Kielitaidosta puhuttaessa viitataan yleensä vieraiden kielten taitoon, mutta myös oma äidinkieli on osa kielitaitoa, jota täytyy pitää yllä. Tuhannet aikuiset suomalaiset päivittävätkin vuosittain suomen kielen taitojaan osallistumalla erilaisille kielenkäytön kursseille. Selvitimme oppien hyödyntämistä kyselytutkimuksella, jonka kohteena olivat Kielitoimiston koulutusta tilanneet organisaatiot.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kouluttajat pitävät vuosittain yli 50 räätälöityä kielenkäytön koulutusta virastoissa ja yrityksissä.Yleensä kursseilla käsitellään kirjoitettua kieltä, ja aihepiirit jakaantuvat karkeasti neljään ryhmään. Lähes puolet opetuksesta koskee tekstin ymmärrettävyyden parantamista. Tällöin käsitellään esimerkiksi tekstin juonen ja lauserakenteiden sujuvuutta sekä sananvalintaa. Sävyasioihin käytetään keskimäärin neljännes kurssien ajasta. Silloin pohditaan vaikkapa sitä, miten lukijaan milloinkin kannattaa viitata, miten pyyntöjä tai ohjeita on hyvä esittää tai miten selvitään ikävien uutisten kertomisesta. Kieliasun viimeistelyssä kiinnitetään huomiota esimerkiksi välimerkkeihin, alkukirjainten kokoon sekä numeroiden ja lyhenteiden merkitsemiseen. Lisäksi kursseilla puhutaan kielenhuollon periaatteista ja siitä, miten työpaikan kielenhuollon voisi järjestää ja miten järkevöittää kirjoittamisprosessia.
Tavoitteisiin eri menetelmin
Vaikka eri kursseilla voidaan käsitellä samoja aiheita, niiden käsittelytavat vaihtelevat: kurssit räätälöidään toiveiden ja tarpeiden mukaan. Koulutusprojektista sovittaessa pohditaan yhdessä organisaation yhteyshenkilön kanssa, millaisia tuloksia koulutukselta haetaan. Tarkemman suunnittelun ja kurssiohjelman pohjana ovat työpaikan tai kurssilaisten omat tekstit. – Onhan hyvä mainosteksti erilainen kuin hyvä tuomioistuimen päätös.
Kurssi oli meille räätälöity, joten kurssin sisältö oli juuri sitä, mitä tarvitsimmekin.
Kurssilla oli mahdollisuus keskittyä ”omiin” tyypillisiin ongelmiimme, jotka varmasti eroavat paljonkin muilla aloilla toimivien ongelmista.
Koulutuksessa käytetään myös vaihtelevia menetelmiä. Tyypillisin työmuoto on se, että esimerkkejä analysoidaan ja niistä keskustellaan yhdessä. Näin pyritään löytämään eri kirjoittajille ja kuhunkin tilanteeseen ja tekstilajiin sopivia ratkaisuja.
Keskusteluissa ollaan yleensä melko yksimielisiä hyvän kielen periaatteista ja tavoiteltavan kielenkäytön piirteistä, mutta kuinka hyvin kirjoittajat onnistuvat soveltamaan oppeja käytännössä? Palautetta kerätään säännöllisesti heti kurssin pitämisen jälkeen, mutta miten kurssitus vaikuttaa arjen työtapoihin? Tällaisiin kysymyksiin lähdimme hakemaan vastauksia kyselytutkimuksella.
Oikeakielisyysohjeita helpoin soveltaa
Kyselyn keskeisin tavoite oli selvittää, mitä kursseilla käsitellyistä asioista hyödynnetään arkisessa työssä, mitä ei. Vastaukset osoittavat, että koulutuksella on vaikutusta: kursseilla esitettyjä asioita pikemminkin sovelletaan kuin jätetään soveltamatta.
Välillä aina muistuu mieleen kurssilla opitut asiat.
Näen oman tuotokseni paremmin toisten silmin.
Kurssin jälkeen työpaikalla muokattiin yleisiä kirjepohjia – vihdoinkin.
Parhaiten käytäntöön sovellettavia ovat oikeakielisyysasiat, kuten yksikön ja monikon valinta ja omistusliitteen käyttö. Saamiaan ohjeita ilmoitti noudattavansa lähes 94 % vastaajista. Melkein yhtä moni soveltaa tekstin viimeistelyyn ja oikeinkirjoitukseen liittyviä ohjeita. Vastaajista reilut 80 % ilmoitti soveltavansa vinkkejä, joita kurssilla annettiin lauseiden ja virkkeiden muotoilusta. Lähes yhtä usein ilmoitettiin sovellettavan ohjeita tekstikokonaisuuden rakentamisesta, kuten esittämisjärjestyksestä ja otsikoinnista. Myös juonen kulkuun liittyviä asioita piti soveltamiskelpoisina yli 80 % vastaajista. Vähiten ilmoitettiin sovellettavan sananvalintaan liittyviä asioita: reilut 70 % vastaajista kertoi soveltavansa esimerkiksi kuvakielestä, muotisanoista ja termien käytöstä saamiaan ohjeita.
