Kompromisseja vai kompromissejä

Vierassanoiksi kutsutaan sellaisia tyypillisesti kreikkalais- tai latinalaisperäisiä lainasanoja, jotka ovat lainautuneet kutakuinkin samanasuisina useisiin eri kieliin, esimerkiksi argumentti, diadeemi, pyramidi, introvertti. Vierassanat voivat olla äännerakenteeltaan tavallisista suomen kielen sanoista poikkeavia: niissä voi olla mm. suomen kielelle vieraita äänteitä b, d, g, f ja sananalkuisia konsonanttiyhtymiä (esim. strategia). Lisäksi niiden vokaalisto voi olla toisenlainen kuin tyypillisissä suomen kielen sanoissa, mistä aiheutuu joskus pulma sanoja taivutettaessa: taivutetaanko hyasintteja vai hyasinttejä, kompromissia vai kompromissiä?

Taivutusongelma esiintyy niissä sijamuodoissa, joissa taivutuspäätteellä on joko a:llinen tai ä:llinen muoto. Päätteen vokaalin (a tai ä) vaihtelu aiheutuu vokaalisoinnuksi kutsutusta ilmiöstä, ja vokaalin valintaan vaikuttaa se, millaisia vokaaleita sanassa on ennen päätettä.

Iloisena ja äkäisenä: mikä on vokaalisointu?

Suomen kielen vokaalit ovat a, e, i, o, u, y, ä, ö. Niiden käytön ominaispiirteisiin kuuluu vokaalisointu eli vokaaliharmonia: vokaalit mukautuvat toisiinsa siten, että sanassa, joka ei ole yhdyssana, on yleensä vain joko vokaaleja a, o, u (takavokaaleja) tai ä, ö, y (etuvokaaleja), ei molempia. Vokaalit i ja e voivat yhdistyä kaikkien vokaalien kanssa. Ne ovat siis vokaalisoinnun suhteen neutraaleja, vaikka ne ovatkin laadultaan etuvokaaleja. (Nimitykset taka- ja etuvokaali viittaavat siihen, miten vokaalia äännetään: takavokaalia äännettäessä kielen synnyttämä suuväylän kapein kohta on suun takaosassa ja etuvokaalia äännettäessä suun etuosassa.)

Vokaalisointu vaikuttaa koko sanassa: se näkyy paitsi taivutuspäätteissä myös sanoja muodostavissa johtimissa (-mainen/-mäinen, -ton/-tön) ja liitteissä (esim. -pa/-pä, -ko/-kö).

susi, sutta, sutensa, suteenko, sudeton, susipa
käsi, kättä, kätensä, käteenkö, kädetön, käsipä

Kun sanassa on vain vokaaleja i ja e, on päätteissä, johtimissa ja liitteissä yleensä ä: tie, tiellä, tiellekö; peli, pelissä, pelimäinen.

Vaihtelua tietyin ehdoin

Vokaalisoinnun soveltaminen ei tuota ongelmia vanhoissa suomenkielisissä sanoissa tai sellaisissa lainasanoissa, jotka ovat mukautuneet suomeen. Vierassanoissa voi kuitenkin olla tyypillisistä suomen sanoista poiketen sekä etu- että takavokaaleita, esim. amatööri (takavokaali a, etuvokaali ö), pyramidi (etuvokaali y, takavokaali a). Tämä aiheuttaa horjuvuutta sanan taivutuspäätteen vokaalin valintaan; epävarmuutta esiintyy myös sellaisissa vierassanoissa, joissa on takavokaalin lisäksi i tai e, esim. argumentti.

Käytännössä vierassanojen taivutuksessa näkee paljon sanakohtaista vaihtelua ja yksittäisistä sanoista jopa sijamuotokohtaista vaihtelua. Tässä esitetään ohjekokonaisuus, joka osittain myötäilee vallitsevaa käytäntöä mutta ei hyväksy vapaata vaihtelua. Ohjeet perustuvat  kahtiajakoon, jossa toisaalla ovat yhdistämättömät sanat (ei-yhdyssanat) ja toisaalla yhdyssanat ja yhdyssanamaiset sanat.

