Vuoden 1989 Kielikellon ensimmäisessä numerossa julkaistiin Riitta Erosen kirjoitus ”Kun liha on hauras”. Siinä käsitellään sanaa insesti ja eräitä muitakin saman aihepiirin ilmauksia. Tuolloin julkisuudessa keskusteltiin runsaasti lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sama aihe on vastikään taas ollut esillä, kun tunnetun amerikkalaisen elokuvaohjaajan elämää on kuvailtu Suomenkin lehdistössä.

Tiedotusvälineissä on lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhuttaessa käytetty usein sanaa insesti, vaikka tätä insesti ei täsmällisesti tarkoitakaan. Sana insesti on lyhyt ja tuntuu nähtävästi vierasperäisyytensä takia neutraalilta, joten monet pitävät sitä sopivana ilmauksena tästä arkaluonteisesta asiasta puhuttaessa. On siis aiheellista tähdentää, että insestissä ja lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä on kyse kahdesta eri käsitteestä, jotka on syytä pitää erillään.

Hyväksikäyttö-sanan perusmerkitys on ’hyödyntäminen, käyttö’. Suomen kielen perussanakirjan ensimmäisessä osassa (1990) tätä kuvataan seuraavilla esimerkeillä: luonnonvarojen hyväksikäyttö, tietokoneen hyväksikäyttö kustannuslaskennassa. Lisäksi hyväksikäyttö-sanalla on erikoismerkitys, joka on määritelty näin: moraalisesti tuomittavasta hyötymisestä tms. toiminnasta. Tästä annetaan kaksi esimerkkiä: toisen hädän hyväksikäyttö, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Tätä erikoismerkitystä ei Perussanakirjaa vanhemmassa Nykysuomen sanakirjassa vielä mainita.

Perussanakirjan esimerkeistä jo näkyy, että hyväksikäyttö-sanan merkityssisältö riippuu näkökulmasta. Teon suorittajan näkökulmasta seksuaalisessa hyväksikäytössä on kysymys hyödyn, edun tavoittelusta – olkoonkin että tekijä tietää toimivansa väärin ja rikollisesti. Teon kohteen, yhteisön, moraalin ja lain kannalta näkökulma on tietysti aivan toinen. Koska seksuaalinen hyväksikäyttö kuvaa ilmiötä vain yhdestä – kapeahkosta – näkökulmasta ja koska hyväksikäytöllä on positiivinen perusmerkitys, termi ei herättämiensä mielteiden vuoksi ole kaikkien mielestä paras mahdollinen tarkoitteensa ilmaisin. Tähän näkökulmaan on Suomen Lääkärilehdessä (11/1992) kiinnittänyt huomiota lääketieteen lisensiaatti Mia Venhola.

Insestin vastineena on suomen kielessä käytetty ja käytetään edelleen eräitä muitakin ilmauksia. Duodecimin tuoreessa Lääketieteen termit -teoksessa (1992) insestin selitteenä on sukurutsa ja määritelmänä ’sukupuoliyhdyntä sellaisten lähisukulaisten välillä, jotka eivät lain tai yhteiskunnan muiden sääntöjen mukaan voisi olla naimisissa keskenään’. Insesti on siis sisällöltään toisaalta laajempi (osapuolten ikä), toisaalta suppeampi (osapuolten sukulaisuus ja teon tunnusmerkkinä oleva sukupuoliyhdyntä) termi kuin lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Rikoslaissakin on eritelty sukurutsa jälkeläisen kanssa ja sisarusten välinen sukurutsa. Sukurutsa (myös sukurutsaus) on vanha sana: se esiintyy jo Agricolalla 1500-luvulla. Rutsan alkuperä on hämärä, ja sukurutsa on nykyisin käytössä lähinnä vain lakiterminä. Uudessa raamatunsuomennoksessakaan sukurutsa(us)-sanaa ei enää käytetä, vaan se on korvattu ilmauksilla maata jonkun kanssa, yhtyä johonkuhun (äitiinsä, sisareensa, miniäänsä, anoppiinsa, tytärpuoleensa jne.).

Lakikielessä on aikaisemmin käytetty ilmausta lapseen tai alaikäiseen sekaantuminen. Nykyisessä rikoslaissa käytetään termiä lapseen kohdistuva haureus. Myös haureus on nykyisin lähinnä oikeudenkäytön ja uskonnollisen kielen sana; yleiskielessä sitä käytetään enintään tyyliväristä ilmaisua tavoiteltaessa.

Lasten seksuaalisesta ahdistelusta on myös puhuttu, mutta sekin tuntuu joidenkin kielitajussa liian lievältä ilmaukselta, tai ainakin liian suppealta ilmaisemaan koko käsitettä. Lasten seksuaalinen väärinkäyttö puolestaan saattaa synnyttää mielikuvan, että olisi olemassa myös lasten seksuaalista ”oikeinkäyttöä”, joka siis olisi sallittavaa. On myös ehdotettu ilmausta lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta. Tämä ilmaisee kyllä olennaisen mutta on pitkänlainen termiksi.

Mia Venhola ja eräät muutkin lääkärit ovat ehdottaneet, että (lapsen) seksuaalinen hyväksikäyttö -ilmaus korvattaisiin termillä (lapsen) seksuaalinen riisto. Tämä ilmaus on jo kirjattukin. Suomen kielen perussanakirjan toisessa osassa (1992) hakusanan riisto toisessa merkitysryhmässä on seuraava määritelmä: oikeudeton hyväksikäyttö; lyhytnäköinen, häikäilemätön hyödyntäminen. Merkitystä kuvataan seuraavilla esimerkeillä: henkinen riisto, taloudellinen riisto, seksuaalinen riisto, naisen (= naiseen kohdistuva) riisto, köyhien maiden riisto, metsänriisto.

Seksuaalinen (tai sukupuolinen) riisto tuntuu osuvalta termiltä: siihen sisältyvät kuvattavan ilmiön olennaiset merkityspiirteet ja moraalis-juridista näkökulmaa ilmentävä sävy.