Eesti keele instituut ja sen edeltäjä Keele ja kirjanduse instituut (Kielen ja kirjallisuuden instituutti) ovat antaneet kielineuvontaa laitoksen perustamisesta eli vuodesta 1947 alkaen. Kielineuvonnan muodollisena aloituspäivänä voi pitää elokuun 12:tta 1966, jolloin kielineuvonnan kysymyksiä ja vastauksia alettiin säännöllisesti kirjata kielineuvonnan päiväkirjaan.

Kielineuvonta kuuluu Eesti keele instituutin kielenhuoltajien tehtäviin. Neuvonnan lisäksi kielenhuoltajat laativat sanakirjoja ja kokoomateoksia, pitävät kielenhuoltokursseja, toimittavat julkaisuja, osallistuvat termityöryhmiin sekä muihin kieliasiantuntijatyöryhmiin. Monet kielineuvojat ovat samalla Õigekeelsussõnaraamat-teoksen (ÕS) toimittajia. Eräät neuvojat osallistuvat Emakeele Seltsin (Äidinkielen seuran) kielitoimikunnan työhön; seuran kielitoimikunta laatii viron kieltä koskevia normisuosituksia.

Niin sanotun varsinaisen kielineuvonnan ohella neuvojat johdattavat kysyjiä käyttämään kielenhuollon lähteitä, selittävät viron kielen sääntöjä sekä kielenhuollon lähteissä vahvistettuja normeja. Tällä tavalla kielineuvonnan asiakkaat saavat parhaan informaation. Neuvonnan hyöty on molemminpuolinen, sillä kielineuvojat saavat palautteena tietoa siitä, millaiset säännöt tuottavat kielenkäyttäjille eniten vaikeuksia. Kielineuvonnasta saadun tiedon perusteella voidaan ehdottaa myös muutoksia kielen normeihin.

Sähköisiä työkaluja ja lähteitä

Kaikki kielineuvonnassa annetut ohjeet kirjataan rekisteriin, aiemmin neuvontapäiväkirjoihin, marraskuusta 2003 lähtien tietokantaan. Jälkikäteen tietokantaan on viety vuosina 1991–2003 annetut ohjeet. Tällä hetkellä tietokantaan on kirjattu yli 200 000 suullisesti ja kirjallisesti annettua ohjetta. Marraskuusta 2005 lähtien kielenkäyttäjät ovat voineet etsiä vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin tietokannan julkisesta osasta, nimeltään Keelenõuvakk (Kielineuvovakka).

Kielineuvonnan tietokanta on neuvojan jokapäiväinen työkalu ja ÕS:n toimittajan apulainen. Lisäksi tietokanta tarjoaa materiaalia kielenhuoltoaiheisten luentojen ja kirjoitusten laatimiseen sekä muuhun kielitieteelliseen tutkimustyöhön. Otsikolla ”Keelenõuanne soovitab” (Kielineuvonta suosittaa) on julkaistu viisi ohjekokoelmaa, jotka ovat kaikkien kiinnostuneiden luettavissa myös kielineuvonnan verkkosivuilla. Elokuusta 2005 lähtien olemme julkaisseet näillä sivuilla myös lyhyitä ohjetekstejä sekä päivänkohtaisista että ikivihreistä kysymyksistä.

Neuvontaa tarvitaan

Kielineuvonta on sekä suullista että kirjallista. Suullisesti neuvotaan lähinnä puhelimitse, sillä vain ani harvoin neuvoja tullaan kysymään suoraan kielineuvonnasta. Puhelinneuvonta vastaa työpäivisin aamupäivällä kolmen ja iltapäivällä neljän tunnin ajan. Suulliseen kielineuvontaan otettiin yhteyttä 1960–80-luvuilla 400–500 kertaa vuodessa. Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1990-luvun alussa viron kielen asema muuttui, ja se on heijastunut yhteydenottojen määrään, joka on kasvanut jyrkästi: vuonna 1993 yhteydenottoja oli 1 470, vuonna 1995 niitä oli 3 000, ja vuonna 1999 oli 6 800 yhteydenottoa.

Määrä saavutti huipun vuonna 2004; sen jälkeen puhelinneuvonnan rinnalla aloitettiin sähköpostineuvonta, mikä on vähentänyt puheluita. Viime vuosina yhteydenottoja on ollut vuodessa yli 5 000. Yhteydenotolla tarkoitetaan yhtä puhelua, joka voi sisältää useamman kysymyksen (joskus jopa kymmeniä). Tyypillinen yhden päivän aikana vastattujen puhelujen määrä on noin 30.

Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1990-luvun alussa viron kielen asema muuttui, ja se on heijastunut yhteydenottojen määrään, joka on kasvanut jyrkästi.

Kirjallisesti vastataan nykyisin lähinnä sähköpostitse tulleisiin viesteihin; ennen sähköpostineuvonnan aloittamista vastattiin perinteisiin kirjeisiin. Sähköpostitse on voinut esittää kysymyksiä maaliskuusta 2004 alkaen. Sähköpostikysymysten määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta, viime vuosina niitä on tullut yli 3 000 vuodessa. Perinteisiä kirjeitä sen sijaan tulee alle 10 vuodessa.

