Suomessa on julkaistu lääketieteen erikoissanastoja jo yli sadan vuoden ajan. Hakusana on yleensä ollut latinaksi, ruotsiksi, saksaksi tai englanniksi, ja suomenkielinen vastine on esitetty vieraan sanan selitteenä, ei omana hakusananaan. Koska määritelmiä ei ole ollut, useiden termien asiasisältö on saattanut jäädä epäselväksi tai epävarmaksi jopa ammattilaiselle, maallikoista tietysti puhumattakaan.
Nyt on ilmestynyt aivan uudenlainen teos, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin julkaisema selittävä suursanakirja Lääketieteen termit. Toimituskunta — Duodecimin lääketieteen sanastolautakunta – edustaa lääketieteen tutkimuksen, opetuksen ja käytännön lääkärintyön eri osa-alueiden sekä suomen kielen huollon ja sanakirjatekniikan asiantuntemusta. Kunnianhimoisen ammattityön leima näkyy myös siinä, että sanakirjatyön lähtökohtana ovat olleet erikoisalojen oppikirjat ja muut vastaavat kirjalliset lähteet. Näin on saatu kokoon mahdollisimman kattava käsitteistö ja sanasto: sanakirja sisältää lähes 28 000 selitettyä hakusanaa.
Hakusanoina ovat anatomisten käsitteiden ja tautinimien lisäksi muun muassa tavallisimmat toimenpiteiden, löydösten ja oireyhtymien nimitykset. Myös Suomessa käytössä olevien lääkeaineiden nimet sekä hammaslääketieteen ydinsanasto ovat mukana. Valtaosa hakusanoista on tietenkin substantiiveja, mutta sanakirjaan on otettu myös lääketieteen kielen keskeiset adjektiivit (esimerkiksi alipainoinen, biseksuaalinen, kirroottinen ’kovettunut’, terapeuttinen) ja verbit (esimerkiksi ekshaloida ’hengittää ulos’, infektoida, luksoitua ’mennä sijoiltaan’); monet verbit esitetään substantiivistettuina, teonniminä: hyljintä, naulaus, röyhtäily, sarveistuminen, unissapuhuminen jne. Vallan ilahduttavaa on löytää sellaisetkin hakusanat kuin risus (= nauru) ja ructus (= röyhtäisy), jotka siis ovat latinaa, ja yllättävästi mukana ovat jopa kahvi ja tupakka.
Duodecim-seuran keskeisiä pyrkimyksiä on sen yli satavuotisen olemassaolon aikana ollut lääketieteen suomen kielen kehittäminen ja vaaliminen. Tämä näkyy suurenmoisella tavalla myös Lääketieteen termit -teoksessa. Jos on olemassa hyvä vakiintunut suomalainen tai suomalaistettu termi, se on valittu päähakusanaksi. Niinpä hakusanoina esiintyvät esimerkiksi haavainen paksusuolitulehdus, ienvetäymä, kätkytkuolema, mahantähystin, tuhopolttohimo ja vierihoito sekä sidekudostumista, arpeutumista tarkoittava fibroosi ja hilsetystautia tarkoittava psoriaasi. Hakusanoina on myös sellaisia termejä, jotka ovat vakiintumassa tai joita pyritään vakiinnuttamaan. Tällaisista uusista lääketieteen termeistä mainittakoon näennäislääkettä tarkoittava lume (placebo), työn aiheuttamaa psyykkistä uupumusta tarkoittava työuupumus (burn-out), REM-unen tuore vastine vilkeuni ja anti-inflammatorisen analgeetin suomennos tulehduskipulääke.