Vierassanojen taivutus ei ole kaikissa tapauksissa täysin ongelmatonta. Tämä normi on rajoiltaan häilyvä, sillä täysin selvärajaisen, vallitsevaa käytäntöä myötäilevän ja silti kutakuinkin vaivattomasti sovellettavan säännön laatiminen ei tässä tapauksessa ole mahdollista. Suurta osaa vierassanoista voi kuitenkin taivuttaa seuraavien ohjeiden mukaan, mutta jonkin verran on hyväksyttävä horjuntaa.

Pyramidia, amatööriä: yhdistämättömät vierassanat

Yhdistämättömiä vierassanoja koskevan perussäännön mukaan taivutuspäätteen vokaali a tai ä valitaan päätettä edeltävän viimeisen vokaalin a, o, u, ä, ö mukaan seuraavasti (e ja i eivät vaikuta):

Vokaali y on poikkeuksellinen: sellaisissa sanoissa kuin analyysi, hieroglyfi on sanan alkuosassa vokaali a, o tai u, ja viimeinen vokaali – neutraaleja i:tä ja e:tä lukuun ottamatta – ennen taivutuspäätettä on y. Tällöin sanan taivutuspäätteessä voi olla joko a tai ä:

Sanat, jotka päättyvät muuhun vokaaliin kuin i:hin, taipuvat viimeisen vokaalin mukaan:

karambola, karambolaa | syndrooma, syndroomaa | miljöö, miljöötä

Yhdyssanat ja yhdyssanamaiset vierassanat

Kilometrejä mutta hypoteeseja ~ hypoteesejä

Eräät vierassanat ovat selvästi yhdyssanoja, eli ne koostuvat kahdesta tai useammasta itsenäisestä osasta. Yhdyssanoja taivutetaan jälkiosan mukaan:

Eräät vierassanat taas voidaan hahmottaa kahdella tavalla: joko erillisistä osista syntyneeksi yhdyssanaksi tai yhdistämättömäksi sanaksi. Tällaisia kaksihahmotteisia tapauksia suomen kielen näkökulmasta ovat mm. barometri, hypoteesi ja homogeeninen. Taivutuspäätteen vokaali voidaankin valita niihin joko yhdistämättömän sanan tai yhdyssanan taivutuksen mukaan:

Jos esimerkiksi barometri-sana hahmotetaan suomessa kahdesta osasta (baro + metri) koostuvaksi yhdyssanaksi, taivutuspäätteen vokaali tulee sanan metri mukaan (metriä). Jos sitä taas ei hahmoteta yhdyssanaksi, taivutuspäätteen vokaali määräytyy takavokaalin o mukaan (baro-).

Tähän tapaan kaksihahmotteisia ovat mm. seuraavassa taulukossa esitetyt sanat, jotka ovat pääosin vähintään nelitavuisia. Tämäntyyppisten vierassanojen taivutuspäätteessä voi yleiskielessä olla a tai ä:

Taivutuspäätteen vokaali vaihtelee ensinnäkin tapauksissa, jotka ovat tulkittavissa joko yhdyssanaksi tai yhdistämättömäksi sanaksi; näiden lopussa on sellaisia osia kuin metri, geeni, teismi, teisti, teesi. Kokonaisuuden loppuosa voi hahmottua myös suomessa itsenäiseksi sanaksi.

Taivutuspäätteen vokaali vaihtelee hyvin yleisesti myös fiili-, vertti-, pedi- ja septi-loppuisissa sanoissa (jotka alkukielessään ovat kaksiosaisia), esim. fennofiili, introvertti, logopedi, antisepti.

