Kadunnimien ja muiden kaavanimien oikeinkirjoituksen yleisohje on, että nimenosat kirjoitetaan yhteen, ellei ole mitään erityistä syytä kirjoittaa niitä erilleen. Kaavanimien oikeinkirjoitus noudattaa yleisiä paikannimien kirjoitussääntöjä.
Yhteen kirjoitetaan esimerkiksi Liisankatu, Neljäskuja, Kaunispolku, Kartanonherrantie, Karhusaarensilta ja Kuninkaanhaanaukio. Erilleen kirjoitetaan sellaiset nimet kuin Haimoon Myllytie, Pohjoinen Lintuvaarantie ja Läntinen rantatie (jälkiosana yhdyssana), ja yhdysmerkkiä käytetään mm. nimissä Väli-Henttaa ja Etelä-Laajalahti. Erilleen loppuosasta kirjoitetaan myös etu- ja sukunimen muodostama sanaliitto ja yhdyssukunimi, esimerkiksi Armas Launiksen katu ja Gallen-Kallelan tie. Sen sijaan Armaksenkuja ja Launiksenkuja kirjoitetaan yhteen paikannimiä koskevien yleisten kirjoitusohjeiden mukaan.1
Taustaa
Paikannimien kirjoitussuositukset eivät aina ole olleet yhtä selvät kuin nykyään. Vuonna 1960 maisteri Leo A. Pesonen Helsingin nimistötoimikunnasta tiedusteli Kielitoimistolta Helsingin paikannimien yhteen ja erilleen kirjoittamisesta. Syynä yhteydenottoon olivat oikeinkirjoituksen horjuvat käytännöt; kirjoitettiin esimerkiksi Engelinaukio mutta Topeliuksen puisto, Herttoniemensalmi mutta Strömsin salmi ja Ruoholahdenranta mutta Munkkiniemen ranta.
Suomen Akatemian kielilautakunta käsitteli asiaa ja vastasi Pesoselle. Se pyrki yksinkertaistamaan paikannimien kirjoitussuosituksia. Lautakunnan tuolloin hahmottelema ohje poikkeaa kuitenkin kovasti nykyohjeista ja on hankala soveltaa. Lautakunta esitti, että erilleen olisi kirjoitettava – sellaisista nimistä kuin Senaatintori ja Liisanpuistikko poiketen – muuta kuin katua tarkoittavat genetiivialkuiset nimet, joiden alkuosa on paikannimi tai sukunimi, esimerkiksi Haagan tori, Engelin aukio, Topeliuksen puisto, Herttoniemen salmi ja Töölön lahti.
Edellä mainituista esimerkeistä varsinkin viimeiset erilleen kirjoitetut luontonimien asut herättävät kummastusta, koska sekä ennen vuotta 1960 että sen jälkeen sentyyppiset nimet on kirjoitettu hyvin yleisesti yhteen. Sekä Terho Itkonen 1961 ilmestyneessä Nimestäjän oppaassa että Viljo Nissilä 1965 julkaistussa kirjasessa Paikannimistömme huolto ja suojelu kirjoittavat yhteen sellaisia nimiä kuin Ruokolahdenniemi ja Hatulanlahti. Myös 1970 julkaistussa Helsingin kadunnimet ‑kirjassa, johon myös Leo A. Pesonen kirjoitti nimien muodosta ja rakenteesta, Strömsinsalmi, Herttoniemensalmi ja Töölönlahti on kirjoitettu yhteen.
Edellä mainittu Nissilän Paikannimistömme huolto ja suojelu on ensimmäinen kotimaisten paikannimien oikeinkirjoitusta ohjaava opas. Jo siinä on yhteen kirjoitettu myös kaavanimi Sibeliuksenpuisto. Yhteen kirjoittamisen linjaa jatkaa Eeva Maria Närhi kaava- ja muiden paikannimien oikeinkirjoitusta käsittelevässä artikkelissaan Kielikellossa 8 (1976). Närhin artikkelissa myös loppuosiin tori, aukio, puisto ja puistikko – Castréninpuistikko, Hopeasalmenaukio – päättyviä nimiä suositetaan kirjoitettavaksi kuten muitakin paikannimiä eli useimmiten yhteen. Samalla tavoin käsittelee kaavanimien oikeinkirjoitusta Aino Sinisalo Kielikellossa 2/1985. Suositukset ovat edelleen samat.
