Viime kesänä yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikaan eräs kielitoimiston puhelinneuvontaan soittanut mies oli närkästynyt siitä, että kisakatsomossa oli kuulutettu olevan niin ja niin monta henkeä. Hänen mielestään siellä oli oikein näkyviä ja kosketeltavia katselijoita, kysyjän mielestä henkilöitä eikä mitään leijuvia ja utuisia henkiä. Kysyjän äidinkieli ei ollut suomi, mikä selittänee sanan oudoksumisen.

Henki on vanhaa suomen kielen omaperäistä sanastoa. Alkuaan se on tarkoittanut ’hengityksen aiheuttamaa ilmavirtaa’. Nykykielessä henki tarkoittaa myös aivan koko ihmistä, ja tarkoittaa se muutakin: ’elämää, elossaoloa, hengitystä, hengenvetoa, hengitysilmaa, aavetta jne.’ Sanaa henki käytetään ihmisestä puhuttaessa juuri silloin, kun ilmaistaan lukumäärää: Työtä tehtiin monen hengen voimalla. Majoitus neljän hengen huoneissa. Viiden hengen auto. Kolmihenkinen perhe. Kymmenen markkaa hengeltä.

Henkilö ei sen sijaan ole kuulunut suomeen vielä kovin kauan. Sen on sepittänyt Wolmari Kilpinen 1800-luvun puolivälissä. Henkilö tehtiin vastaamaan ruotsin person- ja saksan Person-sanaa. Lähtökohtana on latinan sana persona. Suomen henkilö tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan 1) ’hmistä yksilönä, yksityistä ihmistä’ (esim. vaikutusvaltainen henkilö), 2) ’ihmistä kuvaavaa taideluomaa’ (romaanin henkilö) ja 3) ’ihmisen yksilöllistä olemusta tai laatua, henkilöllisyyttä, persoonaa ja persoonallisuutta’ (tuomita henkilöön katsomatta). Henkilö on siis lähinnä kirjalliseen käyttöön tarkoitettu sana. Usein se on kokonaan tarpeeton. Seuraavista lehtikielen esimerkeistä henkilö voisi hyvin jäädä pois:

Hänhän on lähempänä presidenttiä kuin kukaan muu henkilö.

Tämä ihminen on arvokas henkilö.

Kukaan virallisessa asemassa oleva henkilö ei uskalla ääneen sanoa, mitä tämä merkitsee.

Seuraavissa esimerkeissä ihminen olisi sopivampi kuin henkilö:

Pitää muistaa, että yksi henkilö ei voi millään ratkaista kaikkia asioita.

Yksi henkilö saattoi tehdä koko tuotteen alusta loppuun.

Joskus olisi tarjolla muitakin mahdollisuuksia. Seuraavissa ylioppilasaineen katkelmissa ”naispuolinen henkilö” olisi normaalissa kielessä ”nainen”: ”Muoti ja vaatteilla koreilu yhdistetään useimmiten naispuolisiin henkilöihin.” ”Vain harvat naispuoliset henkilöt uskaltavat valita itselleen teknisen ammatin.”

Lukusanojen yhteydessä on kyllä henkilö mahdollinen, mutta henki usein luontevampi.