Suomen kielen kieltosana ei on jo lähtökohdiltaan moninainen. Ensinnäkin se on lauseessa apuverbi, joka taipuu tekijää tms. tarkoittavan subjektin persoonan mukaan (en, et, ei, älä, …) ja jonka yhteydessä varsinainen pääverbi on erityisessä kiellon vaatimassa muodossa (tiedä, ostanut, …). Toiseksi ei on myös yleiskieltosanana – varsinkin arkipuheessa – taipumaton partikkeli:
Minä en tiedä mitään, mitä sinä et jo olisi kertonut.
– Oletko jo lukenut lehden? – Ei, en ole.
Kieltosanan liikakäyttöä: ettei…ei
Talkoisiin on lähetetty havaintoja kieltosanan liikakäytöstä että-lauseessa:
– – muistuttaa, ettei esimerkiksi terrorismi ei ole mikään hallitsematon luonnonvoima, vaan se versoo aina tietystä – –.
Westlund ehdotti, ettei Waldenille ei olisi enää annettu hallituspaikkaa.
Eräs havainnon lähettäjä hämmästelee, miten kenenkään kielikorva voi tällaista hyväksyä. Totta on, että ilmaustyyppi ei ole suomen kieliopin mukainen, mutta silti se ei ole asiateksteissäkään aivan harvinainen.
Rakennetta voisi toisaalta arvella kirjoittajan kömmähdykseksi: mahdollisesti lause on aloitettu että … ei -rakenteena ja oikolukuvaiheessa kieltosana olisi liitetty osaksi että-konjunktiota (ettei) mutta samalla myös itsenäinen ei-sana olisi unohtunut tekstiin.
Toisaalta ettei … ei -rakennetta tapaa teksteissä siinä määrin, että taustalla voisi olettaa piilevän muutakin kuin huolimattomuus- tai ajatusvirhe. Ehkä joidenkuiden kielitajussa ettei-sanan loppuosa ei hahmotukaan ehdottomaksi kielloksi? Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä lukijat ovat tästä ilmiöstä.
Kieltosanan puutetta: siinä ole järkeä
Talkoohavaintoja on tullut myös kieltosanan puuttumisesta. Osa on tapauksia, joissa lauseen kielteisyys ilmenee vain pääverbin tai jonkin muun sanan muodosta; kieltosanaa ei siis ole:
Erään tutkijan mielestä siinä ole ollut järkeä, koska – –.
Vähempää voisi kiinnostaa.
Eräs havainnon lähettäjä toteaa, että hänen ”kielipoliisisilmäänsä on viiltänyt” tällainen tapa jättää itse kieltosana pois kieltolauseesta. Hän kertoo törmänneensä kyseisen tyypin lauseisiin sosiaalisessa mediassa mutta yhä useammin myös uutissivuilla.
Kieltosanaton kieltoilmaus ”täällä ketään ole”, ”minä tästä mitään ymmärrä”, ”siinä ole mitään järkeä” on itse asiassa tavallinen puheessa; sillä on myös vankka murretausta. Usein rakennetta käytetään sadatteluissakin tyyliin ”Paskat se mikään tärkeä ole!”. Onpa ilmaustyyppiä kutsuttu myös nimellä aggressiivi (Lari Kotilainen 2007: Kiellon lumo. Kieltoverbitön kieltokonstruktio ja sen kiteytyminen; Sari Maamies 2008: Mikä on aggressiivi? Kielikello 1).
Affektiivisuutta rakenteeseen joka tapauksessa sisältyy, myönteistä tai kielteistä. Tyyliltään neutraaliksi tarkoitetussa asiatekstissä tällaiset ilmaukset herättävätkin siksi – jopa liikaa – huomiota.
Kieltosanan puutetta: sen koommin on tehnyt
Ilmaustyyppi sen koommin esiintyy yleensä kieltolauseissa tai merkitykseltään kielteisissä lauseissa; kielioppitermillä kutsuttuna se on siis ”kieltohakuinen”. Sen merkitykseen sisältyy aikasuhde: puheena oleva tilanne suhteutetaan johonkin aiempaan tilanteeseen. Kielitoimiston sanakirjassa merkitystä luonnehditaan näin: ”kielteisissä yhteyksissä: ’siitä lähtien, sittemmin, enää sen jälkeen”.
