Lemmikkiin viittaaminen hän-pronominilla on tavallista puhutussa kielessä. Kuva: Erkki Makkonen. Vastavalo.
Suomen laajalevikkisimmät päivälehdet, Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat, ovat merkittäviä kielellisiä vaikuttajia, joiden tekstien kautta yleiskielen uudet ilmiöt tulevat suurelle yleisölle tutuiksi, ja vähitellen lukijat tottuvat niihin. Kielenhuoltajat puolestaan seuraavat aktiivisesti sanomalehtikieltä ja siinä ilmeneviä uusia piirteitä, ja yleistyvät uudennokset voivat vaikuttaa kielenhuollon suosituksiin.
Suurten päivälehtien on ajateltu kiinnittävän kieleen enemmän huomiota kuin viihteellisempien julkaisukanavien. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa kielenhuollon suosituksia on pyritty noudattamaan, ja vielä 1990-luvulla lehden toimituksessa linjattiin, että jopa suorien sitaattien tulee olla yleiskielen mukaisia. Toimittajien kommenttien perusteella vaikuttaa siltä, että nykyään sitaattien muotoilussa sallitaan enemmän toimittajan omaa harkintaa.
Tämän kirjoituksen taustalla oleva tutkimus lähti liikkeelle arkisesta havainnosta: aktiivisena sanomalehtien lukijana vastaani tuli toistuvasti artikkeleita, joissa toisenlajiseen eläimeen viitattiin persoonapronominilla hän tai he. Pronominit ovat herättäneet muidenkin huomiota: Riitta Korhonen nosti esiin Kielikellon numerossa 1/2023, että muunlajisiin viittaavat persoonapronominit vaikuttavat yleistyvän teksteissä, jotka muilta osin seuraavat yleiskielen normeja. Nämä Kotimaisten kielten keskuksen yleiskielitalkoista saadut havainnot kuitenkin koskivat erityisesti sosiaalisen median julkaisuja ja toimittajien kieltä televisiossa ja radiossa.
Tässä tekstissä esitän, että vaikka lemmikkieläimiin viittaavia persoonapronomineja tavataan päivälehtien artikkeleissa, kyse on kuitenkin vielä verrattain harvinaisesta ja tietynlaisiin juttutyyppeihin rajautuvasta ilmiöstä. Pohdin kirjoituksessani ilmiötä erityisesti yleiskielen normin näkökulmasta. Tarkempia huomioita aineistosta voi lukea kielitieteellisessä aikakauslehti Virittäjässä ilmestyvästä havaintokirjoituksestani.
Sitaatit kuvaamassa lemmikin ja omistajan suhdetta
Kävin tutkimusta varten läpi yhteensä 120 artikkelia Helsingin Sanomien (HS), Aamulehden (AL) ja Turun Sanomien (TS) verkkolehdistä sekä Yleisradion uutissivustolta. Artikkelit ovat vuosilta 2021–23. Kaikissa niistä esiintyi muunlajinen, yleisimmin koira, joka esiteltiin nimeltä, ja noin joka kolmannessa artikkelissa siihen viitattiin vähintään kerran persoonapronominilla (hän, he). Lähestyin muunlajisiin viittaavia persoonapronomineja tekstissään käyttäneitä toimittajia sähköpostitse, ja viisi heistä vastasi kysymyksiini.
Muunlajisiin viittaavia persoonapronomineja oli 38 kirjoituksessa, ja niistä 25:ssä pronomineja esiintyi ainoastaan sitaattiviivalla tai lainausmerkeillä suoriksi sitaateiksi merkityissä kohdissa. Tämä olikin odotuksenmukaista, sillä lemmikkiin viittaaminen persoonapronominilla on tavallista puhutussa kielessä. Lemmikkien omistajat ovat käyttäneet varsin todennäköisesti lemmikkiin viitatessaan hän- ja he-pronomineja toimittajan kanssa keskustellessaan.
