
Valtion ja kuntien virastoissa tehdään kielityötä. Kuva: Sakari Kiuru. Museoviraston kuvakokoelmat. CC BY 4.0(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kieli on monessa virastossa tärkeä ja arkinen työkalu, jonka merkitys on kasvanut valtavasti viime vuosikymmenien aikana. Virastot viestivät eri kanavissa, tuottavat monenlaista tietoa ja tarjoavat palveluita, jolloin kieli on yhä tärkeämpi osa työntekoa. Se asettaa työntekijöille erilaisia hyvään virkakieleen liittyviä vaatimuksia.
Kotimaisten kielten keskus (Kotus) teki vuonna 2022 kyselyn, jolla selvitettiin virastoissa tehtävää kielityötä eli sitä, miten kieltä käytetään virastoissa työn välineenä. Kyselyn avulla Kotus voi kehittää palvelujaan tukeakseen muiden virastojen kielenhuoltotyötä. Kysymykset koskivat muun muassa seuraavia aiheita: Kuinka moni valtion ja kuntien virastoissa tekee kielityötä ja millaista se on? Millaisin taustoin ja taidoin vastataan tällä hetkellä julkishallinnon kielen moninaisiin vaatimuksiin? Entä millaisia tarpeita työntekijöillä on kehittää kieliosaamistaan?
Kysely oli kaksiosainen: toinen osa oli suunnattu virastojen edustajille ja toinen kaikille työntekijöille. Tässä kirjoituksessa käsittelen kaikille työntekijöille osoitettua Minä ja virkakieli -osiota. Siihen vastasi yhteensä 3 612 valtion ja kunnan virastojen työntekijää.
Kieli työssä, työnä ja sen sivutuotteena
Työntekijät kertoivat kyselyssä, millaista kielityötä heidän tehtäviinsä kuuluu. Vaihtoehtoja oli kolme, ja lisäksi oli mahdollisuus kertoa aiheesta enemmän avoimessa vastauskentässä. Vastaajista yli puolen työhön kuului kielenhuoltoa eli tekstien suunnittelua, muokkaamista selkeämmäksi tai kieliasun tarkistamista. Nimistönhuoltoa kuului joka kymmenennen ja kääntämistä noin joka viidennen tehtäviin.
Kuuluuko työhösi | Kyllä | Ei |
---|---|---|
tekstien suunnittelua, muokkaamista selkeämmäksi tai kieliasun tarkistamista? | 60 % | 40 % |
nimien suunnitteluun osallistumista tai suunniteltujen nimien ymmärrettävyyden ja käytettävyyden arviointia tai kieliasun tarkistamista? | 10 % | 90 % |
tekstien kääntämistä? | 23 % | 77 % |
Avoimissa vastauksissa työntekijät kertoivat muun muassa yleistajuistavansa liian vaikealla ammattikielellä kirjoitettuja tekstejä, kääntävänsä kielestä toiseen sekä kirjoittavansa erilaisia työelämän tekstejä. Nämä vastaukset mukailevat tietoyhteiskunnan asiantuntijatyölle asettamia vaatimuksia: työtä tehdään kielen avulla.
Taulukon kuvaamaa jakaumaa ja joitakin avoimia vastauksia voi osin pitää myös odotuksenvastaisina. Vaikka kielityön ja erilaisten tekstien osuus on asiantuntijatehtävissä tunnetusti suuri, moni kyselyyn vastanneista työntekijöistä kokee, ettei näin ole: 40 % vastasi, että heidän työhönsä ei kuulu tekstien suunnittelua, selkeyttämistä tai kieliasun tarkistamista. Nimistönhuollosta ja kääntämisestä kysyttäessä Ei-vaihtoehdon valinneiden joukko oli vielä suurempi. Avoimissa vastauksissa moni kuitenkin kertoi, että kielityö ei varsinaisesti kuulu heidän tehtäviinsä, mutta he tekevät sitä silti:
Kaikkeen työhön liittyy jollain lailla kääntämistä, tekstien suunnittelua jne., mutta valitsin ei, koska ei ne ole itsessään työtehtäviäni, vaan tulevat substanssin ”sivutuotteena”.
Joidenkin vastaajien käsitys kielityöstä voi olla suppeampi kuin se, miten kielityö on mahdollista ymmärtää. He saattavat ajatella, että kielityö rajautuu ammatillisempaan tai tehtävään sidottuun työhön, esimerkiksi sellaiseen, jota kielenhuoltajat, viestijät, kääntäjät ja nimistönsuunnittelijat tekevät. Kaikki eivät välttämättä koe, että kielen huoltaminen, kirjoittaminen ja muut kielityön lajit ovat omassa työssä olennainen osa ammatillista osaamista. Kieli nähdään työn sivutuotteena, jolloin kieliosaamisen ja sen kehittämisen merkitys voi jäädä vähäiseksi.
