Pilkkujen käytön suositukset koskevat yleiskielisiä tekstejä, lähinnä asiatekstejä. Asiatekstienkin pilkutussuosituksissa on toisinaan soveltamisen varaa, eikä kaikkia tapauksia varten edes ole olemassa erillistä sääntöä. Neutraalin asiatyylisiksi tarkoitetuissa teksteissä kannattaa yleisiä suosituksia noudattaa ihan jo neutraalin sävyn eli huomaamattomuuden vuoksi, mutta muualla pilkutus on vapaampaa – ja hyvä niin! Kirjoittajan pitää kuitenkin aina miettiä, mikä olisi kulloinkin tarkoituksenmukaisin ja lukijan näkökulmasta selvin merkintätapa.

Pilkun paikasta kysytään Kielitoimiston neuvonnastakin. Usein kysymykset osoittautuvat muuksi kuin pilkkukysymyksiksi: koko virke tai laajempikin tekstikatkelma vaatii uudelleen muotoilua.

Jotkut kysymykset taas ovat erikoistapauksia, joihin voi vastata ainakin kahdella tavalla. Moni hämmästyy kuullessaan, että pilkkusäännöissä on väljyyttä. Oma muistuma kouluopetuksesta saattaa olla toinen.

Seuraavassa vastataan neljään pilkutusta koskevaan yksityiskohtaiseen kysymykseen. Kunkin vastauksen alussa on esitetty ohjeen ydin. Laajempi pohdinta on tarkoitettu lähinnä alan innokkaimmille harrastajille.

Pilkku ja lauseenvastike

Kysymys: Lauseessa Ruokaa valmistaessani kuuntelen radiota on lauseenvastike ruokaa valmistaessani. Voiko sen erottaa muusta lauseesta pilkulla? Ovatko pilkkusäännöt muuttuneet?

Vastaus: Neutraalissa asiatyylissä lauseenvastiketta ei edelleenkään suositeta erottamaan muusta virkkeestä pilkuin. Lauseenvastikkeita koskeva pilkuttomuussääntö on peräisin jo 1800-luvulta.

Vanhan ja edelleen voimassa olevan suosituksen mukaan sivulauseen ja päälauseen väliin tulee pilkku, mutta sivulausetta vastaavaa lauseenvastiketta ei eroteta muusta lauseesta pilkulla. Lauseenvastike ei siis ole lause vaan lauseen osa:

Saavuttaakseen tavoitteensa päämäärätietoinen opiskelija on valmis tekemään töitä.
Vrt. sivulause ja päälause: Jotta saavuttaisi tavoitteensa, päämäärätietoinen opiskelija on valmis tekemään töitä.

Meidän tulee haastatella jokaista työntekijää saadaksemme kokonaiskuvan työyhteisömme ilmapiiristä.
Vrt. Meidän tulee haastatella jokaista työntekijää, jotta saamme kokonaiskuvan työyhteisömme ilmapiiristä.

Varattaessa lomamatkaa kannattaa tarkistaa etukäteen kohteen nähtävyydet ja uimarannat.
Vrt. Kun varaa lomamatkaa, kannattaa tarkistaa – –.

Arvioitaessa oikeudenkäynnistä aiheutuneiden kulujen kohtuullisuutta on kiinnitetty huomiota varsinkin avustajan palkkion suuruuteen.
Vrt. Kun on arvioitu oikeudenkäynnistä aiheutuneiden kulujen kohtuullisuutta, on kiinnitetty huomiota – –.

Virtanen jäi eläkkeelle toimittuaan 35 vuotta yrityksen palveluksessa.
Vrt. Virtanen jäi eläkkeelle, kun hän oli toiminut yrityksen palveluksessa 35 vuotta.

Säännön hankalin osa lienee siinä, että pitää tuntea lauseenvastikkeen ja lauseen ero; niissähän verbi on eri muodoissa. Lause sisältää verbin, joka taipuu tekijää tarkoittavan lauseenjäsenen eli subjektin mukaisesti: minä syön, hän nukkui, te vastaisitte. Lauseen verbi voi olla myös passiivissa: täällä nukutaan. Sen sijaan lauseenvastikkeen verbimuoto ei taivu subjektin mukaan; siinä voi olla sijapääte (kuten -ssa) ja omistusliite (kuten -ni): syödessäni, vastattuamme, päästäkseen, (sateen) sattuessa.