Sitaattien pronominivaihtelu muistuttaakin puhutun kielen pronominivaihtelua: kuten puheessa persoonapronomini ei ole sitaateissakaan yleensä yksinomainen vaan esiintyy niistä vain osassa, jos haastateltavalta on tekstissä useita lainauksia. Puhekieltä muistuttaa myös se, että hän-viittauksia esiintyy tunnepitoisissa lausahduksissa ja kohdissa, joissa puhuja eläytyy eläimen näkökulmaan tai kuvaa kommunikointia sen kanssa.
Muunlajisiin viittaavia hän-pronomineja käyttävä haastateltava on tarkastelemassani aineistossa yleensä lemmikin omistaja. Kuitenkin myös lemmikkiä tuntematon voi sen omistajan kanssa keskustellessaan käyttää lemmikistä persoonapronominia ajatellen, että se on kohteliasta. Seuraavassa esimerkissä Pepi-koira on toimittajan. Sitaatissa puhuva henkilö (Loimaranta) esittelee Dog escape -pakopeliä, jota Pepi ja toimittaja perheineen ovat käyneet kokeilemassa:
Aivan tunnin määräajassa emme onnistu löytämään kaikkia piiloja tai ratkaisemaan arvoituksia, mutta yhdessä Loimarannan kanssa käymme kuitenkin pelin kaikki tehtävät lävitse.
– Seurasimme kameralla, että Pepi löysi hienosti monia piiloja, mutta te ette huomanneet hänen löytöjään, Loima[ra]nta sanoo. (TS 16.4.2023)
Esitellessään yleisesti pelin käytäntöjä kaikki jutussa haastatellut yrityksen edustajat käyttävät koirista demonstratiivipronomineja (se, ne), ja myös Pepiin viittaa toisessa sitaatissa pronomini se. Hän-pronominin valinta edellä esitettyyn sitaattiin liittynee Pepin näkökulmaan ja lausuman affektisuuteen: Pepi oli kyllä huomannut kätköt, kuten pelissä oli tarkoitus, mutta ihmispelaajien huomio oli ollut toisaalla.
Joskus hän-pronominin käyttö muunlajisista voi vaikuttaa humoristiselta synnyttäessään ristiriitaa tekstin muun sanaston kanssa. Seuraava esimerkki on kadoksissa olleen Poika-kissan löytymisestä kertovasta artikkelista:
Katajisto kertoo rientäneensä ovelle katsomaan. Poika oli hänen mukaansa luikkimassa jo kauemmas pihalle.
”Kun huusin, että missä äidin Poika on, niin se tuli sisälle. Soitin heti aamulla eläinklinikalle ja kysyin, onko syytä tulla näytille. Tarvetta ei kuitenkaan ollut, koska Poika ei ollut kovin laiha ja tassut olivat ehjät. Madotin hänet heti.”
Jälleennäkemistä Katajisto kuvailee hyvin onnelliseksi. Pojan äiti Lyylikin tuli nuolemaan seikkailuiltaan palannutta kissaa. (HS 24.11.2022)
Kun Pojan omistaja kuvaa kissan kotiinpaluuseen johtanutta tapahtumakulkua, pronominina on se. Kuitenkin saman sitaatin lopussa hän käyttää persoonapronominia: madotin hänet heti. Lauseessa pronomini herättää huomiota ja voi vaikuttaa huvittavalta, koska se yhdistyy verbiin madottaa, jonka objektina yleensä on muu kuin ihminen; odotuksenmukainen olisi siis demonstratiivipronomini se. Lisäksi sitaatissa esiintyy inhimillistävä äiti-sana viittaamassa omistajan ja lemmikin suhteeseen. Monet kielenkäyttäjät yhdistävät näin käytetyn äiti-sanan samanlaisiin tilanteisiin kuin toisenlajiseen viittaavan hän-pronominin. Toimittajan tekstissä katkelman lopussa äiti-sanan viittauskohteena sen sijaan esiintyy Pojan emo Lyyli-kissa.
