Kartoituksessa tarkasteltiin suomen kielen neuvontaa Suomessa ja Ruotsissa. Raportin kannen suunnittelu: Sandra Dahlberg, Taberg Media Group.
Kotimaisten kielten keskus (Kotus) edeltäjineen on tarjonnut suomen kielen neuvontaa vuodesta 1945 alkaen. Ruotsissa puolestaan on annettu neuvontaa 1970-luvun puolivälistä lähtien, jolloin perustettiin Ruotsinsuomalainen kielilautakunta vastaamaan sikäläisestä suomen kielen huollosta. Tätä nykyä suomi on yksi Ruotsin kansallisista vähemmistökielistä, ja sen huollosta vastaa valtiollinen Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitos (Institutet för språk och folkminnen, Isof).
Kotus ja Isof toteuttivat vuonna 2024 kartoituksen, jossa tarkasteltiin virastojen suomen kielen neuvontapalveluita enemmistö- ja vähemmistökielen näkökulmasta. Haluttiin selvittää, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja neuvontapalveluissa on. Tutkittiin esimerkiksi sitä, eroavatko kysymysten aihepiirit toisistaan ja vastataanko kysymyksiin samaan tapaan. Tässä käsiteltävän kartoituksen innoituksena toimi Maria Fremerin ja Anna Maria Gustafssonin aiemmin tekemä vertailu virastojen ruotsin kielen neuvonnoista.
Kotuksen kielineuvonta palvelee puhelimitse neljänä päivänä viikossa kahden tunnin ajan sekä verkkolomakkeella joka toinen viikko maanantaista torstaihin. Kielineuvojia tehtävässä vuorottelee neljä. Lisäksi Kotuksessa tarjotaan virkakieli- ja nimineuvontaa, jotka rajattiin tämän kartoituksen ulkopuolelle. Isofissa suomen kielen neuvontaa on saatavilla puhelimitse arkipäivisin kello 9–12 ja sähköpostitse koko työpäivän. Isofissa työskentelee kaksi suomen kielen huoltajaa, jotka vastaavat kysymyksiin vuorotellen.
Kartoituksen kohteena olivat vuoden 2023 aikana neuvontapalveluihin puhelimitse ja kirjallisesti tulleet kysymykset sekä niihin annetut vastaukset. Kotuksen aineistoon sisältyi kaikkiaan 1 788 kysymystä, ja vastausten tarkasteluun otettiin mukaan 269 kirjallisesti annettua vastausta. Isofin aineisto puolestaan kattoi yhteensä 421 kysymystä ja 274 vastausta.
Aiemmat kartoitukset
Kummankin kieliviranomaisen neuvontapalveluita on tutkittu aiemminkin. Ensimmäinen, yhteispohjoismainen selvitys tehtiin 1980-luvun puolimaissa Pohjoismaiden kielisihteeristön aloitteesta, ja siinä oli mukana niin Kotuksen kuin Isofin edeltäjien suomen kielen neuvonta. Kotuksessa kielineuvontaa on kartoitettu lisäksi vuosina 1999 ja 2009. Kautta vuosikymmenten oikeinkirjoituksesta on kysytty eniten. Lisäksi kielioppia ja sanastoa koskevat kysymykset ovat tavallisia. Suurin osa yhteydenotoista liittyy kysyjien työhön.
Isofissa suomen kielen neuvontaa on tutkittu pohjoismaisen selvityksen lisäksi kolme kertaa ennen yhteistä kartoitusta. Vuosina 2002, 2019 ja 2024 julkaistujen selvitysten mukaan neuvonnasta on kysytty ennen kaikkea ruotsinkielisten termien ja muiden sanojen suomenkielisiä vastineita, samoin kuin jo 1980-luvulla. Aiemmin käännöskysymysten osuus lähenteli jopa 90:tä prosenttia, kun se viimeisimmissä selvityksissä on ollut noin 60 prosenttia. Suurimpia kysyjäryhmiä ovat vuosien 2019 ja 2024 kartoituksissa olleet kääntäjät ja tulkit, ruotsinsuomalaisen median toimittajat sekä julkishallinnon työntekijät.
