Suomen murteissa helsinki tunnetaan lievänä voimasanana. Yksi helsinki-sanan keskeisistä käyttöyhteyksistä on juuri ilmaustyyppi mennä helsinkiin, joka merkitsee ’mennä pois, tiehensä, hiiteen, hornan tuuttiin’ tms.  

Voimasana helsinki on itse asiassa kiertoilmaus helvetille, vaikkei se sanahahmoltaan muistutakaan helvetti-sanaa yhtä läheisesti kuin helskutti ja hemmetti. Mene helsinkiin on siis pehmennetty versio manauksesta mene helvettiin (myös painu helvettiin). ’Helvetti’-merkityksestä kertoo sekin, että Lappajärvellä on toivotettu helsingin kuuseen (vrt. helvetin kuuseen) ja Utajärvellä helsingin kattilaan (vrt. helvetin kattilaan).

Mene helsinkiin on mukana Christfrid Gananderin suuressa suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa, jonka käsikirjoitus valmistui jo 1780-luvulla. Gananderin mukaan ilmaus on lievä kirous samoin kuin hänen sille esittämänsä ruotsinkielinen vastine far till pockers. Ruotsiksi puhekumppanin voi lähettää tiehensä myös sanomalla dra åt helsike, dra åt helsefyr tai dra åt fanders – sekä tietysti dra åt helvete. Kaikki nämä toivotukset ovat olleet ja ovat edelleen tyyliväriltään arkisia.

Samoin kuin suomen helsinki myös ruotsin helsike on kiertoilmaus helvetille.

Myös 1800-luvulla elänyt kielimies Antero Warelius tunsi sanan helsinki, jota hän luonnehti kirosanan helvetti ”lievitykseksi”. Kotiseutututkimuksessaan Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853 Warelius esitti ”sanakirjallisten omituisuuksien” joukossa tyrvääläisen kirouksen ole helsingisä, joka tuntuu ennättäneen askelen edelle mene helsinkiin -manausta. Käyttöyhteydestään irrotettu ilmaus on tosin tulkittavissa myös toisin: ’pysy helvetissä aloillasi’ sanottuna vaikkapa väkivaltaiselle riehujalle. Vastaavasti Mynämäellä on kielletty: ”Älä helsinkis pam mum parhama kirkkaattian [kirkkohuiviani] joka pääv päähäs.”

Samoin kuin suomen helsinki myös ruotsin helsike on kiertoilmaus helvetille. Sanat ovat äänteellisestikin niin lähellä toisiaan, että niillä on mitä ilmeisimmin yhteinen alkuperä. Samaan aihepiiriin liittyvät myös sanat pocker ja fander, jotka kumpikin merkitsevät paholaista, sekä helsefyr, joka merkitsee helvetin lieskoja.

Sekä mene helsinkiin että ilmauksen useimmat ruotsinkieliset vastineet elävät yhä. Ruokavaliostaan tarkka ruotsalaisbloggaaja manaa: ”Åt Helsefyr med Helsingfors!” Hän kun on joutunut alttiiksi Helsingin houkutuksille, suklaamuumeille ja suomalaiselle lakritsille. Mutta minkälaisen mielikuvan matkakohteesta antaakaan mainos, joka häätää turistit pois jostakin muualta, jotta nämä päätyisivät Turun saaristoon: ”Mene Helsinkiin, tule Korppooseen!”

Suomen pääkaupungin nimi ei kuitenkaan pohjaudu siihen, että kaupunki olisi perustettu erityisen helvetilliseen paikkaan – ei, vaikka nimeä näkyykin englanninkielisissä teksteissä toisinaan kirjoitusasussa Hellsinki. Sen sijaan nimen Helsinki on selitetty johtuvan siitä, että Ruotsin Hälsinglandista lähtöisin olleet siirtolaiset olisivat aikoinaan Uudellemaalle asetuttuaan alkaneet kutsua uutta kotiseutuaan Helsingeksi. Tämä nimi pysyi käytössä Helsingin pitäjän ruotsinkielisenä nimenä aina siihen asti, kunnes maalaiskunta muuttui kauppalaksi ja Vantaan kaupungiksi.