Sitaatteja yleiskielistetään sanomalehtikielessä vahvasti, joten persoonapronominin säilyttäminen lainauksissa on aina toimittajan valinta. Kysymyksiini vastanneet toimittajat ajattelevat pronominin kertovan olennaisia asioita haastateltavan ihmisen ja jutussa esiintyvän lemmikin suhteesta. Joskus pronomini voi kuitenkin etäännyttää haastateltavan valintoja toimittajan omasta kielenkäytöstä. Jättämällä sitaattiin – ja vain sitaattiin – näkyville lemmikkiin viittaavia persoonapronomineja ja mahdollisesti muita inhimillistäviä sanavalintoja toimittaja voi korostaa sitä, että kyseessä on haastateltavan tapa puhua lemmikistään, ei toimittajan.
Tavallisimmin sitaatissa muunlajiseen viittaavaa persoonapronominia käyttävä ihminen on lemmikin omistaja, mutta aineistossa esiintyy myös lemmikinpelastustehtävään osallistuneen palomiehen sekä poliisin somejulkaisussa koirasta käyttämä hän. Sitaateissa muunlajisiin viittaavia persoonapronomineja käytetään monenlaisia aiheita käsittelevissä jutuissa, siis myös vakavissa ja ajankohtaisissa uutisissa, kuten kerrottaessa onnettomuuteen joutuneista muunlajisista.
Leipätekstin persoonapronomini ja roolien sekoittaminen
Leipätekstissä muunlajisiin viittaavia persoonapronomineja esiintyy harvemmin kuin sitaateissa, tarkastelemistani artikkeleista noin joka kymmenennessä. Näille teksteille on tyypillistä kielellinen leikittely ihmisen ja toisenlajisen rooleilla, ja pronominivaihtelu on osa tätä tyyliä. Artikkelit ovat uutisjuttuja viihteellisempää ja kaunokirjallisempaa feature-journalismia, ja niissä toisenlajinen nostetaan henkilökuvaan ja esitetään inhimillistetyssä roolissa esimerkiksi sometähtenä, työyhteisön jäsenenä tai käyttämässä päiväkodin tai ravintolan palveluita.
Seuraavassa katkelmassa esiintyvä Coco-koira pääsee muutamia kertoja kuussa omistajansa mukana tämän työpaikalle. Uutiskynnyksen toimistokoira ylittää ilmeisesti sen vuoksi, että Coco mainitaan yrityksen verkkosivuilla tittelinään ”chief happiness officer”. Jutusta käy ilmi, että Cocon työtehtävät ovat kuitenkin varsin koiramaisia. Katkelmassa hän-pronominin käyttö yhdistyy yrityssanastoon, kuten titteli, johtoryhmä, kokous ja ura:
Vaikka Coco kuuluukin tittelinsä kautta yrityksen johtoryhmään, ei häntä toistaiseksi ole kutsuttu virallisiin kokouksiin.
”Mutta ehkä se voisi olla seuraava askel Cocon uralla”, Kuusinen väläyttää. (HS 16.12.2022)
Tällaisessa kontekstissa norminmukaisen se-pronominin käyttö poikkeaisi valitusta inhimillistävästä linjasta, ja siksi hän-pronomini voi tuntua tyylillisesti sopivammalta. Samalla tavalla ihmisiin assosioituvan sanaston keskellä esiintyy seuraavassa katkelmassa monikollinen he:
Sekä Valorinta että Doogiksen perustaja ja omistaja Carla Laine kertovat, että toiminta on alkanut hyvin. Asiakkaita on riittänyt, ja päiväkodit ovat jo saaneet omia vakioasiakkaita. Doogisissa osa heistä on tänäänkin paikalla. Esimerkiksi villakoira Pikon voi usein bongata Doogisin ikkunassa ohi kulkiessa. (HS 21.11.2022)
Katkelmassa he-viittausta edeltää sen kanssa samaviitteinen sana vakioasiakkaita. Koska yleensä lehtikielessä asiakkaat ovat ihmisiä, korostaisi demonstratiivipronominin ne valinta tässä asiakkaiden ei-ihmisyyttä.