Kysymykset vähentyneet 2000-luvulla
Yhteydenottojen määrä on vähentynyt kummassakin neuvontapalvelussa 2000-luvun mittaan. Tämä selittyy pitkälti tekniikan kehityksellä: verkossa on aiempaa enemmän ja helpommin saatavilla erilaisia kielenhuollon lähteitä. Verkkomaailma on vaikuttanut myös kieleen itseensä muun muassa tekstien ja tekstilajien monipuolistumisena, mikä näkyy yhteydenotoissakin. Vaikka kielikysymysten määrä on pienentynyt, vastausten vaikuttavuus ei kuitenkaan ole vähentynyt. Kielineuvonnasta saatu tieto välittyy usein esimerkiksi kysyjän työyhteisöön tai median kautta laajalle kieliyhteisöön.
Kotuksen kielineuvonnassa huippuvuodet koettiin 1990-luvun lopulla; vuonna 1997 puheluita tuli vuoden aikana jopa noin 17 500. Määrä väheni selvästi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, ja tätä nykyä yhteydenottoja tulee alle 1 500 vuodessa. Ruotsissa kysymyksiä saatettiin saada 1980-luvulta 2000-luvun alkuun vuosittain jopa yli 2 000, mutta nyt määrä on vakiintunut noin 400–500 kysymykseen vuodessa. Lukemat eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä yksi yhteydenotto voi sisältää useita kysymyksiä.
Kartoituksessa tarkasteltiin siis vuotta 2023. Tuolloin Kotuksen neuvontaan tulleista kysymyksistä 77 prosenttia saatiin puhelimitse, kun taas Isofiin valtaosa eli 84 prosenttia kysymyksistä tuli sähköpostitse. Tässä näkyykin yksi merkittävä ero palveluiden välillä: Kotuksessa yllättävän suuri osa kysymyksistä esitetään edelleen neuvontapuhelimessa. Tähän vaikuttanee ainakin palvelujen saatavuus. Isofissa sähköpostikysymyksiin vastataan joka arkipäivä koko työpäivän ajan, kun taas Kotuksessa on käytössä verkkolomake, joka on avoinna joka toinen viikko maanantaista torstaihin.
Selvitystä varten neuvontapalveluihin tulleet kysymykset jaettiin seuraaviin aihepiireihin: oikeinkirjoitus, kielioppi, sanasto, teksti, nimet, käännökset, kielipolitiikka, kielet ja muu. Tarkastellaan seuraavaksi sitä, miten nämä jakautuivat virastoissa ja millaisia eroja kysymysten aiheissa on havaittavissa.
Kotuksesta kysytään oikeinkirjoitus- ja kielioppiasioista
Kartoituksen mukaan Kotuksen neuvonnasta kysytään eniten oikeinkirjoituksesta (34 % kysymyksistä), kieliopista (24 %) ja sanastosta (21 %). Kuten edeltä kävi ilmi, tämä on pitkälti linjassa aiempien neuvontaselvitysten kanssa. Kaikkein eniten esitettiin yhdyssanakysymyksiä; lisäksi tiedusteltiin muun muassa pilkuttamisesta ja alkukirjaimen koosta. (Esimerkkejä on tarvittaessa tiivistetty ja yksinkertaistettu.)
Millainen kirjoitusmuoto on, jos esimerkiksi ystävä on Amerikasta: Amerikan-ystävä vai Amerikan ystävä? Jäljempi kuulostaa minusta enemmän ihmiseltä, joka pitää Amerikasta kuin ihmiseltä, joka on sieltä kotoisin.
Mitä mieltä pilkun käytöstä tällaisessa: Jos valmistat – –, mieti, millä kokkaat. Onko tuo jälkimmäinen pilkku tarpeen?
