Kotimaisten kielten tutkimuskeskus järjesti yhdessä Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen ja logopedian laitoksen kanssa kielentutkimusretken Tornioon 27.–31.5.2002. Retkellä hankittiin aineistoa kolmeen tutkimuskeskuksen hankkeeseen, joissa tutkitaan alueellisia kielimuotoja, paikannimistöä sekä vuorovaikutusta asiointitilanteissa. Retkikuntaan kuului sekä varttuneita tutkijoita että suomen kielen opiskelijoita: dosentti Marja-Leena Sorjonen ja tohtorit Terhi Ainiala ja Liisa Raevaara Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta, professori Harri Mantila Oulun yliopistosta; Helsingin yliopiston opiskelijat Tiina Aalto, Vilma Airikka, Aino Koivisto ja Katja Rihu ja Oulun yliopiston opiskelija Marjo Rauhala.
Kenttätyö on ollut keskeinen tapa kerätä aineistoa suomen kielen tutkimuksen tarpeisiin. Aikojen myötä tutkijat ovat siirtyneet jalkapatikassa kylästä toiseen kulkemisesta pyöräilemään, autoilemaan ja junan kyytiin. Jos ennen haastateltiin ja kirjattiin saatuja tietoja käsin, nykyaika tarjoaa käyttöön pikkuriikkiset ääninauhurit ja digitaaliset videokamerat, joilla voi tallentaa kieltä erilaisissa kielenkäyttötilanteissa.
Kentällä tutkijat ovat liikkuneet yleensä yksin tai kaksin tai jopa kokonaisina retkikuntina. Kenttäretkien viimeisin kultakausi oli 1970-luvulta 1990-luvun alkuun, jolloin Kotimaisten kielten tutkimuskeskus yhdessä yliopistojen kanssa järjesti vuosittain kaksikin retkeä eri puolille Suomea. Näillä retkillä opiskelijat keräsivät aineistoja opintotöitänsä varten: paikannimiä, perinteistä sanastoa ja muoto-oppia. Myös murretta nauhoitettiin Nauhoitearkiston kokoelmiin. 2000-luvulle tultaessa kenttäretket ovat osin uudistuneet mutta kantavat yhä kunniakkaasti edeltäjiensä perinteitä. Seuraavat kolme kirjoitusta (Vepski ja Umppari – torniolainen nimimaisema, Murteenseuruuta Alatorniolla ja Asiointia R-kioskilla, ks. Lue myös) tuovat terveisiä kentältä.