Kieliosaamisen jäljillä
Työntekijöiden osaamista kartoitettiin kyselyssä osa-alueittain, jotka olivat jo edellä esille tulleet kielenhuolto, nimistönhuolto ja kääntäminen. Jos vastaajan työnkuvaan kuului tehtäviä joltakin tai useammalta näistä osa-alueista, häntä pyydettiin kertomaan, mistä hän on hankkinut osaamisensa. Vastaajalla oli mahdollisuus vastata kussakin kysymyksessä valmiiksi valittavissa oleviin vaihtoehtoihin tai lisätä avoin vastaus kohtaan Jokin muu, mikä?. Myös useampaan vaihtoehtoon vastaaminen oli mahdollista.
Kielenhuollon eli tekstien suunnittelun, muokkaamisen tai kieliasun tarkistamisen osaamisestaan kertoi tarkemmin kaikkiaan 1 854 vastaajaa eli noin puolet koko kyselyn vastaajista. Näistä runsaalla kolmasosalla oli kertomansa mukaan tutkinto suomen kielessä, jossakin muussa kielessä tai viestinnässä. Nämä olivat kyselyssä valmiiksi valittavissa olevia vastausvaihtoehtoja. Suurin osa kertoi osaamisensa perustuvan muuhun, esimerkiksi jonkin muun alan korkeakoulututkintoon, lukio-opetukseen, peruskouluun tai työssä oppimiseen.
Mistä olet hankkinut kielenhuollon osaamisesi? | Mainintojen määrä vastauksien kokonaismäärästä |
---|---|
Suomen kielen tutkinto | 17 % |
Muu kielitutkinto | 10 % |
Viestinnän tutkinto | 9 % |
Jokin muu korkeakoulututkinto, kuten AMK-, YAMK- tai yliopistotutkinto | 27 % |
Lukiokoulutus, kuten ylioppilastutkinto tai lukion äidinkielenopinnot | 17 % |
Peruskoulu | 10 % |
Kokemus, kuten työssä tai käytännön kautta oppiminen | 10 % |
Erilaiset kurssit ja koulutukset | 9 % |
Kiinnostus, harrastuneisuus ja itseopiskelu | 6 % |
Ammattikoulu | 3 % |
Nimistön tehtäviä vastaajilla oli vähemmän, ja siksi vastauksia osaamisesta oli niukemmin, 267. Valmiiksi valittavissa oleva vastausvaihtoehto, suomen kielen tutkinto, oli osaamisen taustalla noin neljäsosalla vastaajista. Myös työssä oppiminen tai jokin muu korkeakoulututkinto oli yleinen vastaus.
Mistä olet hankkinut nimistönhuollon osaamisesi? | Mainintojen määrä vastauksien kokonaismäärästä |
---|---|
Suomen kielen tutkinto | 24 % |
Kokemus, kuten työssä tai käytännön kautta oppiminen | 23 % |
Jokin muu korkeakoulututkinto, kuten AMK-, YAMK- tai yliopistotutkinto | 21 % |
Koulutus, lukio ja peruskoulu | 10 % |
Erilaiset lähteet (Kotus, Google, kollegat tai alan kirjallisuus) | 7 % |
En mistään | 4 % |
Kääntämiseen liittyviä tehtäviä oli 822 vastaajalla. Valmiiksi valittavissa olevat vastausvaihtoehdot olivat käännösalan tutkinto, muu kielitutkinto ja Ei kääntämiseen liittyvää tutkintoa. Vain pienellä osalla vastaajista oli käännösalan tutkinto tai jokin muu kielitutkinto; kahdella kolmasosalla vastaajista ei ollut kääntämiseen liittyvää tutkintoa.
Mistä olet hankkinut kääntämisen osaamisesi? | Mainintojen määrä vastauksien kokonaismäärästä |
---|---|
Käännösalan tutkinto | 6 % |
Muu kielitutkinto | 12 % |
Ei kääntämiseen liittyvää tutkintoa | 62 % |
Jokin muu korkeakoulututkinto, kuten AMK-, YAMK- tai yliopistotutkinto | 6 % |
Kokemus, kuten työssä tai käytännön kautta oppiminen | 5 % |
Lukiokoulutus | 3 % |
Muut opinnot | 3 % |
Asuminen tai opiskeleminen vieraskielisessä ympäristössä | 2 % |
Koulutus luo pohjaosaamisen, jota työelämä kehittää
Kyselyssä suurin osa vastaajista mainitsi kielenhuollon osaamisensa muodostuneen koulutuksessa, kuten korkeakoulussa, lukiossa tai peruskoulussa. Jotkut arvioivat myös työelämän kokemuksen ja kurssit osaamisensa taustalle, mutta näin vastanneita oli selkeä vähemmistö. Vastausten tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon se, että valmiiksi valittavissa olleissa vaihtoehdoissa korostuivat erilaiset tutkinnot, mikä saattoi vaikuttaa vastauksiin. Näin eräs vastaaja kiteytti ajatuksensa:
Pidän tekstien suunnitteluna tai tarkastamisena mitä tahansa normaalin virkamiehen työtä. Ei siihen erityistä osaamista tarvita, jos on ollut läsnä äidinkielen tunneilla.
