Häiriköitä siis. Itse sana häirikkö ei kielessämme ole kovin vanha; sen sepitti kamarineuvos Matti Viherjuuri 1970-luvulla, ja hänen ajatuksensa oli, että sitä käytettäisiin nimenomaan sellaisesta ihmisestä, joka juovuksissa käyttäytyy häiritsevästi. Sanan merkitys on sen jälkeen laajentunut. Ilman alkoholin osuuttakin häiriköitä vilisee koululuokissa, työpaikoilla, taitaa vilahdella kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa asti. On nähty semmoinen verbijohdoskin kuin häiriköidä. Katkelma sanomalehtikirjoituksesta: ”Taiteiden yö romutti vielä yhden myytin eli että hiukkanenkin vapautta johtaa vain häiriköintiin.”
Sanana häirikkö ei ollut kielen häirikköjä. Se sopeutui nöyrästi ja huomaamatta suomen sanojen yhteisöön ja löysi siitä paikkansa. Häiriöksi ei ole ollut sekään, että häirikön merkitys aivan kuin luontojaan väljeni Viherjuuren alkuaan ajattelemasta. Laajemmassa merkityksessään sen jo esittelee viime vuonna ilmestynyt Suomen kielen perussanakirjankin 1 osa. Myös johdos häiriköidä on päässyt sanakirjaan.
Kohtuullisen salliva laki
Kaikki sanojen merkityksenmuutokset eivät ole kuitenkaan yhtä häiriöttömiä. Suomen adjektiivilla kohtuullinen on vanhastaan ollut varsin täsmällinen merkitys, joka on liittynyt kohtuus-substantiiviin. Kohtuus on semmoista, mikä on riittävää muttei liikanaista; usein tätä sanaa tarvitaan oikeus- ja moraalikäsitysten ilmaisemiseksi, ja sen virolainen vastine kohus merkitseekin oikeutta, tuomioistuinta. On siis puhuttu kohtuullisesta hinnasta, kohtuullisista ehdoista, kohtuullisista vaatimuksista: sellaisista vaatimuksista, jotka kohtuuden täyttämiseksi ovat tarpeen mutta eivät kuitenkaan ole liian tiukat. Jos joku on käyttänyt alkoholia kohtuullisesti, hän on käyttänyt sitä jonkin verran muttei kovin paljon; hän ei ole ollut raittiusmies mutta on silti pysynyt kohtuuden ystävän kapeahkolla tiellä. Ja jos sopimuksen ehtoja on kohtuullistettu – uudehko oikeuskielen sana – niitä on lievennetty toisen osapuolen hyväksi, jottei tämä joutuisi kohtuuttomasti kärsimään.
Entäpä nykyään? Muutama lehtipoiminto: ”Helsingin SeaJazz tarjoaa tänä vuona kohtuullisen mielenkiintoista musiikkia.” ”Tähänastinen kehitys on ollut kohtuullinen yllätys.” ”Yhtiö on ollut osakesijoittajien kohtuullisessa suosiossa.” Näissä ei tietenkään ole kyseessä kohtuuden täyttävä kiintoisuus, yllätys, suosio vaan sellainen, mikä kielessä on yleensä ollut tapana ilmaista sanalla kohtalainen tai melkoinen. Tarjolla onkin siis ollut kohtalaisen mielenkiintoista (eli: melko kiintoisaa) musiikkia, ja kehitys on ollut melkoinen tai kohtalainen yllätys; samoin yritys on ollut sijoittajien kohtalaisessa tai melkoisessa suosiossa.
Joku voi sanoa, ettei tuo kohtuullisen ja kohtalaisen ero niin suuri ole. Kyllä se aika suuri on. On eri asia käyttää alkoholia kohtuullisesti, ei siis liian paljon, kuin käyttää sitä kohtalaisesti, siis melko paljon, jolloin kohtuuden rajat perin helposti ylittyvätkin. Sanomalehdessä sanottiin eräästä uudesta laista: ”Se ei ole kansainvälisesti jyrkimmästä päästä, vaan kohtuullisen salliva.” Kohtuullisen salliva laki merkitsisi tähänastisen selvän käytännön mukaan lakia, joka on jossain määrin salliva muttei kuitenkaan turhan hölläkätinen – ei siis suvaitse mitä hyvänsä vaan noudattaa kaikessa suvaitsevuudessaankin kohtuutta. Näyttää kuitenkin siltä, että kirjoittaja on tarkoittanut melkein päinvastaista: laki ei ole kansainvälisesti katsoen jyrkimpiä vaan pikemmin antaa melko lailla myöten.
Uudessa käytössään kohtuullinen liikehtii kielen järjestystä sekoittamassa vähän samaan tapaan kuin yhteisiä tapasääntöjä sekoittava ravintolan asiakas tai koulun oppilas. Siitä on tullut kielen, jopa viestinnän häirikkö. Kielenkäyttäjien voimin tämä häirikkö on kuitenkin taltutettavissa. Sitä ei tarvitse eikä pidä sietää silloin, kun se yrittää kaapata kohtalaisen tai melkoisen roolin. Ei tarvitse lukea lieventäväksi seikaksi sitäkään, että sillä kuten häiriökäyttäytymisellä usein on jokin ulkoinen aihe. Tässä tapauksessa tuo aihe näyttää olevan ruotsin måttlig, joka merkitsee ’kohtuullista’ mutta toisinaan hämäävästi myös ’kohtalaista’. Esimerkiksi säätiedotusten kohtalainen länsituuli on ruotsiksi ”måttlig västlig vind”. Kohtuulliset läntiset tuulahdukset voivat joskus kieltäkin virkistää, mutta kannattaa olla varuillaan, kun tuuli navakoituu.