Voiko kuolinilmoituksessa kirjoittaa isolla Sankarivainaja?
Kielioppiin liittyvistä yhteydenotoista yleisimpiä olivat taivutusta sekä yksikkö- ja monikkomuotoa koskevat kysymykset:
Osaatteko kertoa, miksi Jeesus Kristus taipuu Jeesuksen Kristuksen, Jeesuksessa Kristuksessa jne. eikä Jeesus Kristuksen, Jeesus Kristuksessa jne.?
Tuleeko yksikkö vai monikko tällaiseen: – – kaikki 25, jotka ette tulleet valituksi vai valituiksi?
Sanastoaiheisissa kysymyksissä pohdittiin ennen kaikkea sopivan ilmauksen valintaa tai jonkin sanan merkitystä:
Olisiko Suomessa 1920–1930-luvuilla elänyt akateemisen koulutuksen saanut henkilö käyttänyt sanoja projekti ja kategoria?
Mitä tarkoittaa perunkirjoituksessa kotipaikka? Se, mistä on kotoisin vai missä on kymmeniä vuosia asunut?
Näiden kolmen tavallisimman aihepiirin lisäksi Kotuksen neuvontaan tuli kysymyksiä myös yksittäisiä ilmauksia laajemmista kokonaisuuksista. Kysyjät kaipasivat apua esimerkiksi tekstin muotoiluun – joissain tapauksissa asia koski kirjoittajan omaa tekstiä, toisissa kysyjä oli muokkaamassa jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä. Lisäksi kielineuvonnassa vastattiin jonkin verran myös nimikysymyksiin, vaikka Kotus tarjoaakin erikseen nimineuvontaa. Muu-kategoriaan kirjattiin muun muassa yleiset kielen muutosta kommentoivat yhteydenotot.
Isofissa askarruttavat sanojen suomenkieliset vastineet
Isofin neuvonnassa noin 60 prosenttia kysymyksistä koskee kääntämistä (vuonna 2023 ruotsista suomeen 53 % ja suomesta ruotsiin 7 %). Käännöskysymysten suuri osuus on ymmärrettävä vähemmistökontekstissa, sillä kansalliselle vähemmistölle on lain mukaan tarjottava palvelua sen omalla kielellä. Koska Suomen ja Ruotsin yhteiskunnat eroavat osin toisistaan, ruotsinsuomalainen vähemmistö tarvitsee apua ennen kaikkea yhteiskuntaa kuvaavien termien suomentamisessa. Eniten kysyjiä askarruttivat julkishallinnon, juridiikan ja sosiaalialan termit sekä kouluun ja opiskeluun liittyvä sanasto:
Miten funktionsvariation voidaan kääntää hyvälle suomen kielelle?
Mikä on slutplädering suomeksi?
Miten kääntäisitte läxhjälp suomeksi?
Samat aihepiirit toistuivat osittain niissä käännöskysymyksissä, joiden suunta on suomesta ruotsiin. Myös muita aiheita oli havaittavissa:
Miten käännetään ruotsiksi sanonta välineellistetty maahanmuutto?
Miten käännetään ruotsiksi suomen kielen sanat luontokato, luonnontila ja metsäkato?
Isofin suomen kielen neuvonnassa oikeinkirjoitukseen ja kielioppiin liittyvät kysymykset eivät ole kovin yleisiä. Vuonna 2023 noin 6 prosenttia kaikista kysymyksistä koski oikeinkirjoitusta ja vain 3 prosenttia kielioppia:
Miten kirjoitetaan: 40-päivän ikäinen, 40 päivänikäinen vaiko 40 päivän ikäinen?
Suomen kielen huoltajat saavat melko paljon kysymyksiä viraston toiminnasta ja palveluista (kartoitusvuonna 20 % kysymyksistä). Tämäkin kertoo vähemmistökieltä käyttävän yhteisön tarpeista. Tämäntyyppiset kysymykset esitetään yleensä ruotsiksi:
Vi har personal som är finsktalande och några boende också, vi undrar om det kommer att arrangeras utbildningar för vård- o omsorgspersonal i finska?