Kurssikokemusten perusteella on yllättävää, että oikeakielisyys- ja oikeinkirjoitusohjeita noudatetaan selvästi useammin kuin muita ohjeita. Yleensä kurssilla käsiteltävät oikeakielisyysasiat ovat nimittäin varsin hankalia, ja kouluttajakin voi joutua kertaamaan sääntöjä ennen asian käsittelyä. Ehkäpä kirjoittajat kokevat, että oikeinkirjoitus- ja oikeakielisyysasioissa on vähemmän valinnanvaraa kuin esimerkiksi tekstin jäsentelyssä.
Kiire ja tekstipohjat hyvän kielen esteenä
Minkä vuoksi kursseilla esille tulleet asiat sitten jäivät käytäntöön soveltamatta? Yleisin syy on se, että tekstit tehdään vakiopohjille, joita ei voi muokata. Tämä syy mainittiin 23 %:ssa perusteluissa. Vakiopohjat rajoittavat erityisesti sananvalintaa ja tekstikokonaisuuden rakentamista, toisin sanoen sitä, että teksti muokataan lukijan tarpeiden mukaan. Sen sijaan vakiopohjat eivät vastaajien mukaan juuri rajoita oikeinkirjoitus- ja oikeakielisyysohjeiden noudattamista.
Toiseksi yleisin syy unohtaa ohjeet on kiire, johon viitattiin niin ikään yli viidenneksessä perusteluista. Kiireen vuoksi kirjoittajat joutuvat tinkimään erityisesti sananvalinnasta ja lauseiden ja virkkeiden muotoilusta. Sekä kiire että vakiopohjien käyttö viestivät samasta ilmiöstä: tekstejä on tuotettava paljon ja nopeasti. Kun tähän lisätään käytettävien tietokoneohjelmien rajoitukset (2,5 %), miltei puolet tekstin heikkouksista juontaa juurensa tehokkuuden vaatimuksesta.
Kurssin oppeja soveltaessaan kirjoittaja voi törmätä arvoihin ja arvostuksiin suoremminkin. Ohje voi esimerkiksi olla vastoin työpaikan perinteistä kirjoitustyyliä. Muutama 176 vastaajan joukosta koki, että työnjohto ei pidä asiaa tärkeänä. Muutama kirjoittaja taas ei itse pitänyt ohjetta soveltamisen arvoisena
Liian vähän aikaa hankalille asioille
Kiire nousi esille myös, kun kysyttiin, millaiset asiat yleensä vaikeuttavat kirjoittamista. Yli 50 % vastaajista ilmoitti, että kiire hankaloittaa tekstintekoa. Yli puolet kirjoittajista kokee lisäksi, että kirjoittamista vaikeuttaa asian hankaluus. Toisinaan syynä on ilmeisesti pohja- tai lähdetekstin vaikeaselkoisuus, sillä kolmannes vastaajista kertoo, että kirjoittamista vaikeuttaa lakitekstin hankaluus.
Vaikeiden lakitekstien muuttamista ymmärrettävämpään muotoon olisi hyödyllistä harjoitella. Samoin tiedotukseen (netti, lehti ym.) liittyen ymmärrettävämpää muotoon saattamista.
Osa kirjoittajista kokee omat pohjatietonsa riittämättömiksi, mutta kirjoittamisen vaikeuksiin haetaan syitä myös lukijakunnasta. Vajaa viidesosa kyselyn vastaajista mainitsee, että kirjoittamista hankaloittavat lukijoiden asiantuntemattomuus tai odotusten ristiriitaisuudet. Noin kymmenesosa kirjoittajista kokee, että kirjoittamista vaikeuttaa palautteen puuttuminen. Suunnilleen sama määrä kertoo, että vaikeutena on esitettävän asian arkaluonteisuus.
Näitä syitä harvemmin ilmoitettiin, että kirjoittamista vaikeuttaisi kielenoppaiden, sanakirjojen tai korjauslukuohjelmien puute. Vielä harvemmin ongelmallisena pidettiin joustamattomia työjärjestelyjä tai tietojärjestelmiä. – Ilmeisesti vakiopohjien käyttöongelmia ei mielletä tietojärjestelmien ongelmaksi, vaikka juuri siitä on usein kysymys.
Kirjoittajat ovat siis melko tyytyväisiä työpaikkansa tarjoamiin kirjoittamisen puitteisiin, kunhan saisivat aikaa paneutua asioihin. Yli viidennekselle vastaajista kirjoittaminen on yleensä vaivatonta eikä sitä hankaloita erityisesti mikään.