Muunkielinen termi esitetään hakusanana silloin, jos käsitteellä ei (vielä) ole termimäistä suomalaista vastinetta. Tämmöinen on esimerkiksi Saturday night palsy (”lauantai-illan halvaus”). Se tarkoittaa värttinähermon (ohimenevää) halvausta, jonka on aiheuttanut sikeä nukkuminen (usein humalan vuoksi) olkavarren ollessa puristuksissa. Vakiintuneita lyhenteitäkin on hakusanoina, tosin tietysti vain valikoima. MCH:n kohdalta näkyy, että tämä on lyhenne sanoista mean cell hemoglobin (keskihemoglobiini eli yhden punasolun keskimäärin sisältämän verenpunan määrä). Myös tavallisimmat diagnooseissa esiintyvät latinan sanat on esitetty hakusanoina; näitä esiintyy etenkin alihakusanoina. Esimerkiksi hakusanan keuhkoputkitulehdus, latinaksi bronchitis, jäljessä luetellaan erilaiset keuhkoputken tulehdukset (bronchitis acuta, b. asthmatica, b. chronica jne.) suomenkielisine selitteineen ja määritelmineen.
Päähakusanan jäljessä esitetään latinan ja englanninkielinen vastine, milloin termillä sellaiset on, esimerkiksi kyynärnivel, articulatio cubiti, elbow joint; rintasyöpä, cancer mammae, breast cancer; sydämensiirto, transplantatio cordis, heart transplantation. Aiemmin yleinen saksa on väistynyt, ja englanti on kaikkialla maailmassa yleistynyt lääketieteen kansainvälisenä kielenä. Mielenkiintoisia ja sanojen taustaa – joskus yllättävälläkin tavalla – valaisevia ovat alkuperätiedot eli etymologiat. Yliherkkyyttä tarkoittava allergia on muodostettu kreikan sanoista allos (= toinen, vieras) ja ergon (= vaikutus), ahmimishäiriötä tarkoittava bulimia kreikan sanoista bus (= härkä) ja limos (= nälkä) sekä eturauhasta tarkoittava prostata kreikan sanasta prostates (= edessä seisoja). Luulosairautta tarkoittava hypokondria perustuu latinan sanaan hypochondrium, joka puolestaan merkitsee kyljenalusta; luulotaudin syyn nimittäin ajateltiin sijaitsevan täällä.
Tiedon etsijää ja tarkistajaa auttavat monesti viittaukset lähi- ja vastakkaismerkityksisiin sanoihin sekä synonyymeihin. Esimerkiksi sanoissa elvytys ja tekohengitys on ristikkäisviitteet. Hakusanan oraalivaihe kohdalla on viitteet sanoihin anaalivaihe, fallinen vaihe, oidipaalivaihe, latenssivaihe ja genitaalivaihe.
Sanakirja on myös normatiivinen eli ohjeellinen. ”Inkiision” asemesta suositetaan asua insisio (= aukaisu, avaaminen, puhkaisu, viilto), ”lesion” sijasta asua leesio (= vamma, vaurio, vioittuma, häiriö). Jostain syystä ruoan-muodon asemesta on kuitenkin käytetty uu:llista muotoa (hakusanoina ruuansulatus, ruuansulatuselimet jne.). Myös tyylisävystä on tarvittaessa mainittu. Vanhentuneita tai vanhastavia, virallisesta kielenkäytöstä syrjäytyneitä ovat muun muassa vatsahengitys ja psykopaattinen persoonallisuus. Nykyisin puhutaan palleahengityksestä ja asosiaalisesta persoonallisuudesta. Esimerkiksi epilepsian vanha nimitys kaatumatauti on epätarkka siksi, että vain osa tautia sairastavista ”kaatuu”. Silmänpainetaudin entinen nimitys viherkaihi puolestaan on harhaanjohtava siksi, että kyseessä ei ole kaihi. Kierosilmäisyys on sana-artikkelin mukaan karsastuksen kansanomainen nimitys, ranskantauti kupan kansanomainen historiallinen nimitys ja sydänhalvaus kuolemaan johtaneesta äkillisestä sydänhäiriöstä käytetty epätäsmällinen nimitys. Puhekielessä yleinen senkka todetaan arkiseksi, ja viitataan suositettavaan sanaan lasko. Puhekielen sanoja on kuitenkin käytetty myös selitteinä, ja tyylisävy on osoitettu lainausmerkein. Esimerkiksi hakusanaa faskikulaatio selitettäessä mainitaan ”elohiiri”, ja termin sosiaalisten tilanteiden pelko puhekielisenä vastineena esitetään ”kahvikuppineuroosi”. Puoskaroinnista sanotaan, että se tarkoittaa paitsi lääkärintoimen harjoittamista ilman lääkärinoikeuksia lisäksi halventavana terminä potilaan tilaa pahentavia hoitotoimenpiteitä.
