitsi pronominina tätä muotoa käytetään keskustelupalstoilla myös adverbina miten-sanan tilalla, esimerkiksi näin:
– – pitääkös toi [ohjelma] asentaa molempiin luureihin [puhelimiin] vai mittenkä?
– – sitten kertoilin mittenkä ite on tullu tehtyä
Ja mittenkä syynä voisi olla mikromuovin aiheuttamat hiussuonten tukkeumat?
Myös miten-sanan taustalla on mikä-pronomini, mutta nykykielessä miten ei ole pronomini vaan tapaa ilmaiseva adverbi. Miten-sanan -ten ei myöskään ole genetiivin pääte, toisin kuin mitten-pronominin -tten.
Mittenkä-adverbin syntyä voi vain arvailla. Ehkäpä tällainen muoto on tuntunut tyyliltään mukavan tuoreelta ja letkeältä? Onkohan tavoiteltu murteellistakin sävyä? Monissa murteissa yksinäiskonsonantti kahdentuu tietyissä yhteyksissä, esimerkiksi mennee, tullee, puttoo (< menee, tulee, putoaa), mittee (< mitee ’mitä’). Kyseessä on niin sanottu yleisgeminaatio, jossa painollisen lyhyen tavun jälkeinen yksinäiskonsonantti kahdentuu, kun sitä seuraa pitkä vokaali tai diftongi.
Miten-adverbissa yleisgeminaatio ei kuitenkaan ole mahdollinen, joten mittenkä ei ole minkään murteen mukainen muoto, vaan mahdollisesti vain murteellisen tai muun puhekielisen sävyn tavoittelua.
Suomen murteiden sanakirja
mikä-artikkeli(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
miten-artikkeli(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kielitoimiston sanakirja
mikä-artikkeli(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
miten-artikkeli(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)