Ensimmäisten kaavanimien oikeinkirjoitusta koskevien artikkelien aikoihin oikeinkirjoituksessa vallitseva sekavuus johtui sääntöjen ja ohjeiden vakiintumattomuudesta. Nykyään kirjavuutta voivat aiheuttaa eri-ikäisten kirjoituskäytäntöjen mukaisten nimien kerrostumat, jolloin samanrakenteistenkin nimien kirjoitusasut voivat olla erilaiset: esimerkiksi Helsingissä nimi Munkkiniemen aukio on vahvistettu jo vuonna 1938, kun taas uudehkolla asuinalueella Vuosaaressa sijaitsevan aukion nimi Aurinkolahdenaukio on puoli vuosisataa nuorempi. Helsingin kaupungilla onkin meneillään uudistustyö, jossa korjataan niiden nimien kirjoitusasu, joissa on noudatettu vanhoja kirjoitussuosituksia. Munkkiniemenaukion voi toki jo nyt kirjoittaa oikein yhteen, huolimatta siitä, että se esimerkiksi asemakaavakartassa onkin vielä vanhentuneen käytännön mukaan erilleen kirjoitettuna.
Asemakaavaan sisältyvien nimien oikeinkirjoituksen oikaiseminen muuttui helpommaksi 2009, kun voimaan tuli maankäyttö- ja rakennuslain muutos, joka mahdollistaa kadunnimen muuttamisen tai korjaamisen ilman asemakaavan muutosta. Toivottavasti tämä uudistus innostaa kuntia tarkistamaan omaa kaavanimistöänsä ja korjaamaan virheellisesti tai vanhojen kirjoitussääntöjen mukaan kirjoitetut nimet. Johdonmukaisesti kirjoitussääntöjä noudattava kaavanimistö palvelee jokaista kielenkäyttäjää.
Kaavanimien moninaiset loppuosat
Aiemmissa kaavanimien kirjoitusohjeita käsittelevissä kirjoituksissa on keskitytty lähinnä tavallisimpiin loppuosiin, kuten tie, katu, kuja, tori ja puisto. Harvinaisempia kaavanimien loppuosia ovat muun muassa silta, portti, solmu, ympyrä, laituri, satama ja kanava sekä vierasperäiset esplanadi, bulevardi ja promenadi.
Osaan kaavanimistä on sovellettu vanhaa paikannimien kirjoitussääntöä, jonka mukaan erilleen kirjoitetaan niin sanottujen artefaktien eli ihmisen rakentamien kohteiden nimitykset. Ongelmana tässä säännössä on kuitenkin artefaktin käsitteen epäselvyys, sillä myös torit, aukiot ja kadut, jotka kaavanimissä useimmiten kirjoitetaan kuitenkin yhteen, ovat ihmiskäden työn tuloksia. Artefaktisääntö juontuu ajalta, jolloin artefaktin ja luonnonpaikan ero oli selvempi, eikä sitä enää sellaisenaan voikaan soveltaa kaavanimistöön.
Silta, portti, solmu, ympyrä
Sillat ja alikulut ovat ihmisen rakentamia. Espoon nimistönsuunnittelussa on kuitenkin jo 1960-luvulta lähtien noudatettu myös niiden nimissä varsin johdonmukaisesti yhteen kirjoittamisen käytäntöä. Espoon siltoja ovat mm. Piispansilta, Kivenlahdensilta ja Sotaleskensilta. Erilleen kirjoitetaan tietenkin esimerkiksi Vanha Bembölensilta ja Matinsolmun jokisilta (Espoon nimistöryhmän nimiehdotuksia).