”Kielteinen yhteys” tuossa määritelmässä tarkoittaa siis paitsi kieltolauseita myös muita merkitykseltään kielteisiä lauseita (kuten sanan tuskin sisältäviä ilmauksia):
Lopetin tupakoinnin 20 vuotta sitten. Sen koommin ei ole mieli tehnyt poltella.
Lopetin tupakoinnin 20 vuotta sitten. Sen koommin olen tuskin ajatellutkaan tupakkaa.
Eräs havainnon lähettäjä ihmettelee, onko sen koommin -ilmauksen merkitys muuttunut, koska sitä näkee käytettävän seuraavanlaisissa myöntömuotoisissa lauseissa (jotka eivät ole yleiskielen suosituksen mukaisia):
Lapsena pudotin ampiaispesän vintillämme. Sen koommin olen pysynyt kaukana ampiaisista!
Valtakunnallinen tapahtuma jäi lajinsa viimeiseksi, sillä sen koommin on järjestetty vain paikallisia kisoja.
Chydenius ajatteli, että tämä ei voi jäädä tähän. Eikä se sitten jäänytkään: kaksikko on tehnyt yhteistyötä sen koommin.
Suomen murteiden sanakirjan mukaan sanalla koommin on murteissa monia vastineita: esimerkiksi koemmin, koimmin, koummin, kovemmin ja kuommin. Tavallisesti näitä käytetään kieltolauseissa, mutta jonkin verran myös myöntölauseissa merkityksessä ’pikemminkin’, ’melkein’ (ks. Suomen murteiden sanakirja: kaino.kotus.fi/sms/, hakusana koommin):
Se tuo tuul on niämä jo kiäntyvä kaljahtanna koommi kuarnalle, pohjoiseen (Suonenjoki).
Talkoohavaintojen myöntölauseiden koommin-tapaukset edustavat kuitenkin tavallista ’sittemmin’-merkitystä. Aika näyttää, miten laajalle tällainen käyttötapa yleistyy.
Kieltosanan puutetta: Kuopiossa eikä Joensuussa ole
Talkoohavaintoja on lähetetty myös ilmaustyypistä ”äiti eikä isä ole kotona”. Eräs havainnon lähettäjä toteaa nähneensä ja kuulleensa tätä eikä-rinnastusta monenlaisissa teksteissä, uutisissakin. Hän lisää monille tutun kommentin: ”se särähtää kielikorvassani”.
Epäilemättä ilmaustyyppi särähtääkin monien kielikorvassa, koska se on rakenteeltaan epätasapainoinen rinnastus. Joskus kokonaisuutta on lisäksi hankala hahmottaa, kun kiellon pitäisi osata tulkita koskevan myös kieltosanan edellä olevaa lauseenjäsentä:
Epätasapainoinen rakenne:
Kuopiossa eikä Joensuussa ole tarpeeksi pyöräteitä.
Yleiskielen mukaisia:
Ei Kuopiossa eikä Joensuussa ole tarpeeksi pyöräteitä.
Kuopiossa ja Joensuussa ei ole tarpeeksi pyöräteitä.
Kuopiossa, sen enempää kuin Joensuussakaan, ei ole tarpeeksi pyöräteitä.
Yhden kieltosanan ilmaustyyppi on silti melko tavallinen asiateksteissäkin. Myös arkipuheessa sitä kuulee; ilmiön yleisyyttä ei kuitenkaan ole kartoitettu sen enempää puheesta kuin kirjoitetusta kielestä. Joka tapauksessa rakenne elää yleiskielisiksikin tarkoitetuissa teksteissä omaa elämäänsä, vaikka kielenhuoltajat ovat jo vuosikymmenien ajan siitä huomautelleet. Suomen kielen kieltosana onkin käytössä kiperä.