Työelämän kieliosaamista voidaan tarkastella kahden eri tavoin muodostuvan osaamisen lajin kautta. Ensimmäinen laji on vastauksissa erityisesti korostuva yleinen tai teoreettinen osaaminen, joka hankitaan koulussa ja sen jälkeisissä opinnoissa. Toinen laji taas on työssä kertyvä ja kehittyvä soveltava osaaminen. Koulu antaa siis perusvalmiudet ja pohjan, jota työelämässä sovelletaan, kehitetään ja ylläpidetään.
Kyselyn vastauksissa koulutuksessa hankittu osaaminen tunnistetaan selkeästi. Kehitetäänkö työelämässä riittävästi soveltavaa osaamista, ja jos kehitetään, tunnistetaanko kehittyminen? Entä millaista soveltavaa osaamista työpaikoilla oikeastaan vaaditaan?
Tekstilajeihin tutustutaan työelämässä
Yksi merkittävä soveltavan osaamisen taito on kyky tuottaa erilaisia tekstejä. Virastoissa niitä tehtaillaan runsaasti – voi jopa sanoa, että virastojen toiminta perustuu erilaisten tekstien tuottamiseen. Harva ammattilainen kuitenkaan valmistuu koulutuksestaan erikoistuneena juuri tietyn toimialan ja tehtävän teksteihin. Siksi viraston erilaisten tekstien kirjoittamisessa voi syntyä haasteita.
Asiakasviestinnän ikuisuusongelma on kertoa lain joskus mutkikkaistakin edellytyksistä ymmärrettävästi, varsinkin kun asiakkaiden kielitaito ja koulutustaso vaihtelee.
Toimituspöytäkirjojen pitäisi olla napakoita ja selkeitä. Liiat toistot ja laajat selitykset usein vain sekoittavat lukijaa.
Päätösten kirjoittamiseen on liikaa valmiita kapulakielipohjia, joita sovelletaan kaikkiin päätöksiin.
Tekstien tuottaminen on vaikeaa, jos kirjoittaja ei tunne tekstilajia tai lukijoiden tarpeita. Tämä voi korostua esimerkiksi asiakaspalvelussa. Työntekijä voi opinnoissaan oppia kirjoittamaan alansa osaajille, mutta saman asian ilmaiseminen ymmärrettävästi asiakkaalle saattaa olla vaikeaa. Tekstilajeissa on myös erilaisia käytäntöjä, joita noudattamalla teksti muotoutuu tavoitteitaan palvelevaksi. Esimerkiksi verkkosivulle tuleva ohje täytyy muotoilla eri tavalla kuin hallinnon sisäinen, yksityiskohtainen raportti. Tekstejä tehdessään kirjoittajan tuleekin huomioida tekstin tavoite, kohderyhmän tarpeet ja tekstikohtaiset käytännöt sekä osata kirjoittaa niiden mukaisesti, jotta lopputulos on asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä. Työssä siis sovelletaan sekä oman alan erikoisosaamista että kieliosaamista.
Tekstilajiosaamisen kannalta merkittävä tekijä on myös digitalisoitunut työympäristö. Työtä tehdään erilaisissa tietojärjestelmissä, viestisovelluksissa ja tekstinkäsittelyohjelmissa, mikä on lisännyt tekstien määrää entisestään.
Uusien järjestelmien käyttö ja niiden monimutkaisuus aiheuttaa enemmän ongelmia ja katkoksia kuin normaali manuaalisten ym. ohjelmien käyttö, joissa on usein vanhentunutta tietoa. Termit ovat kaikilla erilaisia, samoin ohjelmat, joten työn vaihtaminen on haasteellista, kun aina pitää opetella uudet ohjelmat ja niiden sisällöt ulkoa.
Alati kehittyvä tietotekniikka vaatii työntekijöiltä jatkuvaa sopeutumista järjestelmiin. Esimerkiksi tekstin jäsentely tai oikeanlainen sanasto voi vaihdella kunkin järjestelmän määrittämän kielellisen ympäristön mukaan, eikä pelkkä käyttöliittymän toiminnallisuuksien omaksuminen välttämättä kerrytä tarvittavaa kieliosaamista järjestelmän sujuvaa käyttämistä varten. Edessä on silloin aivan uudenlainen tekstilaji, johon tutustumisen apuna tulee käyttää samoja kysymyksiä kuin muihinkin tekstilajeihin tutustuessa: mikä on tekstin tavoite, kenelle teksti osoitetaan ja millainen kielenkäyttö edistää sen päämääriä.