Tarkastelemassani aineistossa leipätekstin muunlajisiin viittaavat persoonapronominit vaikuttavatkin tarkkaan harkituilta ja tietoisilta tyylikeinoilta.
Monikkomuotojen erityispiirteitä
Monikkomuodoissa (he, ne) kysymys pronominivalinnasta kytkeytyy edellä mainittujen seikkojen ohella myös muutamaan vain monikollisille viittauksille ominaiseen ilmiöön. Koska monikkomuoto viittaa pariin tai joukkoon, voivat sen jäsenet olla enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisia.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisiin tai toisenlajisiin viittaavien monikkomuotoisten pronominien valintaa säätelee muun muassa se, esitetäänkö viittauksen kohteena oleva joukko erillisistä yksilöistä koostuvana vai kollektiivisena kokonaisuutena. Vaikka tarkastelemissani sanomalehtiteksteissä monikollisilla persoonapronomineilla viitataan muunlajisiin verrattain harvoin, vaikuttaa yksilöiden ja kollektiivin erottelu mahdolliselta selittäjältä joissakin vaihtelutapauksissa.
Esimerkiksi koirien vaatemuotia esittelevässä artikkelissa villapaidoissa poseeraavat koirat Bianca ja Lumi ovat yhdessä he. Koirat ylipäätään ovat artikkelissa kuitenkin ne esimerkiksi silloin, kun pohditaan vaatetusta ilmiönä yleisemmällä tasolla:
Brändejä tärkeämpää on koirien viihtyminen, Rouhiainen sanoo. Mittasuhteiden pitää olla kunnossa ja materiaalien miellyttäviä. Koirat vaatetetaan ensisijaisesti siksi, että niiden ohut karvapeite ei suojaa kylmältä eikä kuumalta. (HS 27.2.2023)
Monikkomuodolla on mahdollista viitata myös pariin tai joukkoon, jonka jäsenet edustavat eri lajeja. Kun kyseessä on ihminen ja toisenlajinen, kuten koira, joutuu kirjoittaja valitsemaan, miten tällaiseen parivaljakkoon viittaa: he, ne vai kahdesta eri pronominista koostuva hän ja se? Sekä sanomalehtiteksteissä että elämäkerrallisissa tarinoissa, joista olen tätä ilmiötä aiemmin tutkinut, osa kirjoittajista päätyy he-muotoon etenkin silloin, kun kyse on esimerkiksi koirasta ja sen ulkoiluttajasta, jotka toimivat yhdessä. Seuraavassa esimerkissä he viittaa näkövammaiseen Chili-koiraan ja tämän omistajaan. Kyse on parin yhteisestä harrastuksesta:
Näön heiketessä muiden aistien vahvistaminen on tärkeää, Lindstedt sanoo, ja yksi heille sopiva tapa on makupalojen piilottaminen ja etsiminen. Chili myös ymmärtää puhetta, ja on helposti sen avulla ohjattavissa. (AL 24.10.2023)
Vanhemmassa kielessä erilajisia he-kaksikoita voivat olla myös vaikkapa taistelussa kohtaavat parit, kuten metsästäjä ja karhu.
Erilajisiin pareihin tai joukkoihin viittaamiseen ei löydy neuvoa Kielitoimiston ohjepankista. Lemmikeistä kertovissa lehtiartikkeleissa on tarpeen viitata ihmiseen ja toisenlajiseen yhdessä, ja siksi sen selventäminen, onko he tällaisissa tilanteissa yleiskieleen sopiva tai jopa suositeltava pronomini, voisi olla hyödyllistä. Melko monen kirjoittajan kielitajuun se tuntuu sopivan. Valinta on looginen myös siinä mielessä, että pronomini seuraa kieliopillisessa elollisuushierarkiassa ”vahvempaa” olentoa eli ihmistä. Vastaavasti jos lauseen subjektina on minä ja sinä -tyyppinen kahden eri persoonapronominin rinnastus, verbi taipuu vahvimman persoonan mukaan. Ensimmäinen persoona on vahvin ja kolmas heikoin: minä ja sinä emme tiedä.
