Ennen vanhaan aikaansa seuraava ihminen oli muotitietoinen, nyt hän on hiilihydraattitietoinen. Vähähiilihydraattiset ruokavaliot ovat muutaman viime vuoden aikana rantautuneet Suomeenkin. Muotidieeteissä hiilihydraattien määrää ja laatua tarkkaillaan, mutta valkuaisaineita ja rasvaa saa nauttia vapaasti. Tämä tarkoittaa ei aamupuurolle, mutta kyllä pekonille ja munille.

Karppi karppaa

Dieettislangi on usein käännöslainaa englannista, ja niin tässäkin tapauksessa: carbohydrate consciuous (tai lyhyemmin carb-conscious) kääntyy hiilihydraattitietoiseksi, low carbohydrate diet vähähiilihydraattiseksi ruokavalioksi. Väännelminä elävät muodot alakarppaus tai useasti pelkästään karppaus, henkilöön viittaavina vastaavasti alakarppi ja karppi. Esihistoriallisen tuulahduksen karppaukseen saa paleoliittisella dieetillä, jolla tarkoitetaan kivikaudella eläneen metsästäjä-keräilijän ruokavaliota. Nykyajan ihminen toki metsästää ja keräilee saaliinsa turvallisesti valintamyymälästä.

Perusravintoaineet jaetaan niiden kemiallisen koostumuksen mukaan kolmia hiilihydraatteihin, proteiineihin ja rasvoihin. Ruokavalio on aina näiden kolmen yhteispeliä.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatti, tuttujen kesken hiilari, ei ole yksi tietty ruoka-aine, vaan erilaisia sokeriyhdisteitä, sakkarideja. Ravintoaineluetteloissa hiilihydraatit jaetaan sokereihin, tärkkelykseen ja kuituun. Toisaalta kiinnitetään huomiota siihen, imeytyvätkö ruoka-aineen sisältämät hiilihydraatit nopeasti vai hitaasti. Hiilihydraattien imeytymisen nopeusmittarina käytetään glykeemistä indeksiä (lyhenne GI). Lyhenne GT (glykeeminen taakka, engl. GL, glycemic load) vuorostaan ilmaisee vastaavaa verensokeria nostavaa arvoa ruoka-annosta kohden, mistä paljas GI saattaa antaa harhaanjohtavan kuvan. Nopeus ei ole tässä kisassa valttia: varsinkin diabeetikoiden on viisasta välttää äkkinäisiä verensokerin vaihteluita.

Proteiinit

Proteiinit eli valkuaisaineet, karskilla kuntosalislangilla ”protskut”, koostuvat yhdestä tai useammasta aminohappoketjusta. Proteiineissa esiintyy pariakymmentä erilaista aminohappoa, ja erirakenteisia proteiineja on ihmiskehossa ja muissa eliöissä vielä tutkimattomat määrät. Proteiinit eivät ole vain ravintoaineita ja solujen rakennusaineita, vaan niiden varaan rakentuu leegio tärkeitä yhdisteitä: hormoneja, entsyymejä, kuljettimia (esimerkiksi happea kuljettava hemoglobiini) sekä vasta-aineita.

Proteiinit eivät ole päässeet ruokavaliokeskustelussa paljonkaan esille, vaikka monenlaisia proteiini- ja aminohappovalmisteita popsitaan urheiluravinteina.

Rasvat

Rasvat ovat monien erilaisten rasvahappojen ja glyserolin estereitä. Kun hiilihydraatit jaetaan nopeisiin ja hitaisiin, rasvat jaetaan koviin ja pehmeisiin. Pehmeässä rasvassa (kasviöljyissä, kalan rasvassa) on ihmiselle hyödyllisiä tyydyttymättömiä rasvahappoja. Kovat rasvat (muun muassa voi ja kookosrasva) sisältävät veren kolesterolipitoisuutta nostavia tyydyttyneitä rasvahappoja. Tyydyttyneisyys liittyy näiden rasvahappojen molekyylirakenteeseen: tyydyttyneessä hiiliketjussa ei ole kaksoissidoksia.

Erityisen vaarallinen maine on transrasvahapoilla, joita muodostuu, kun tyydyttymättömiä rasvahappoja kovetetaan osittain (esimerkiksi kasvirasvajäätelöön). Tavaraselosteessa mainitaan tällöin ainesosana ”osittain kovetettu kasvirasva”.