Pilkun käyttö lauseenvastikkeiden yhteydessä lienee lisääntynyt osin englannin vaikutuksesta mutta osin myös siksi, että joskus varsinkin pitempiä lauseenvastikerakenteita vain halutaan selvyyssyistä erottaa pilkulla muusta lauseesta. On kuitenkin huomattava, että jos lauseenvastikkeen sisältävää kokonaisuutta on hankala hahmottaa, ei pilkku pelasta ymmärrettävyyttä. Virke kannattaakin tällöin muotoilla pää- ja sivulauseen muotoon.

Lauseenvastiketta koskeva pilkkusääntö ei kuitenkaan ole ehdoton. Jos nimittäin kyseessä on selvästi irralliseksi tarkoitettu, pysähdyttävä lisäys, pilkkua voi käyttää tyylikeinona. Tämä koskee varsinkin virkkeen lopussa olevaa lauseenvastiketta. Dramatisoivissa tapauksissa seisauttavampi vaihtoehto on kuitenkin yleensä ajatusviiva.

Potilas voi hakea korvausta kustannuksiin vakuutusyhtiöltä maksettuaan ensin laskun itse. ~
Potilas voi hakea korvausta kustannuksiin vakuutusyhtiöltä, maksettuaan ensin laskun itse. ~
Potilas voi hakea korvausta kustannuksiin vakuutusyhtiöltä – maksettuaan ensin laskun itse.

Mies ryösti pankin – päästäkseen vankilaan.

Lauseenvastikkeeseen voi sisältyä sivulause. Tämä kyllä erotetaan pääverbistään pilkulla:

Oletko kuullut kenenkään uskovan, että hanke toteutuisi?

Haastateltava torjui kysymyksen todeten, että se ei liittynyt ennalta sovittuun aihepiiriin.

Tämä asiakirja on laadittu apuvälineeksi mietittäessä, mikä kuuluu kiinteistön hoitomenoon ja mikä taas toimintamenoon.

Pilkutuksen ja siten myös tekstin rytmittämisen näkökulmasta kannattaa lisäksi huomata rakenteet, joissa on sellaisia lauseenvastikkeen kaltaisia ilmauksia (infinitiivi- ja partisiippirakenteita) kuin huolimatta jostakin, riippumatta jostakin, verrattuna johonkin. Niitäkään ei eroteta muusta virkekokonaisuudesta pilkulla, ellei kyse ole pysähdyttävästä irrallisesta lisäyksestä.

Kelan maksamat lääkekorvaukset kasvavat huolimatta hallituksen säästöistä.

Ihmisellä tulee olla oikeus terveyspalveluihin yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Eurooppalaiseen tasoon verrattuna Suomen autokanta on vanhaa.

Pilkku rinnasteisten käskylauseiden välissä

Kysymys: Käytetäänkö rinnasteisten käskylauseiden välissä pilkkua?

Vastaus: Rinnasteisten käskylauseiden välissä pilkku on valinnainen.

Rinnasteisia päälauseita koskevan pilkutussäännön mukaan pilkkua käytetään silloin, kun kaksi itsenäistä, rakenteeltaan kokonaista päälausetta on yhdistetty rinnastuskonjunktiolla, kuten ja, tai, vai (lauseilla ei siis ole yhteisiä lauseenjäseniä):

Solisti lopetti laulamisen, ja sitten hän alkoi soittaa raivokkaasti kitaraa.

Tässä sanat solisti ja hän kyllä viittaavat samaan henkilöön, mutta kumpikin lause on rakenteeltaan kokonainen; niillä ei siis ole yhteisiä lauseenjäseniä. Kuitenkin kun kyseessä on 1. tai 2. persoonan sisältävät rinnasteiset lauseet, pilkkua voi niiden välissä käyttää tai olla käyttämättä. Lauseet voidaan siis hahmottaa joko rakenteeltaan itsenäisiksi (esim. seuraavassa muodot käännyt ja ajat voivat lauseissaan esiintyä ilman subjektipronominia sinä) tai niin, että niillä on yhteinen – ilmipanematon – subjekti (sinä):

Käännyt risteyksestä ensin oikealle, ja ajat vielä parisataa metriä eteenpäin. ~
Käännyt risteyksestä ensin oikealle ja ajat vielä parisataa metriä eteenpäin.

Käskylauseissakin on yleensä kyse 2. persoonan ilmauksista. Näin siis kahden rinnasteisen käskylauseen välissä ei tarvita pilkkua, mutta sitä voi käyttää. Pilkuttomassa tapauksessa lauseet hahmottuvat ikään kuin yhden laajemman kehotuksen osiksi:

Käänny seuraavassa risteyksessä oikealle ja aja parisataa metriä eteenpäin. ~
Käänny seuraavassa risteyksessä oikealle, ja aja parisataa metriä eteenpäin.