Uutta aiempiin suomalaisiin lääketieteen sanakirjoihin ja sanastoihin verrattuna on se, että termit eli ammatti- tai oppisanat on määritelty. Esimerkiksi amputaatio on määritelty näin: ”raajan, sen osan tai muun kehonosan poisto leikkauksella tai tapaturmainen menetys”. Downin oireyhtymän (aikaisemmalta nimeltään mongoloidismi) määritelmä on tällainen: ”ylimääräisestä kromosomista 21 (kolme kahden asemesta) aiheutuva kehityshäiriö, jolle ovat ominaisia mm. tyypilliset kasvonpiirteet, lyhyet sormet, nivelten velttous ja älyllinen kehitysvammaisuus”. Määritelmiin on koottu selitettävän käsitteen keskeiset piirteet, esimerkiksi tautien määritelmissä on yleensä maininta taudin aiheuttajasta ja tärkeimmistä oireista. Selitteistä on pyritty saamaan mahdollisimman tiiviit, yksivirkkeiset. Sanakirjan ja tietosanakirjan määritelmillä on periaatteessa selvä ero. Tässä sanakirjassa esimerkiksi riittää, että meksiletiinin määritelmänä on ”eräs rytmihäiriölääke”. Tarkempaa, tietokirjamaista selvitystä tarvitseva voi hakea sitä muista lähteistä.
Lääketieteen termit -sanakirjassa kuvataan koululääketieteen eli tieteelliseen tutkimukseen perustuvan lääketieteen sanastoa. Silti mukaan on otettu eräitä kiinnostavia sanoja myös liepeiltä. Tämmöinen on muun muassa vyöhyketerapia (= jalkapohjaterapia). Sillä on kantaa ottava, arvottava määritelmä: ”hoito joka perustuu käsitykseen, että sairaus (missä tahansa ruumiinosassa) muka aiheuttaisi jalkapohjiin kullekin elimelle ominaiseen kohtaan kiteymiä, joiden hierominen vaikuttaisi edullisesti näiden elinten terveyteen”.
Koska Lääketieteen termit on erikoisalan sanakirja, se on ensisijaisesti tarkoitettu lääkäreille ja lääketieteen opiskelijoille. Se on hyödyllinen ja tarpeellinen tietysti kaikille terveyden- ja sairaanhoidon eri alueilla, samoin erilaisissa potilasjärjestöissä työskenteleville. Se on käyttökelpoinen lähdeteos myös eri alojen toimittajien ja viranomaisten työssä, esimerkiksi sosiaali- ja oikeustoimen aloilla. Samaten siitä voivat hyötyä vaikkapa kauneudenhoidon ja ravitsemuksen ammattilaiset.
Lääketieteen termit on tervetullut teos myös maallikoille. Lehtien lääkäripalstoja lukiessa huomaa, että moni asia ja moni sana on jäänyt epäselväksi. Osin käsittämättömiksi jäävät potilaille tai heidän omaisilleen usein myös lääkärintodistukset ja lausunnot. Outojen lääketieteen sanojen selvittelyssä tämä uusi sanakirja on erinomainen apu.
Lääketieteen termit on joka suhteessa korkeimman kiitoksen ansaitseva teos. Se on niin mielenkiintoinen, että sitä lukee huvikseenkin, vaikka ei mitään erityistä tietoa etsisikään.
Lääketieteen termit. Duodecimin selittävä suursanakirja. Toimitus: Walter Nienstedt (päätoimittaja), Eija Rautiainen (toimitussihteeri). Toimituskunta: Reijo Norio (puheenjohtaja), Risto Haarala, Esko Koivusalo, Mikko Niemi, Kari Raivio, Lyly Teppo, Mikko Vienonen. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki 1991.