[Meillä on suomenkielistä henkilökuntaa ja myös muutamia asukkaita, haluaisimme tietää, järjestetäänkö hoito- ja hoivahenkilöstölle suomen kielen kursseja?]
Kotuksen asiakkaita askarruttivat myös englanninkielisten termien suomentaminen sekä yleensäkin englanninkielisten ilmausten käyttö ja englannin vaikutus suomeen. Ilmiö ei näy suomen kielen neuvonnassa Ruotsissa, mutta sen sijaan Isofin ruotsin kielen neuvonta saa samantyyppisiä englantia koskevia kysymyksiä ja kommentteja kuin Kotuksen neuvonta.
Kysyjinä kääntäjiä, toimittajia ja julkishallinnon työntekijöitä
Kotuksen neuvonta palvelee kielialan ammattilaisten ohella niin sanottua suurta yleisöä, kun taas Isofin asiakkaita yhdistää ruotsinsuomalaiseen vähemmistöön kuuluminen. Neuvontapalveluiden keskeiset asiakasryhmät ovat joka tapauksessa samansuuntaisia: muun muassa kääntäjiä, toimittajia ja julkishallinnon työntekijöitä. Suomessa myös eri alojen opettajat ja opiskelijat ovat melko näkyvä ryhmä.
Kotuksen kielineuvonnassa esimerkiksi asiakkaan ammattia ei kysytä erikseen, eli kysyjäryhmiä voi luonnehtia vain suuntaa antavasti. Joka tapauksessa luonteenomaista on kolmijako: joko työstetään omaa tekstiä, muokataan jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä tai halutaan keskustella kielestä yleisemmällä tasolla.
Isofissa kysyjien rooli on helpompi tunnistaa, koska neuvojat tuntevat suuren osan asiakkaista. Aiempien kartoitusten mukaisesti tälläkin kertaa oli erotettavissa kolme suurta kysyjäryhmää: kääntäjät ja tulkit, ruotsinsuomalaisen median toimittajat sekä hallintoaluekuntien työntekijät. Ruotsissa kolmella kansallisella vähemmistökielellä – suomella, meänkielellä ja saamella – on hallintoalueet, joihin kunnat voivat halutessaan liittyä. Hallintoalueeseen kuuluvilla kunnilla on muita kuntia suuremmat velvollisuudet tarjota vähemmistölle palveluja tämän omalla kielellä.
Taustalla kielenhuollon periaatteet
Kysymysten lisäksi kartoituksessa tarkasteltiin neuvojien antamia vastauksia. Tarkoituksena oli selvittää, millainen kuva kielineuvonnasta syntyy vastausten pohjalta: esimerkiksi miten neuvoja perustellaan ja millä tavoin tietolähteisiin viitataan. Tuloksista hahmottuu kuva pitkälti yhtenäisestä ”kielineuvojapuheesta”. Maiden välillä on kuitenkin myös joitain eroja.
Vastausten osalta keskityttiin siis neuvojan esittämiin perusteluihin sekä lähteisiin ja verbivalintoihin. Lisäksi tarkasteltiin sitä, missä määrin neuvoja viittaa vastatessaan itseensä tai instituutioonsa. Mukaan otettiin vain kirjallisesti annetut vastaukset; neuvontapuhelimessa annetut vastaukset jäävät mahdollisen toisen selvityksen kohteeksi.
Yhteistä kummallekin viranomaiselle on neuvojen perusteleminen vetoamalla muun muassa selkeyteen, vakiintuneisuuteen ja johdonmukaisuuteen. Nämä ovat muutenkin kielenhuoltotyössä läsnä olevia periaatteita. Käytettyjen ilmausten selkeys ja vakiintuneisuus tukevat halutun viestin välittymistä, ja johdonmukaisuus on puolestaan tarpeen esimerkiksi silloin, kun täytyy valita rinnakkaisista vaihtoehdoista.