Muuttuuko normi?
Onko nähtävissä merkkejä siitä, että persoonapronominien käyttö muunlajisista olisi saamassa jalansijaa suomen yleiskielessä sanomalehtikielen kautta? Olisiko kielenhuollon suosituksia syytä muuttaa tai tarkentaa?
Olen tässä tekstissä esittänyt, että päivälehtien artikkeleissa esiintyvissä muunlajisiin viittaavissa persoonapronomineissa ei ole kyse toimittajien huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä vaan tyylivalinnoista. Sosiaalisen median julkaisuissa pronominin valinnalla voi olla suorempi kytkös puhutun kielen spontaaneihin käyttötapoihin, mutta sanomalehtien ja verkkosivujen yleiskieltä tavoittelevissa teksteissä valinta tehdään tietoisen pohdinnan ja editoinnin tuloksena.
Sitaateissa näkyy se puhekielessä tavallinen käytäntö, että haastateltaessa lemmikin omistajaa – mahdollisesti lemmikin läsnä ollessa – haastateltavan puheessa vaihtelevat hän ja se. Sitaattien pronominivaihtelussa on nähtävissä samanlaista systematiikkaa kuin aikaisemmissakin tutkimuksissa on havaittu. Toimittajat tulkitsevat eläimeen viittaavan pronominin valinnan merkitykselliseksi piirteeksi, joka kuvaa ihmisen ja toisenlajisen suhdetta ja on siksi tarpeen tuoda esiin sitaatissa.
Toimittajat tulkitsevat eläimeen viittaavan pronominin valinnan merkitykselliseksi.
Leipätekstissä esiintyvät muunlajisiin viittaavat persoonapronominit heijastavat viihteellisten juttutyyppien yleistymistä päivälehdissä sekä lemmikkieläinten muuttuvaa asemaa yhteiskunnassa. Lemmikeille suunnattuja tuotteita ja palveluja tulee jatkuvasti enemmän tarjolle, ja muunlajiset esitetään toimijoina myös esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Näitä ilmiöitä esitellään päivälehtien artikkeleissa. Tällaisten juttutyyppien kieleen vaikuttaa liittyvän olennaisesti toisenlajisen esittäminen roolissa, joka tavallisemmin ajatellaan ihmiselle tyypilliseksi – esimerkiksi asiakkaana, työyhteisön jäsenenä tai somepersoonana. Persoonapronominin käyttö on yksi kielellinen keino, jolla tällaista roolia luodaan.
Inhimillistäviä ja henkilökuvatyyppisiä juttuja tehdään muunlajisista kuitenkin myös ilman persoonapronomineja. Riippuneekin yksittäisen toimittajan käsityksistä, koetaanko yleiskielen yksiselitteisen pronomininormin rikkominen mahdolliseksi inhimillistävällä kielellä leikittelyn yhteydessä.
Vaikka suomen pronominisysteemi on monilta osin kovin erilainen kuin englannissa, näyttävät englannin kielen käytännöt vaikuttavan myös siihen, mihin suuntaan muunlajisiin viittaavien pronominien käyttö suomessa ehkä on muuttumassa. Englannissa persoonapronomineja he ja she käytetään myös muista kuin ihmisistä enemmän kuin suomessa. Tämä on myös englannin kieltä käsittelevien kielenhuolto-oppaiden mukaan sallittua esimerkiksi, jos kyse on lemmikistä, jolla on nimi ja jonka sukupuoli tiedetään. Sekä englannin persoonapronominien että puhutun suomen hän-pronominin käyttöä toisenlajisista yhdistää se, että niihin liitetään ajatuksia yksilöllisyydestä, persoonallisuudesta sekä viittauskohteen läheisestä suhteesta viittaajaan.