Milloin kirja on kasassa?
”Kohtuullisesti kasassa.” Niin, mikä voi olla kasassa? Kasaan voidaan koota multaa, hiekkaa, lautoja, romua. Niin syntyy kasa – läjä tai röykkiö, jonka ainesosat ovat toisiaan vasten tiiviisti painuksissa. Sateenvarjokin voi olla kasassa, kun se ei ole levällään, ja sukat kasassa, kun ne eivät ole jalassa pingollaan. Tavarat pitää saada kasaan, ennen kuin lähdetään matkalle.
Entä kun moottori on jo kasassa? Hylätty moottori voi tosiaan virua romukasassa, mutta tavallisestihan moottorin ”kasassa oleminen” tarkoittaa vähän muuta. Kyseessä on arkinen sanonta, jota voidaan käyttää, kun osina ollut moottori on jo pantu kokoon.
Kasassa olemista on monenlaista. On jatkuva siirtymien sarja kasassa olevista laudoista ja romusta kasassa olevien matkatavaroiden kautta kasassa olevaan moottoriin: asteikon toisessa päässä laudat järjestämättömässä läjässä, toisessa päässä kone, jonka kaikki osat ovat tarkasti oikeassa järjestyksessä. Se tärkeä ero kuitenkin on, että kun laudat ja romut on pantu kasaan, puhutaan tavanomaista asiakieltä; kun kone on pantu kasaan, puhutaan arkikieltä.
Tyylitasojen ja tyylivivahteidenkin noudattaminen on paikallaan. Kabinettiporukassa keskenään retostelevat ja hoilottavat ravintolavieraat eivät ole häirikköjä; ravintolasalissa muun yleisön keskellä he olisivat. Arkityylin ilmaus harkiten keskellä asiakieltä käytettynä voi j o s k u s sirkeästi säväyttää, mutta useimmiten se on tyylirikko. Juuri tuommoinen tyylirikkoinen häirikkö on kasassa olemisesta, kasaan panemisesta tullut. Asiaan liittyy tässä kuten kohtuullisessa vielä merkityspuoli. Jos teltta tai nojatuoli on kasassa, onko se koossa ja valmis käyttöön, vai onko se lysyyn painuneena läjänä vai osana jotain suurempaa läjää vaikka kaatopaikalla? Suoranaisen väärinkäsityksen vaaraa ei aina ehkä ole, mutta semanttis-tyylillinen soraääni tuohon ”kasassa olemiseen” helposti liittyy, ja se jo riittää häiritsemään lukijaa yhtä paljon kuin nuotin vierestä laulaminen musiikin kuuntelijaa.
Kasataanko vai kootaan vai koostetaan?
Sama koskee verbiä kasata: voidaanko kirjoitus, kone tai rakennus ”kasata” niin kuin hiekka tai multa? Tässä kohden tuntuu vallitsevan pienoinen ilmauspula. Meillä on verbi koota, mutta se merkitsee myös keräämistä: kootaan todistusaineistoa, kootaan postimerkkejä ja vanhoja rahoja, jopa vanhoja autoja. Mutta jos nyt seinustalle kootaan kirjahyllyt, merkitseekö se vain niiden keräämistä yhteen paikkaan vai ehkä sittenkin hyllystön kokoonpanemista osista, mikä on jo muuta? Ja mitä lopulta on autojen kokoaminen?
Kaksiselitteisyyttä purkamaan tarjoutuu tietysti tuo ”kokoonpaneminen”. Se on kuitenkin raskas ja vähän kömpelö ilmaus, eikä sen pohjalta voida kehittää luontevia uusia johdoksia. Paperitehtaassa on kuorimoita, siistaamoja, haihduttamoja, valkaisimoja, valvomoita. Konetehtaassakin toimii valvomo, mutta ei voida oikein puhua ”kokoonpanimosta”, ja niin joudutaan turvautumaan kolmiosaiseen yhdyssanaan ”kokoonpano-osasto”.
Siksi kannattaa muistaa kolmatta sanaa, verbiä koostaa. Se on niitä harvoja sanoja, jotka suomeen on varmasti lainattu viron kielestä; sen toi Suomenlahden takaa E. A. Saarimaa 1930-luvun puolivälissä. Viron verbi koostada merkitsee juuri kokoonpanemista. Voidaan siis koostaa luettelo, koostaa moottori, koostaa kiväärin lukko ja ostaa koostettavat kirjahyllyt. ”Sähköisestä sanomalehdestä voi koostaa tuhansia uutispaketteja”, kertoi lehtiotsikko viime vuonna. Ainakaan häirikkönä tätä virolaisuutta ei voida pitää. Sen pohjalta saadaan pitkää ”kokoopano-osastoakin” korvaamaan lyhyt koostamo.
Takavuosina oli Suomessa kaupan virolainen rakennuspalikkasarja, jonka kannessa oli isoin kirjaimin teksti KOOSTA ISE – siis koosta itse. Sana taisi tarttua joidenkin palikoilla leikkivien Suomenkin lasten suuhun. Sopisi arvostaa tätä rakentavaan omatoimisuuteen kannustavaa virolaista lausahdusta, jonka turvin lahden tuolla puolen näyttää syntyvän jo muuta ja pysyvämpää kuin pelkkä palikkatalo.