Silloin kun vierassana on uusi, hahmottuu hankalasti tai se on lukijalle tuntematon, käytetään yhdysmerkkiä. Rajankäynti voi olla hankalaa ajoittain. Käyttäisin tässä ilmauksessa yhdysmerkkiä selvyyden vuoksi [catering-ala]. Pakollista se ei ole. (Kotus)
Suomeksi tässä yhteydessä puhutaan yleensä palautteesta tai palautekyselystä. (Isof)
Lisäksi yleiskieltä koskevassa neuvontapalvelussa korostuu tietysti yleiskielen ja asiatyylin mukaisuus. Tästä vakuudeksi saatettiin vastauksissa mainita esimerkiksi Kielitoimiston ohjepankki tai jokin Isofin sanastoista.
Kielenkäytön lähteillä pontta vastauksiin
Monissa neuvontavastauksissa viitattiin kielenhuollon lähteisiin, kuten kielioppaisiin ja sanastoihin. Lähteen tarkoitus on ikään kuin vakuuttaa kysyjä vastauksen laadusta ja toisaalta ohjata hänet lukemaan lisää aiheesta. Lähteen mainitseminen voi olla myös keino opastaa kysyjiä etsimään seuraavalla kerralla tietoa ensin itse.
Lähteisiin viitattiin vastauksissa monin tavoin. Lähde voidaan esimerkiksi esitellä paikkana, josta kysyjä voi halutessaan noutaa lisätietoa:
Lisätietoa aiheesta ja ajankohtaiset ohjeistukset löydät Kielitoimiston ohjepankista: – –. (Kotus)
Suomen kielen historiasta voit lukea lisää mm. Suomen Opetushallituksen sivustolta – –. (Isof)
Välillä lähde personoidaan, jolloin sen ikään kuin esitetään itse vastaavan asiakkaan esittämään kysymykseen:
Kielitoimiston ohjepankki kertoo tämänkaltaisista sanoista näin: – –. (Kotus)
Sanakirja antaa havainnolle seuraavat vastineet: – –. (Isof)
Kartoituksesta kävi lisäksi ilmi, että Isofin vastauksissa viitataan usein Kotuksen lähteisiin. Kotushan toimii suomen kielen auktoriteettina paitsi kielineuvonnan asiakkaille myös Isofin suomen kielen huoltajille.
Verbit ohjaavat vastausten tulkintaa
Neuvontapalvelu luo puitteet asiakkaan huomioon ottavalle, kohteliaalle puhetavalle. Siihen kuuluu esimerkiksi kysyjän kasvot säilyttävä ja neuvojan persoonan häivyttävä tyyli. Tähän tehtävään kätevä on verbin yleistävä kolmas persoona (kannattaa suosia, voi käyttää). Kartoituksessa tarkasteltiinkin myös erilaisten verbimuotojen käyttöä vastauksissa. Tässä havainnollistus geneerisen kolmannen persoonan hyödyntämisestä:
Vaikka pienikirjaimisia nimityksiä cumuluspilvi ja cirruspilvi voi vaihtoehtoisesti käyttää, suomenkieliset tunnetaan paremmin ja niitä kannattaa siksi suosia. (Kotus)
Samaa suomennosta voi käyttää myös säkerhetsdosasta, koska se tarkoittaa samaa asiaa. (Isof)
Myös passiivimuoto oli melko yleinen kielineuvonnan vastauksissa, varsinkin Kotuksessa. Tyypillisesti passiivilla esitetään neuvo toteavasti yleispätevänä asiaintilana, usein ikään kuin lainomaisena tosiasiana tai vakiintuneena käytänteenä. Passiivimuoto siis korostaa tätä velvoittavaa vaikutusta.