Tyytyväisiä kurssilaisia
Kyselyyn vastanneet soveltavat keskimäärin 84:ää prosenttia niistä vinkeistä, joita he ovat kurssilla saaneet. Siihen, kuinka paljon oppeja sovelletaan, vaikuttavat työpaikan olosuhteet mutta myös se, miksi kurssille on osallistuttu ja millainen kokemus kurssi on ollut.
Suurin osa vastaajista, eli reilut 70 %, osallistui kurssille siksi, että se vaikutti hyödylliseltä. Noin kymmenesosaa oli kehotettu osallistumaan. Tätä hiukan harvempi vastaaja katsoi osallistumisen kuuluvan asiaan esimerkiksi siksi, että kurssi oli järjestetty varta vasten omalle yksikölle tai se oli osa laajempaa koulutuskokonaisuutta. Jokunen vastaajista oli itse ollut aloitteellinen kurssin järjestämisessä.
Kurssi oli kaikkiaan hyvä! Valittavasti siihen eivät meillä osallistuneet kaikki ne, joilla olisi eniten tarvetta.
Kyselyssä pyysimme myös yleistä luonnehdintaa siitä, miten kurssi vaikutti omaan kirjoittamiseen. Tuloksista voi päätellä, että kurssit ovat onnistuneet vahvimmin kielitietoisuuden herättämisessä, sillä yli 70 % sanoo kurssin herättäneen huomaamaan asioita. Reilu puolet kursseihin osallistuneista kokee saaneensa varmuutta kirjoittamiseensa ja viidettä osaa kurssi on helpottanut ja innostanut arkisessa kirjoittamisessa. Noin joka kymmenes vastaajista koki, ettei kurssi juuri vaikuttanut omaan kirjoittamiseen.
Itse asiassa en tiedä, miten kurssi muutti kirjoitustyyliäni tai muuttiko se sitä mitenkään. Tästäkin syystä kurssin vaikuttavuutta on vaikea arvioida.
Tulokset kumoavat käsitykset tiukkapipoisista ja virheitä syynäävistä kielenhuoltajista, sillä yksikään vastaajista ei kokenut kurssia lannistavaksi; reilut 3 % kuitenkin koki, että kurssin jälkeen kirjoittaminen on entistä vaikeampaa. Tämä voi olla kytköksissä myös tietoisuuden heräämiseen.
Sitä helposti ajatellaan, että kyllähän koulutettujen ihmisten tulee osata kirjoittaa. Hyvän ja selkeän asiatekstin hallinta on kuitenkin erittäin vaikea juttu ja sitä tulisikin kehittää systemaattisesti ja säännöllisesti. Meilläkin tämä koulutus oli tehty varmaankin ajatuksella, että tämän jälkeen kirjoittamisasiat ovat kunnossa. Itselleni muutaman tunnin koulutus vain lisäsi tuskaa eli tietoisuutta oman kirjoittamiseni puutteista. Tarkoitan tässä sitä, että teillä on tosi hankala työ markkinoida kurssejanne, koska vallalla on aika varmasti käsitys, että pitääkö kirjoittamistakin nyt vielä kouluttaa.
Kirjoittamiseen pitää ja kannattaa panostaa
Kirjoittaminen on nykyään keskeinen osa lähes kaikkia töitä, ja jotkin organisaatiot järjestävätkin työntekijöilleen säännöllisesti kielenkäytön koulutusta. Taustalla ovat lakien velvoitteet: esimerkiksi hallintolaki edellyttää viranomaisilta hyvää kielenkäyttöä. Monessa yrityksessä on myös oivallettu, että kieli luo kuvaa käyttäjästään, ja aivan välttämätön hyvä kirjoitustaito on tietenkin esimerkiksi sanomalehden toimittajalle.
Koulutusta siis järjestetään, mutta kyselymme perusteella ei tarpeeksi: Vastaajista lähes 60 % kokee saaneensa koulutusta liian vähän eikä kukaan ole sitä mieltä, että koulutusta on ollut liikaa. Yli puolet kertoo saaneensa kirjoittamiskoulutusta viiden viime vuoden aikana yhteensä korkeintaan päivän.
Kielenhuoltokursseja tarvitaan aika ajoin uudestaan, koska asiat unohtuvat. Kertaus aina paikallaan.
Työpaikallani pitäisi järjestää työpaikan omien tekstien läpikäynnin avulla koulutusta pakollisena kaikille ja säännöllisesti.
Kyselytulosten perusteella kursseilla koetaan olevan vaikutusta, mutta koulutus ei yksin riitä, jos tavoitteena on parantaa tekstien laatua. Kysely antaakin lisätukea aiemmille havainnoille: Tekstejä tehdään nykyään liian suuressa kiireessä. Kirjoittamisen avuksi luodut vakiomallit ja -pohjat toisaalta ehkä nopeuttavat tekstimassojen tuottamista, mutta hyvää kieltä niillä ei ilmeisesti luoda.