Tässä Kielikellon numerossa kuvataan erilaisia suomen kielen ääripäitä, kun esillä ovat toisaalta vanha kirjasuomi ja toisaalta tuorein Helsingin koululaisslangi. Kieli joustaa, liikkuu ja omaksuu ajan mukanaan tuomat uudet käsitteet, olipa kyse historian tapahtumiin liittyvistä termeistä tai nykypäivän uusperheen jäsenten nimistä.

Kysymykset ovat samoja eri aikoina: Oma vai vieras sana? Mikä on sanan tyyliarvo? Miten täsmällisesti se kuvaa käsitettä? Millaiset kielen rakenteet ovat ”oikeinta” suomea? Näkökulmia on monia, ja nekin voivat muuttua. Eri aikojen raamatunkäännöstyössä suomen kielen asiantuntijat ovat milloin pyrkineet eroon edellisten käännösten vanhentuneista muodoista, milloin taas palauttaneet niitä traditioon vedoten.  Tätä liikettä selvittää Taru Kolehmainen kirjoituksessaan ”Raamatun kieltä eri suuntiin”. Aila Mielikäinen taas pohtii sanoja uskonpuhdistus ja reformaatio sekä tulee samalla selvittäneeksi mm. yhdyssanojen merkitysoppia. 

Ilmauksia ei aina voi panna paremmuusjärjestykseen, vaan niillä on usein paikkansa eri tekstilajeissa. Tämä koskee niin yksittäisiä sanoja kuin rakenteitakin. Jäykkänä ja etäisenä pidettyä virkakieltä on pyritty parantamaan eri keinoin, ja yhtenä keinona on ollut siirtyminen sinutteluun asiakaskirjeissä. Sitäkään ei koeta yksiselitteisen kohteliaaksi, vaan eri tilanteet edellyttävät erilaisia puhuttelun keinoja, mikä selviää Marianne Laaksosen artikkelista.

Mutta miten paljon kielenkäytön pitää joustaa? Mitä tapahtuu, kun suomen kielelle ominaista sanojen ja nimien taivutusta muutetaan välineen ehdolla? Laura Niemi pohtii tätä blogissaan Oltiin Jarkkon kanssa #lätkämatsi:ssa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (Kotuksen verkkosivut 26.5.2014). Hän kertoo, että sosiaalisessa mediassa kaksoiskonsonantin k, p tai t sisältäviä nimiä ei aina taivuteta normaalisti (esim. Jarkko :  Jarkon), vaan taivutuspääte lisätään perusmuotoiseen nimeen [”Jarkkon”] – ”ilmeisesti siksi, että Facebook ei tunnista käyttäjää eikä tee nimestä linkkiä, jos toisen k:n, p:n tai t:n jättää pois. Twitterissä perusmuotoisen sanavartalon ja taivutuspäätteen väliin lisätään usein kaksoispiste, yhdysmerkki tai heittomerkki silloin, kun sana halutaan merkitä aihetunnisteeksi, tähän tapaan: ’Olen järkyttynyt tästä #yliopistoisku’sta!’”

Nimien taivuttaminen voi tosin ollakin joskus hankalaa, sillä taivutukseen vaikuttavat monenlaiset seikat: nimi esimerkiksi joko halutaan erottaa vastaavasta yleissanasta tai sitten päinvastoin taivutuksella halutaan osoittaa yhteys siihen. Apua on tarjolla, sillä sukunimien taivutusta koskevan tietokannan lisäksi Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla on nyt etunimiä koskeva taivutushakemisto, joka esitellään tässä Kielikellon numerossa. Ohjeet eivät ole kiveen hakattuja, vaan taivutuksessa on runsaasti vaihtelua, ja hakemistoa täydennetään ja hiotaan mm. Kotuksen verkkosivuilla edelleen tehtävien yleisökyselyjen avulla – siis kuten tähänkin asti yhteistyössä kielenkäyttäjien kanssa.