Kielikello on saanut toisenkin ulkomaisten rakennusten nimiä koskevan palautekirjeen. Sergei Pogreboff on kiinnittänyt huomiota Kielikellon numerossa 4/94 sivulla 16 siteeraamiini Moskovan Uspenskij sobor -nimisen kirkon suomenkielisissä tietosanakirjoissa esiintyviin nimivastineisiin. Ne ovat Marian taivaasenottamisen kirkko, Marian taivaaseenastumisen kirkko ja Uspenskin tuomiokirkko. Mainitsematta jätin neljännen esiintymän Uspenskin katedraali, joka on sama kuin Helsingin ortodoksisen pääkirkon nimi.
Hyvän esimerkin Pogreboff onkin tavoittanut. Kommentoitavaa hänellä on sekä rakennusta merkitsevän sanan valintaan (kirkko, tuomiokirkko, katedraali) että nimen alkuosan muotoon ”Uspenskin”. Eikä huomautuksitta säästy myöskään sanamuoto ”Marian taivaaseen ottaminen” tai ”taivaaseen astuminen”.
Pogreboff tähdentää sitä, että venäläisen Uspenskij sobor -nimen vastineessa ei suomenkielisessä tekstissä ole asiallista käyttää muotoa ”Uspenskin”, vaikka se on vakiintunut Helsingin kirkon nimeen. Syystä kyllä Pogreboff kiinnittää huomiota tähän epätavalliseen rakenteeseen, suomen genetiivin päätteen liittymiseen venäjän adjektiivijohdokseen.
Venäjän kielen ja kulttuurin tuntijana hän yhdistäisi muodon ”Uspenskin” – jos sitä käytetään Moskovan kirkosta – tietämäänsä sukunimeen Uspenskij tai mahdolliseen paikannimeen ”Uspensk”. Venäläisen ja ortodoksisen kulttuurin pohjalta on samalla kuitenkin selvää, että tuo assosiaatio on väärä. Kirkkoa ei ole nimetty henkilön eikä paikan mukaan, vaan ortodoksisen kirkon juhlan ja pyhän aiheen mukaan. Pogreboffin suosituksia kirkon nimen osasuomennoksiksi olisivat mm. Uspenijen kirkko tai Uspenskaja-kirkko. Suomenkielisen nimistön kannalta ensin mainittu Uspenijen kirkko on suositettavampi. Itse juhlan oppisisältöä suomeksi kuvailevista ilmauksista Sergei Pogreboff huomauttaa, että ortodoksisessa kirkossa ei ole perinteisesti käytetty niitä ilmauksia, joita tietosanakirjamme käyttävät: ”Marian taivaaseen ottaminen” tai ”astuminen”, vaan ”Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen”. – Helsingin ortodoksisen seurakunnan ilmaisu pääkirkkonsa nimiaiheesta on ”Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen”.
Pogreboff huomauttaa myös, että suomen sana tuomiokirkko ei täysin vastaa kyseisen moskovalaisen kirkon venäjänkielisen nimen sanaa sobor, vaan kyseessä on ”suuri kaupunki- tai luostarikirkko”.
Sama nimiaihe saattaa siis eri ympäristöissä vaatia erilaisen käännösratkaisun. Yleisemmälläkin tasolla, kun nimiä käännetään kielestä ja kulttuuripiiristä toiseen, informaatio helposti muuntuu ja vääristyy. Pogreboffin huomautukset, jotka koskevat yhden ainoan ulkomaisen rakennuksen nimeä, todistavat, kuinka tärkeätä on, että kääntäjä tuntee hyvin sekä lähtökielen että kohdekielen ja kummankin kulttuurin erityispiirteet.
Käsiteltävänä olleen kirkon nimenä on suomenkielisessä käytössä ongelmattomin rakennuksen venäläinen nimi translitteroidussa asussa, siis Uspenskij sobor. Jos lukijalle halutaan samalla välittää nimen ajatussisältö, se olisi ”Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen kirkko”.