Erilaiset omegat ovat tuttuja veren kolesterolipitoisuutta alentavista elintarvikkeista ja kapseleista. Monityydyttymättömiä eli monta kaksoissidosta sisältäviä rasvahappoja ovat omega-3- ja omega-6-tyyppiset rasvahapot. Esimerkiksi alfalinoleenihappo kuuluu omega-3-perheeseen, linolihappo omega-6-perheeseen. Kertatyydyttymättömiä eli yhden kaksoissidoksen rasvahappoja ovat omega-7- ja omega-9-rasvahapot. (Sanan omega sijasta käytetään myös lyhennettä n, siis esimerkiksi n-3, n-7.)

Yliherkät ja intolerantit

Biolääketieteellisen ja elintarvikekemian tutkimuksista tihkuu pikku hiljaa tietoa eri potilasryhmien ravitsemusohjeisiin, tiedeuutisiin, laihdutusohjeisiin ja lopulta elintarvikkeiden pakkausselosteisiin. Esimerkiksi maininnat laktoositon, vähälaktoosinen ja gluteeniton ovat monelle tuttuja ja tärkeitä merkintöjä. Erilaiset allergiat huomioidaan sellaisilla ilmauksilla kuin maidoton, munaton, ”ei sisällä soijaa” tai ”saattaa sisältää pähkinää”.

Allergioissa on kyse proteiineista: maitoallergikko ei siedä maitoproteiinia, vehnäallergikko on herkistynyt yhdelle tai useammalle vehnän proteiinille jne.

Vähälaktoosisesta eli vähän maitosokeria sisältävästä tuotteesta käytetään usein puhekielessä nimitystä ”hyla”, vaikka HYLAon Valion rekisteröimä tavaramerkki. Vähälaktoosinen maito on makeampaa kuin tavallinen maito, koska suurin osa sen sisältämästä laktoosista on pilkottu valmiiksi osikseen, galaktoosiksi ja glukoosiksi, ja glukoosi on makeampaa kuin laktoosi. Täysin laktoosittomat maitotaloustuotteet (esimerkiksi maitojuomat) valmistetaan niin, että osa laktoosista poistetaan kokonaan, loput pilkotaan.

Gluteenittomuus liittyy keliakiaan, jossa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä proteiiniseos gluteeni (tarkemmin sanottuna sen osa gliadiini) aiheuttaa ohutsuolessa vahinkoa. Gluteeniton ruokavalio on keliaakikoille ehdoton: tämän vuoksi ei kaupan ole tuotteita, joita mainostettaisiin vähägluteenisina. Tosin gluteenittomaksi saa ilmoittaa tuotteen, joka ei ole täydellisen gluteeniton vaan jossa on enintään 0,02 % gluteenia. Luontaisesti gluteeniton -merkintä korostaa, että tuotteessa ei ole ollenkaan (esimerkiksi vehnätärkkelyksestä peräisin olevaa) gluteenia.

Ruokavalioiden moninaiset lähtökohdat

Maailma on täynnä erilaisia dieettejä, joista osa on eettis- ja uskonnollispohjaisia. Eettiset valinnat ohjaavat esimerkiksi fennovegetarismiin, Suomessa tuotettuun kasvisruokaan. Monet uskonnot tulevat rajanneeksi, mistä ruoan proteiini saa olla peräisin (esimerkiksi ei naudan- tai porsaanlihaa). Eri tavoin ryyditettyjä (tai vesitettyjä, näkökulmasta riippuen) kasvisruokavalioita nimitetään nykyään monesti kansainvälisen sekakielisillä nimityksillä. Ennen ihminen söi kala- ja kasvisruokaa, nyt hän on lakto-ovo-pesco-vegetaristi (ks. Lue myös: Lautasellinen etiikkaa).

Terveysvalistuksessa ihmisistä puhutaan usein kuin ruhonosista, rasvaprosentteja ja painoindeksejä mittaillen. Toisaalta lehdissä esitellään eri maanosien terveyskäsityksiä ja täkäläisissä oloissa uusia ruoka-aineita. Eräässä intialaisperäisessä opissa ihmiset jaetaan kolmeen eri kehotyyppiin ja kullekin sopivat ruokavalinnat juontuvat tästä jaottelusta. Vähän kaphaa ja pittaa, ja ruokakaapin ovesta pääseekin sisään kokonaan toiseen kulttuuriin. Oma olemus saa myös uutta viehättävyyttä, kun sitä kuvataan vuosituhantista sivistystä tiukkuvin termein, eikä ikävänmakuisilla ilmauksilla ”kuikelo” tai ”ollut ruoka-aikaan kotona”.


Kirjoittaja on sekaruokaa syövä maallikko, joka ei edusta mitään dieetti- tai laihdutussuuntausta. Kohonnutta kolesteroliaan hän lääkitsee quiche lorrainella