Taivutuspäätteen vokaalivaihtelu koskee myös tällaisista sanoista muodostettuja -nen-loppuisia adjektiiveja:

Edellä esitetty yleisohje pätee vähintään nelitavuisiin sanoihin. Sen sijaan kolmitavuisten sanojen, kuten konsepti, konteksti, proteesi, profiili,taivutuspäätteen vokaalina on yleiskielessä a. Esimerkiksi sellaiset muodot kuin ”konseptissä”, ”konteksteissä” ja ”proteesiä” ovat harvinaisia. Kolmitavuisten joukossa sana adverbi on kuitenkin poikkeus, sillä sen taivutuksessa esiintyy yleiskielisiksikin tarkoitetuissa teksteissä sen verran vaihtelua, ettei ole syytä pitää kahtalaisuutta virheellisenä: voi siis taivuttaa adverbeja tai adverbejä.

Edellä taulukossa esitettyjen sanojen lisäksi on joukko yhdistämättömiä nelitavuisia sanoja, joita näkee yleisesti taivutettavan kahdella tavalla. Tällaisia ovat mm. kompromissi, krokotiili, karamelli ja arkkitehti. Nämä sanat eivät ole yhdyssanoja, mutta ne hahmottuvat hyvin vahvasti kaksiosaisiksi. Tämän vuoksi niitä usein taivutetaankin vain loppuosan perusteella. Myös näissä mainituissa sanoissa taivutuspäätteen vokaalivaihtelun voi katsoa olevan yleiskielen mukaista:

Taivutuspäätteen vokaalin vaihtelua sisältävän sanaryhmän rajat ovat kuitenkin häilyvät. Ero vain a:llisena taipuviin sanoihin, kuten appelsiini ja argumentti, ei ole selvä.

Appelsiineja, argumentteja

Muitakin kuin edellä taulukoissa mainittuja sanoja näkee jonkin verran taivutettavan kahtalaisesti, mutta vaihtelu on kaikkiaan paljon harvinaisempaa ja epäjohdonmukaisempaa. Siksi vain a:n sisältävä vaihtoehto on yleiskielen mukainen.

Taivutuspäätteessä näkee toisinaan vaihtelua etenkin nelitavuisissa ja sitä pitemmissä vierassanoissa, kuten vitamiini, argumentti, joiden alkutavuihin sisältyy takavokaali a, o, u ja sanan loppuosana on jakso, johon sisältyy e tai i tai molemmat,  esim. ‑eeni, ‑beeni, ‑neesi, ‑teetti, -letti, -nelli, -mentti, -tentti, -kiini, -liini, -miini, -riini, -siini, -tiivi, -veri, -risti.  (Tavuihin -letti, -risti, -tentti, -veri muodostavat vain sattumalta merkityksellisen kokonaisuuden.) Tällaisten sanojen  taivutuspäätteessä on yleiskielessä kuitenkin vain a:

Taivutuspäätteen vokaalin (a/ä) horjuntaa näkee näissä sanoissa lähinnä vain joissakin sijamuodoissa, etenkin partitiivissa, esim. argumentteja ja ”argumenttejä”, auktoriteettia ja ”auktoriteettiä”. Joissakin yksittäisissä sanoissa horjunta on vain satunnaista; esimerkiksi sellaisia muotoja kuin ”artikkeleitä”, ”adjektiiveissä”, ”humoristeillä” ei juuri tapaa.

Johdokset: marttyyrius vai marttyyriys?

Taka- ja etuvokaalisia muotoja on taivutuspäätteiden (esim. -ssa, -ssä) lisäksi myös sanojen muodostamisaineksilla eli johtimilla (esim. -kko, -kkö):

Kun vierassanoista muodostetaan tällä tavoin johtimien avulla  uusia sanoja, johtimen (esim. -mainen, -mäinen) vokaali a tai ä vaihtelee käytännössä jonkin verran kantasanan takavokaalien (a, o, u) tai etuvokaalien (ä, ö, y, i, e) mukaan, esim. cavamainen viini, chèvremäinen juusto. Vaihtelu on kuitenkin vähäisempää kuin taivutusmuodoissa.