Silta-loppuisia nimiä on myös kadunniminä. Kurkistus Maanmittauslaitoksen Karttapaikkaan osoittaa, että suurin osa silta-loppuisista kaavanimistä on muuallakin totuttu kirjoittamaan yhteen. Johtuneeko tämä siitä, että silta on tuttu loppuosa myös perinteisestä paikannimistöstä. Muiden kuntien kaavanimien tarkastelu osoittaa myös, että siltojen nimeäminen – tai ainakin niiden merkitseminen karttoihin – on harvinaista. Näidenkin paikkojen nimeäminen on kuitenkin tärkeää, kuten Sami Suviranta kirjoittaa Kielikellossa 2/2010.
Alikulkujen nimet ovat Espoossa usein portti-loppuisia. Loppuosaan portti päättyvien nimien tarkoitteet voivat olla myös lyhyempiä teitä, jotka johtavat alueelle. Kadunnimet Länsiportti, Maistraatinportti ja Palkkatilanportti mainitaan jo Aino Sinisalon kirjoituksessa Kaavanimien oikeinkirjoituksesta Kielikellossa 2/1985. Espoon alikulkuja ovat mm. Ymmerstanportti ja Sinimäenportti. Siltoihin ja alikulkuihin yhdistyvät eritasoliittymät voidaan nimetä solmu-loppuisin nimin, esimerkiksi Piispansolmu ja Karhusaarensolmu. Myös katujen liikenneympyrät noudattavat yleisiä paikannimien kirjoitussääntöjä, esimerkiksi Saunalahdenympyrä.
Laituri, satama, kanava
Loppuosaan laituri päättyvä nimi voi olla tarkoitteeltaan katualue tai esimerkiksi satama-alueen laituri ja vesiliikenteelle varattu paikka. Yhteen tulisi kirjoittaa ainakin rannan viereistä katua tarkoittavat nimet, esimerkiksi Bosundinlaituri Espoon Suvisaaristossa ja Jätkäsaarenlaituri ja Tammasaarenlaituri Helsingissä. Laituri-loppuisten nimien oikeinkirjoitus on kuitenkin vielä kirjavaa.
Myös loppuosa satama tuottaa päänvaivaa. Espoossa satama-loppuosaa on pyritty kaavanimissä kirjoittamaan yhteen alkuosan kanssa, siis Haukilahdensatama eikä Haukilahden satama. Toisaalta tällaisen nimen yhteen kirjoittaminen voi tuntua jopa hankalalta, kun malleina on jo muita tunnettuja nimiä, kuten Hangon satama ja Rovaniemen asema, jotka eivät kuitenkaan ole suoraan verrattavissa kaavanimiksi suunniteltuihin nimiin.
Kaavanimissä myös kanava tulisi kirjoittaa yhteen alkuosan kanssa. Joensuussa on katu Utrankanava, joka on saanut nimensä vesialueesta, jonka nimi on Utran kanava. Espoossa on asemakaavassa vahvistettu nimi Albergankanava, joka tarkoittaa kanavamaista vesialuetta. Samantapaista kohdetta tarkoittava vesistönimi Helsingissä on Uutelankanava.
Esplanadi, bulevardi, promenadi
Vierasperäiset esplanadi, bulevardi ja promenadi kirjoitetaan kaavanimien yleisten kirjoitussääntöjen mukaan, esimerkiksi Alberganesplanadi, Sibeliuksenbulevardi ja Keilaniemenpromenadi. Näitä loppuosia on kuitenkin käytettävä varoen, sillä ne soveltuvat vain harvoille kohteille.
Sekä esplanadia että bulevardia vastaa sana puistokatu. Bulevardi tarkoittaa puiden reunustamaa katua, kun esplanadi tarkoittaa katujen reunustamaa puistoa. Promenadi on kevyelle liikenteelle varattu väylä, ja se tarkoittaa kävelykatua.
1Kirjoitetaanko nimenosat yhteen, erilleen vai yhteen yhdysmerkillä, riippuu toisaalta nimen loppuosasta ja toisaalta nimen alkuosasta. Ohjeet kadunnimien ja muiden kaavanimien oikeinkirjoitukseen ovat Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuollon verkkosivuilla (www.kotus.fi). Kielikellossa 1/2009 paikannimien ja kaavanimien oikeinkirjoitusta on käsitellyt Tiina Manni-Lindqvist kirjoituksessa Aleksis Kiven kadulta Pikku Huopalahteen.