Pilkku passiivilauseiden välissä

Kysymys: Käytetäänkö kahden rinnasteisen passiivilauseen välissä pilkkua?

Vastaus: Kahden rinnasteisen passiivilauseen välissä pilkku on periaatteessa valinnainen:

Toiminnan suunnittelu, toteuttaminen sekä tulosten tarkkailu ja valvonta ovat johdon tärkeimmät tehtävät. Toimintaa toteutetaan suunnitelmien pohjalta, ja tuloksia verrataan niihin erilaisten tarkkailuraporttien avulla.
TAI: Toimintaa toteutetaan suunnitelmien pohjalta ja tuloksia verrataan niihin erilaisten tarkkailuraporttien avulla.

Rinnasteiset passiivilauseet voidaan pilkuttaa kahdella tavalla siksi, että ne on periaatteessa mahdollista hahmottaa kahdella tavalla. Toisaalta pilkku on perusteltavissa päälauseiden pilkutusta koskevan yleissäännön mukaan, jolloin rinnastuskonjunktiolla (kuten ja, tai, vai) yhdistetyt passiivilauseet hahmotetaan rakenteeltaan kokonaisiksi eli verbin persoonamuodon sisältäviksi lauseiksi. Toisaalta passiivilauseilla voidaan katsoa olevan yhteinen persoona, jolloin pilkkua ei tarvita.

Käytännössä kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota peräkkäisten passiivilauseiden muodostamaan kokonaisuuteen. Vaikka passiivin taakse kätkeytyvä persoona olisi kummassakin lauseessa sama mutta lauseet eivät rakenteeltaan ole tasapainossa, pilkkua kannattaa selvyyssyistä käyttää

Aluetta kutsuttiin 1800-luvulla Niittylänpelloksi ja melkein samaa nimeä, Niittypelto, käytetään vieläkin.
→ Aluetta kutsuttiin 1800-luvulla Niittylänpelloksi, ja melkein samaa nimeä, Niittypelto, käytetään vieläkin.

Usein edes lauseiden välinen pilkku ei riitä, vaan virkerakennetta kannattaa muuttaa selvemmäksi.

Ohjelmasta saatua uutta palautetta verrataan aiemmin kerättyihin opiskelijoiden palautteisiin ja analysoidaan näin ohjelman toimivuutta oppimisalustana.
→ Ohjelmasta saatua uutta palautetta verrataan aiemmin kerättyihin opiskelijoiden palautteisiin. Näin voidaan myös analysoida ohjelman toimivuutta oppimisalustana.

Pilkku rinnasteisten kysymyslauseiden välissä

Kysymys: Käytetäänkö rinnasteisten kysymyslauseiden välissä pilkkua?

Vastaus: Rinnasteisten kysymyslauseiden välissä käytetään tavallisesti pilkkua, mutta tietyissä tapauksissa se on valinnainen.

Periaatteessa kaksi rinnasteista rakenteeltaan kokonaista kysymyslausetta erotetaan toisistaan pilkulla. Jos ne kuitenkin voidaan kokonaisuutena hahmottaa yhden ”kysymisen teon” osiksi, pilkun voi jättää pois, ellei tulkinta hankaloidu:

Milloin on paras aika matkustaa Kreikkaan, ja minne siellä kannattaisi mennä? ~
Milloin on paras aika matkustaa Kreikkaan ja minne siellä kannattaisi mennä?

Mikä on X-hankkeen tavoite, ja miten sen onnistumista arvioidaan? ~
Mikä on X-hankkeen tavoite ja miten sen onnistumista arvioidaan?

Kannattaa myös harkita, olisiko selvempää esittää kysymyslauseet itsenäisinä kysymyksinään. Tämä on hyvä ratkaisu, jos kysymyslauseet ovat rakenteeltaan mutkikkaita ja toisistaan irrallisen tuntuisia:

Milloin ja minne osakeyhtiön osakepääoma maksetaan ja voiko osakepääoman katteeksi panna muuta kuin rahaa?
→ Milloin ja minne osakeyhtiön osakepääoma maksetaan? Entä voiko osakepääoman katteeksi panna muuta kuin rahaa?

Tällaisissakin tapauksessa tärkein tekstin rakentamista ohjaava periaate on selvyys, ei mekaaninen pilkkusääntö sinänsä.