Suomessa ero ihmisten ja muunlajisten välillä tehdään myös monikossa, toisin kuin englannissa (they). Suomen monikollisen pronominin valintaan liittyy erityispiirteitä, jotka kytkeytyvät esimerkiksi siihen, kuvataanko viittauksen kohteita kollektiivina, josta yksilöt eivät erotu, vai erillisistä yksilöistä koostuvana joukkona. Valinta joko pronominien he tai ne tai kahdesta eri pronominista rakentuvan ilmauksen (hän ja se) välillä täytyy tehdä tilanteissa, joissa halutaan viitata erilajiseen pariin, kuten koiraan ja sen omistajaan.
Suomessakin eläinten oikeuksia edistävät tahot pitävät pronomineilla tehtävää erottelua arvottavana ja ehdottavat, että muunlajisista pitäisi käyttää laajemmin persoonapronomineja. Yksilöllisyyden ja persoonallisuuden yhteys vaihteluun näkyy esimerkiksi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla: kotia etsivät lemmikit esitellään persoonapronominia käyttäen mutta yleisissä ohjeissa ja monikossa muunlajisiin viittaa demonstratiivipronomini. Tällainen käytäntö muistuttaa jossain määrin sitä, miten toisenlajisista käytetään persoonapronomineja englannissa ja myös ruotsissa, mutta on toisaalta myös puhutun kielen kautta suomenkieliselle luontevaa. Sanomalehtikielessä selvästi ideologista muunlajisiin viittaavan persoonapronominin käyttöä ei ainakaan laajasti ole toistaiseksi havaittavissa.
Kielenhuollon periaatteet ovat 2000-luvulla muuttuneet puristisista näkökulmista enemmän yksilönvapautta ja tyylilajien eroja huomioivaan suuntaan. Nykyisissä Kielitoimiston ohjepankin ohjeissa muunlajisiin viittaava persoonapronomini mainitaan ”leikillisenä”. Lehtiartikkelien ihmisen ja toisenlajisen kumppanin rooleja sekoittavat kielelliset ratkaisut sopivatkin leikillisyyden alle. Vakavammissa konteksteissa, joissa pronominivalinnan taustalla on ajatus yksilöllisyydestä ja persoonallisuudesta, kyse ei kuitenkaan ole leikittelystä. Tätä vasten en pidä mahdottomana, että määritelmää yleiskielen vastaisuudesta kielenhuollon ohjeistuksessa joskus lievennettäisiin ja muunlajisiin viittaava hän tai he voitaisiin nähdä muitakin merkityksiä kuin leikittelyä kantavana tyylikeinona – ja osana yleiskieltä.
Lue lisää
Korhonen, Riitta 2023: Muotokirjoa yleiskielisiksi tarkoitetuissa teksteissä – yleiskielitalkoiden satoa. Kielikello 1/2023. https://kielikello.fi/muotokirjoa-yleiskielisiksi-tarkoitetuissa-teksteissä
Peltola, Rea – Jääskeläinen, Anni – Harjunpää, Katariina (toim.) 2021: Kieli ja eläin. Vuorovaikutusta ja kielioppia monilajisissa yhteisöissä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/skst.1474(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Priiki, Katri 2021: Saako lemmikkiin viitata hän-pronominilla? Kielenkäyttäjien käsitykset pronominien sopivasta käytöstä vaihtelevat. Kielikello 3/2021. https://kielikello.fi/saako-lemmikkiin-viitata-hän-pronominilla
Priiki, Katri 2023: Pets as family members. Conflicting practices in the use of third-person pronouns to refer to companion animals in written biographical stories in Finnish. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 14. https://doi.org/10.12697/jeful.2023.14.3.04(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Priiki, Katri 2024: Toisenlajisten kanssa. Viittaukset ihmiseen ja lemmikkiin yhdessä toimivana parina. Puhe ja kieli 44. https://doi.org/10.23997/pk.147420(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Priiki, Katri (tulossa): Julkkiskissat ja karkurikoirat. Lemmikkieläimiin viittaavat pronominit hän ja he sanomalehtiteksteissä. Virittäjä.