Kyse on yhdyssanasta, eli kirjoitetaan autolla-ajokelpoisuus. Sanojen autolla ja ajo väliin tarvitaan viiva kahden eri sanoihin kuuluvan a:n vuoksi. (Kotus)
Tästä käytetään suomessa ainakin sanoja drooni, drone ja robottilennokki. (Isof)
Lisäksi vastauksissa esiintyi yleisesti konditionaalimuotoisia verbejä (voisi kirjoittaa, suosittelisin). Konditionaalin perusmerkitykseen kuuluu jonkinlainen mahdollisuus; kysyjän annetaan itse päättää, noudattaako hän neuvoa vai ei. Konditionaalilla ilmaistaan myös kohteliaisuutta, ja sillä voi pehmentää viestin sävyä. Toisaalta konditionaali ilmaisee myös epävarmuutta: neuvoja ei ehkä ole vastauksestaan täysin varma eikä sen vuoksi halua ilmaista asiaa liian jyrkästi.
Lisäksi ajatuskokonaisuudesta tulisi selkeämpi, jos lauseenvastikkeen sijaan käytettäisiinkin että-lausetta – –. (Kotus)
Perusteeton lasku on käytössä ainakin Kilpailuvirastossa ja tuomioistuimissa, arvelisin sen sopivan tähän vastineeksi. (Isof)
Yksi ero neuvontapalvelujen välillä vaikuttaa olevan siinä, kuinka paljon vastauksissa käytetään ensimmäiseen persoonaan viittaavia muotoja. Tällaisia muotoja oli kartoituksessa selvästi enemmän Isofin kielenhuoltajien vastauksissa kuin Kotuksen. Ensimmäisen persoonan muodoilla osoitetaan tuttavallisuutta mutta joissakin tapauksissa myös tiettyä epävarmuutta. Näillä ilmauksilla voidaan viitata joko yksikössä itseen tai monikossa kielineuvojakollektiiviin.
Nähdäkseni aikataulunmukainen ei ole samalla tapaa vakiintunut ilmaus. (Kotus)
Kieltämättä, minusta sitä [rikosten yhtyminen] voi hyvin käyttää. Koetan perehtyä asiaan, eli onko tuo rikoskonkurenssi todella vakiintunut [ruotsin brottskonkurrens-termin vastineena]. (Isof)
Suosittelemme siis sen käyttöä ruotsinsuomessa. (Isof)
Isofin kielenhuoltajien tuttavallisempi vastaustyyli johtunee siitä, että vähemmistöyhteisössä kysyjät ja neuvojat pitkälti tuntevat toisensa. Eroa maiden välillä voi selittää myös se, että Ruotsissa keskustelutyyli on yleisesti tuttavallisempi kuin Suomessa.
Kielineuvonnan yhtenäinen ääni
Suomen kielen neuvonnalla on tärkeä rooli sekä Kotuksen että Isofin toiminnassa. Neuvonta on Kotukselle laissa säädetty tehtävä, ja Ruotsissa puolestaan hallitus on määrännyt Isofille tehtäväksi huoltaa kansallisia vähemmistökieliä. Suomen kielen neuvonta on osa tätä toimeksiantoa.
Kartoituksessa saatiin arvokasta tietoa siitä, miten kielen asema enemmistö- ja vähemmistökielenä vaikuttaa neuvontatyön luonteeseen. Vastaavaa tarkastelua ei ole aiemmin tehty suomen kielestä. Tulokset osoittavat, että kielen asema vaikuttaa kysymysten luonteeseen. Kun Kotuksesta kysytään eniten oikeinkirjoitus- ja kielioppiasioita sekä sananvalintaan liittyviä seikkoja, Isofin kielineuvonnan asiakkaita askarruttavat ennen kaikkea ruotsinkielisten termien ja muiden sanojen suomenkieliset vastineet.