Monikielisen työympäristön piilokääntäjät
Myös työpaikkojen monikielisyys asettaa vaatimuksia kieliosaamiselle. Yhä useammalla työpaikalla monikielisyys tai ainakin kaksikielisyys on vallitseva käytäntö. Myös sujuva yhteistyö sidosryhmien kanssa voi vaatia useamman kuin yhden kielen taitoa, ja voi tulla tarve kääntää tekstejä. Kyselyn mukaan 67 %:lla vastaajista ei ole kääntämisen tutkintoa, mutta heidän työhönsä kuuluu kääntämistä.
Käännökset etenkin tehdään omin voimin sinne päin. Toivoisin ammattimaisempaa suhtautumista tähän, jotta ruotsin- ja englanninkielinen palvelu olisi samalla tasolla suomenkielisen kanssa.
Tekstien kääntäminen ei virallisesti kuulu työtehtäviini tai edes -kuvaan. Olen jopa saanut esihenkilöltäni suoran käskyn, että minun ei tule tehdä käännöksiä. Käytännön tasolla joudun kuitenkin usein tekemään epävirallisia käännöksiä.
Työpaikoille voikin syntyä niin sanottuja piilokääntäjiä. He ovat työntekijöitä, jotka tekevät käännöksiä ilman alan koulutusta ja joiden varsinaiseen työnkuvaan kääntäminen ei välttämättä kuulu. Heidän työssään voi silti tulla tarve kääntää lyhyitä tekstejä, mutta työn ulkoistaminen ammattilaiselle tuntuu suuremmalta vaivalta kuin se, että tekstin kääntää itse. Voi myös olla, että tekstin tulee valmistua hyvin nopealla aikataululla tai että ammattiapua ei ole saatavilla.
Kääntämisen osaamisen puutetta kuvaillaan useassa avoimessa vastauksessa. Kääntämisen asiantuntijoita halutaan myös kyselyn perustella lisää: 40 % vastaajista ilmoittaa, että näitä tarvittaisiin virastoon enemmän.
Tuki on tärkeintä taitojen kehittämisessä
Kyselyssä kartoitettiin myös sitä, pitävätkö työntekijät hyvän virkakielen koulutuksia tarpeellisina. Kyllä-vaihtoehdon valitsi 65 % vastaajista. Heistä suurin osa kaipasi tukea tekstien selkeyttämiseen ja ymmärrettävyyden lisäämiseen sekä erilaisten tekstilajien hallintaan. Jargonia ja ammattislangia haluttiin oppia välttämään. Myös oikeinkirjoitukseen ja selkeiden nimien kehittämiseen kaivattiin koulutusta.
Kyselyn vastauksissa korostuu se, kuinka virastojen moninainen kielityö ulottuu tavalla tai toisella miltei jokaisen työhön – niidenkin, joiden virallisiin tehtäviin se ei kuulu. Vaikka koulutus antaa tärkeät perusvalmiudet, työelämässä kehittyvä soveltava osaaminen on keskeisessä roolissa, kun tekstien tulee välittää erikoisalojen asiasisältöjä hyvän virkakielen kriteerit täyttävässä muodossa.
Tekstien määrän lisääntyminen, kehittyvät digitaaliset työkalut ja monikielisyys asettavat nykyisessä työelämässä työntekijöille haasteita, joiden ratkaisemiseen tarvitaan riittävää tukea. Tuki voi tarkoittaa esimerkiksi opiskeluun varattavaa aikaa, uusien työntekijöiden perehdyttämistä, sisäisiä koulutuksia, tekstityöpajoja tai joidenkin töiden ulkoistamista kielen asiantuntijalle. Tukeen vaikuttaa valtavasti myös sen saatavuus eli se, että virastoissa on tarpeeksi kielen asiantuntijoita. Lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että työntekijät ovat tietoisia työhönsä sisältyvän kielityön tavoitteista ja osaavat arvioida omaa kielityötään. Näin käsitys hyvän virkakielen merkityksestä ja motivaatio osaamisen kehittämiseen syntyvät.
Lähteitä
Huotari, Lea – Hjort, Minna – Veivo, Outi 2023: Piilokääntäjät esiin. Paraprofessionaalinen kääntäminen suomalaisessa työelämässä. – MikaEL. Vol 16. Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu. https://doi.org/10.61200/mikael.129198(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Vaattovaara, Johanna 2017: Akateemisten työläisten kertomaa. Viestintä, kielitaito ja kielitietoisuus asiantuntijatyössä. – AFinLAn vuosikirja 2017. Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisuja 75. https://journal.fi/afinlavk/article/view/60727(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)