Puhelimitse ja sähköpostitse annettujen neuvojen yhteismäärä on viime vuosina ollut yli 8 000 vuodessa; samalla niiden määrien suhde on muuttunut. Syynä on ehkä se, että välittömän kontaktin sijaan suositaan epäsuorempaa yhteydenottoa. Kirjallinen yhteydenotto saatetaan valita myös siksi, että kirjalliseen vastaukseen voi kielikiistoissa vedota paremmin.

Toisin kuin suullisesti annetut vastaukset, jotka annetaan heti ja joita varten ei ehditä selvittää kaikkia näkökohtia, vaativat kirjalliset vastaukset enemmän esitöitä (toisinaan tutkimustakin tiettyyn alaan tai teemaan perehtymiseksi). Jos sähköpostiviestissä on niukasti taustatietoa, on vastauksessa otettava huomioon monta vaihtoehtoista mahdollisuutta; joskus kysymykseen on pyydettävä täsmennystä, ja kysyjän toimitettua uutta tietoa on laadittava uusi vastaus.

On hyvin tärkeää, että puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat kysyjälle ensisijaisina neuvonnan lähteinä maksuttomia. Näin kaikilla on mahdollisuus saada apua kielikysymyksiin tarpeen tullen. Maksuttoman palvelun rinnalla on myös maksullisia palveluita; niitä ovat sellaiset laajat tehtävät kuin kielenhuoltokurssit ja asiantuntijalausunnot.

Pilkku on pulmallinen välimerkki

Kielenhuoltajat neuvovat pääasiassa viron kielen kysymyksissä. Yleiskieltä koskevien kysymysten lisäksi pyritään vastaamaan myös termikysymyksiin. Kielineuvonnasta saa apua, kun etsitään viron kielen vastinetta jollekin vieraskieliselle sanalle. Vastakkaisessa tapauksessa suositamme vieraan kielen asiantuntijoiden (kuten yliopistojen vieraiden kielten laitosten) puoleen kääntymistä.

Kielineuvonnassa käsiteltyjen kysymysten kirjo on laaja: oikeinkirjoitus, muoto-oppi, lauserakenne, sanastokysymykset. Viime aikoina on ollut paljon nimenantoon liittyviä kysymyksiä: vanhemmat haluavat antaa lapselle uudisnimiä, joiden pitää kuitenkin olla nimilain mukaisia, ja Viron kuntauudistus on synnyttänyt paljon paikannimikysymyksiä.

Tilasto viimeksi kuluneilta viideltä vuodelta osoittaa, että puhelinneuvonnan kysymyksistä eniten eli puolet on oikeinkirjoituskysymyksiä. Oikeinkirjoituskysymyksistä 28 % liittyy välimerkkien käyttöön. Kaikkein vaikeinta tuntuu kielenkäyttäjille olevan pilkun käyttö, jota koskevia kysymyksiä on kaksi viidesosaa kaikista välimerkkikysymyksistä.

Heti seuraavana tulee yhteen ja erikseen kirjoittaminen (25 %), josta eniten kiinnostaa kahden substantiivin yhdistäminen: yli puolet (noin viisi seitsemäsosaa) kaikista yhdyssanakysymyksistä on tällaisia.

Yhteen ja erikseen kirjoittamisen jälkeen ovat yleisimpiä alkukirjainkysymykset (22 %), omaperäisten ja vierassanojen sekä nimien kirjoittaminen (12 %) sekä lyhenteiden ja numeroilmausten oikeinkirjoitus (kumpaakin 6 %).

Oikeinkirjoituksen lisäksi kysytään paljon lauseenmuodostuksesta (noin seitsemäsosa kaikista kysymyksistä) ja ilmauksen muotoilusta (noin kahdeksasosa). Alle kymmenesosan jäävät muoto-oppia, sanojen merkitystä, sananmuodostusta ja kääntämistä koskevat kysymykset.

Entisiin aikoihin verrattuna kielenkäyttäjällä on nykyisin paremmat mahdollisuudet löytää itse kysymykseensä vastaus kielenhuollon lähteistä. Perinteisten, paperille painettujen ÕS:n ja käsikirjojen lisäksi on käytettävissä suuri joukko verkkojulkaisuja: kielineuvonnan verkkosivuilla on käytettävissä verkko-ÕS ja muita tärkeitä sanakirjoja, paikannimi- ja henkilönnimitietokanta, kielineuvonnan ohjekokoelmia, Keelenõuvakk sekä kielivinkkejä.

Jos kielenkäyttäjä ei osaa tai halua tutkia lähteitä itse tai hän haluaa saada vahvistuksen lähteiden avulla tekemälleen tulkinnalle, voi kääntyä kielineuvonnan puoleen – joko puhelimitse tai sähköpostitse, miten kenellekin parhaiten sopii.

Linkkejä:

Eesti keele instituutin kielineuvonnan sivu: https://keeleabi.eki.ee/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Keelenõuvakk: http://keeleabi.eki.ee/?leht=4(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Õigekeelsussõnaraamat: https://www.eki.ee/dict/qs/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Suomennos Sari Maamies