Kielineuvojien vastauksia verrattaessa todettiin, että vastauksissa on havaittavissa tietynlainen yhteinen kielineuvojapuhe, jonka taustalla on asiakaspalvelutilanne. Eroksi hahmottui lähinnä se, että Isofin vastauksissa käytetään enemmän tuttavallisia ensimmäisen persoonan muotoja. Tämä johtunee siitä, että vähemmistökontekstissa asiakkaat ovat kielineuvojille pitkälti tuttuja, joten tuttavallisempi puhuttelutyyli tuntuu luontevalta.
Tuloksista on hyötyä neuvontapalveluiden ja kielenhuollon ohjeiden kehittämisessä. Jatkossa on mahdollista kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, miten neuvonnan asiakkaat tulkitsevat voi kirjoittaa -tyyppistä ohjeistusta tai millaisista aiheista ruotsinsuomalaiset kielenkäyttäjät tarvitsisivat uusia sanastoja. Neuvontaa koskevien selvitysten tekeminen aika ajoin antaa arvokasta tietoa kielenkäyttäjien muuttuvista tarpeista ja auttaa kielenhuollon asiantuntijoita vastaamaan näihin tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Henna Leskelä, Tarja Larsson & Riitta Korhonen 2025: Kielineuvonnan kysymykset ja vastaukset. Vertaileva kartoitus Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksen ja Kotimaisten kielten keskuksen suomen kielen neuvonnoista. urn.fi/URN:ISBN:978-91-89767-25-6(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lähteitä
Ehrnebo, Paula 2008: Neuvojasta neuvostoon. Ruotsinsuomalainen kielilautakunta 1975–2006. Historiikki. Språkrådet. urn:nbn:se:sprakochfolkminnen:diva-783(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Eronen, Riitta 2010: Kysymysten kertomaa. – Kielikello 1/2010. kielikello.fi/kysymysten-kertomaa/
Fremer, Maria – Gustafsson, Anna Maria 2024: Språkrådgivning i svenska – i Finland och i Sverige. – Jaana Kolu, Melina Bister, Elna Hänninen, Elina Ikonen, Sara Karhu & Satu Pirhonen (toim.), Svenskan i Finland 20. Itä-Suomen yliopisto. urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5327-8(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Grünbaum, Catharina 1986: Språknämndernas telefonrådgivning. – Språk i Norden 17. Nordisk språksekretariat.
Hiidenmaa, Pirjo 2001: Kielitoimiston puhelinneuvonta – kuka kysyy ja miksi? – Kielikello 3/2001. kielikello.fi/kielitoimiston-puhelinneuvonta-kuka-kysyy-ja-miksi/
Kankaanpää, Salli 2010: Kielineuvontaa puhelimitse. – Kielikello 1/2010. kielikello.fi/kielineuvontaa-puhelimitse/
Larsson, Tarja 2024: Isofin suomen kielen neuvonnan kartoitus 2022. Ketkä kysymyksiä esittävät, mitä he kysyvät ja onko tilanne muuttunut edellisestä kartoituksesta. Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitos. urn:nbn:se:sprakochfolkminnen:diva-2668(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Larsson, Tarja – Leskelä, Henna 2019: Kielineuvoston suomen kielen neuvonnan kartoitus – vuodet 2007, 2010 ja 2017. Ketkä kysymyksiä esittävät, mitä he kysyvät ja onko tilanne muuttunut vuosien varrella. Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitos. urn:nbn:se:sprakochfolkminnen:diva-1991(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lehtinen, Raija 1986: Kielitoimiston puhelinneuvonnan asiakkaat ja heidän ongelmansa. – Kielikello 4/1986. kielikello.fi/kielitoimiston-puhelinneuvonnan-asiakkaat-ja-heidan-ongelmansa/
Räsänen, Matti 2001: Mitä Kielitoimiston puhelinneuvonnasta kysytään? – Kielikello 3/2001. kielikello.fi/mita-kielitoimiston-puhelinneuvonnasta-kysytaan/