Jos kantasanassa on sekä taka- että etuvokaaleja (esim. humoristi), siitä muodostetussa sanassa on yleensä takavokaalinen johdin:

humoristi, humoristisuus, humoristimainen

Joissakin sanoissa ja johdosryhmissä esiintyy kuitenkin vaihtelua. Esimerkiksi seuraavissa tapauksissa johdin on yleensä takavokaalinen, mutta joissakin johdoksissa vaihtelua esiintyy niin paljon, että sitä voi pitää mahdollisena yleiskielessäkin.

karamellisoitu (ei: karamellisöity)
humoristisuus (ei: humoristisyys)
ateistisuus (ei: ateistisyys)
homogenisoida (ei: homogenisöidä)

karamellimainen ~ karamellimäinen
heterogeenisuus ~ heterogeenisyys
auktoriteetiton ~ auktoriteetitön

Sanan loppuosan ä ja ö kuitenkin aiheuttavat sen, että johtimessa on yleensä etuvokaali y tai ä:

miljonääri, miljonääriys
amatööri, amatööriys, amatöörimäinen

Jos sanassa on y ennen johdinta, johtimessa voi yleensä olla taka- tai etuvokaali. Vaihtelu ei kuitenkaan koske kaikkia johtimia.

marttyyrius ~ marttyyriys, marttyyrimainen ~ marttyyrimäinen
formaldehyditon ~ formaldehyditön
analyyttisyys  ~ analyyttisuus, analyysimainen ~ analyysimäinen, analyysiton ~ analyysitön
analyytikko (ei: analyytikkö)
kanyloida (ei: kanylöidä ← kanyyli)

Jos on epävarma johtimen vokaalista, kannattaa valita takavokaalin a, o, u sisältävä vaihtoehto.

Liitepartikkelit: appelsiiniko, barometrikään

Vokaalivaihtelu koskee periaatteessa myös liitepartikkeleita -ko/-kö, -kaan/-kään, -han/-hän ja -pa/pä. Takavokaaliset -ko, -kaan, -han ja -pa ovat kuitenkin käytössä selvästi tavallisempia, mutta sana- ja sijamuotokohtaista vaihtelua esiintyy. Yleiskielessä vaihtelua voi pitää mahdollisena samoin ehdoin kuin taivutuspäätteissä:

barometrihan ~ barometrihän
arkkitehtiko ~ arkkitehtikö
krokotiilikaan ~ krokotiilikään
appelsiinikaan
adjektiivihan

Jos on epävarma liitepartikkelin vokaalista, kannattaa valita takavokaalin a tai o sisältävä vaihtoehto.

Curlingia vai curlingiä?

Edellä käsiteltyjen vierassanojen lähtökieli on usein kreikka tai latina, ja sanat ovat jossain määrin sopeutuneet asultaan suomeen. Kieleen tulee myös sanoja, jotka lainataan suoraan vieraasta kielestä sellaisenaan. Näissä ns. sitaattilainoissa joudutaan joskus miettimään, valitaanko taivutuspäätteen vokaali sanan ääntö- vai kirjoitusasun mukaan. Kirjoitusasun perusteella pääte olisi usein a:llinen mutta ääntöasun perusteella ä:llinen. Näissä tapauksissa molemmat taivutustavat ovat yleiskielen mukaisia.

Seuraatko mielelläsi curlingia ~ curlingiä?
Finnairin cateringissä ~ cateringissa ulosmarssi.
Valmistamme miesten pukuja, blazereita ~ blazereitä housuja ja päällystakkeja.
Hän on tekemässä vahvaa comebackiä ~  comebackia.
Bassopasuunaa soitan bigbandissa  ~ bigbandissä ja tenoria seitsikossa.