Ehdotuksia uusiksi sukunimiksi -julkaisussa on noin 6 300 nimiehdotusta sukunimensä muuttamista pohtiville. Kuvitteelliseen rappukäytävän nimitauluun on koottu esimerkkejä vapaana olevista nimistä (tilanne 26.3.2025). Kuva: Henna Leskelä, Kotus.
Suomen henkilönnimistö on muuttunut viime vuosikymmeninä nopeaan tahtiin. Etunimivaranto on laajentunut ja kansainvälistynyt vieraskielisten mallien, muodin ja muualta muuttaneiden mukana. Lisäksi sitä kasvattaa trendi keksiä uusia ja uniikkeja suomenkielisiä nimiä. Myös sukunimivarannon kasvussa näkyy maahanmuuttajien osuus, mutta uusien sukunimien muodostamista laki rajaa tiukemmin. Niiden on oltava muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan kotimaisen nimikäytännön mukaisia.
Käsittelen seuraavassa nykyisen etu- ja sukunimilain (2017) pohjalta sitä, mitä sukunimen muuttamista mielivän on syytä ottaa huomioon ennen mahdollisen nimenmuutoshakemuksen jättämistä.
Kuka voi muuttaa sukunimensä?
Sukunimensä voi muuttaa henkilö, joka asuu Suomessa ja jonka tiedot on merkitty suomalaiseen väestötietojärjestelmään. Niin voivat tehdä myös ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat ulkomailla muualla kuin Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa. Näissä kolmessa maassa käytäntö on toisenlainen ja sukunimenmuutosta hakevan on otettava yhteyttä paikallisiin viranomaisiin.
Sukunimen muuttamiseen löytyy ohjeita Digi- ja väestötietoviraston (DVV) verkkosivuilta, missä voi myös täyttää sähköisen nimenmuutoshakemuksen. Hakemus tarvitaan, jos haluaa
- vaihtaa sukunimensä kokonaan toiseksi
- ottaa sukunimiyhdistelmän (koostuu kahdesta sukunimestä, esim. Heinänen-Lindberg)
- luopua jommastakummasta nykyiseen sukunimiyhdistelmään kuuluvasta nimestä
- lisätä yhdysmerkin nykyiseen sukunimiyhdistelmään tai poistaa sen.
DVV lähettää osan sukunimen muuttamista koskevista hakemuksista lausuntoa varten oikeusministeriön alaiseen nimilautakuntaan. Nimilautakunnan lausunto tarvitaan uudissukunimistä (eli nimistä, jotka eivät ole käytössä) sekä nimistä, jotka ovat hakijan mukaan kuuluneet hänen esivanhemmilleen ja joista myöhäisin asiakirjamerkintä on tehty ennen vuotta 1900. Lautakunnan lausunnon saatuaan DVV tekee hakemuksesta lopullisen päätöksen.
Onko muuttaminen tarpeen?
Ennen nimenmuutoshakemuksen tekemistä on syytä pohtia tarkasti, miksi sukunimen muuttaminen on omasta mielestä välttämätöntä. Sehän merkitsee luopumista aiemmasta nimestä, jonka juuret saattavat ulottua kauas. Esimerkiksi Suomen vanhin sukunimistö on jo syntytavaltaan sellaista aineetonta kulttuuriperintöä, jonka voisi ottaa huomioon maailman mitassakin.
Sukunimi liittää kantajansa osaksi sukupolvien ketjua, ja se on tarkoitettu periytymään jälkeläisille, ei henkilökohtaiseksi lisänimeksi. Jos nimensä muuttaa, sen sopivuutta on harkittava niidenkin kannalta, jotka eivät ole voineet valintaan vaikuttaa.
Käytössä oleva sukunimi
Kaikki väestötietojärjestelmään merkityt, elossa olevien henkilöiden sukunimet ovat suojattuja. Niitä ei voi saada itselleen sukunimeksi ilman syytä. Käytössä olevaksi sukunimeksi lasketaan myös sellainen nimi, joka esiintyy sukunimiyhdistelmässä. Onhan mahdollista, että sellaisen kantaja voi luopua toisesta sukunimestään tai joku hänen jälkeläisistään haluaa ottaa nimen käyttöönsä.
Käytössä olevan sukunimen voi silti saada, jos hakija on käyttänyt sitä aiemmin tai se esiintyy hänen suvussaan viiden sukupolven sisällä itsestä lukien. Oikeus tällaiseen esivanhemman nimeen on osoitettava väestötietoviranomaisilta hankittavien sukuselvitysten avulla.
Käytössä jo olevan sukunimen voi saada silloinkin, jos haluaa muuttaa oman vierasperäisen sukunimensä kirjoitusasua helpommaksi. Esimerkiksi nimen Sherstnyakova voisi lyhentää nimeksi Kova.
Sukunimen voi muuttaa myös avio- tai avopuolison nimeksi, jos tämä siihen suostuu. Avopuolison sukunimen voi saada, jos puolisot ovat asuneet vähintään viisi vuotta samassa taloudessa tai jos heillä on yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Sisaruksella tai omalla lapsella olevan sukunimen voi saada, jos siihen suostuvat kaikki ne, joilla on kyseinen sukunimi väestötietojärjestelmän mukaan. Sijaisvanhemman käytössä olevan sukunimen saaminen on sijaisvanhemman suostumuksella mahdollista. Muita erityisiä syitä harkitaan tapauskohtaisesti.
Käytöstä poistunut nimi omaksi nimeksi
Laki ei suojaa nimiä, jotka ovat poistuneet käytöstä, joten tällaisen nimen voi saada itselleen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ilman erityistä syytä ei voi saada sukunimeä, joka on vakiintunut tietylle yleisesti tunnetulle ja historiallisesti merkittävälle kotimaiselle tai ulkomaiselle suvulle. Tästä syystä oikeusministeriön nimilautakunnassa ei ole puollettu nimiä Frille (alkuaan tanskalainen aatelissuku) ja von Uexküll (tunnettu virolainen aatelissuku). Jälkimmäinen nimi ei myöskään muodoltaan (sisältää etuliitteen von) eikä kirjoitusasultaan vastaa kotimaista nimikäytäntöä uudisnimeksi otettuna.
Laki ei suojaa nimiä, jotka ovat poistuneet käytöstä.
Käytöstä poistunut nimi voi olla myös esivanhemman nimi. Sellaista voi hakea, kunhan nimi on itsestä lukien takenevasti viiden sukupolven sisällä. Tällöin on hyvä muistaa, että näissä tapauksissa nimi ja sen kirjoitusasu eivät ole aina sama asia. Vanhat, koristeellisilta näyttävät tai lyhennetyt kirjoitusasut eivät tarkoita ”aitoa” ja ”alkuperäistä” sukunimeä eivätkä kerro nimien ääntöasua. Siksi näitä aiempien vuosisatojen vaihtelevia kirjoitusasuja – kuten ”Hirfwoin” (Hirvonen) ja ”Kuckoin” (Kukkonen) – ei sellaisinaan automaattisesti hyväksytä.
Muissa tapauksissa käytöstä pois jääneitä nimiä on mahdollista saada uudisnimeksi lukuun ottamatta sellaisia, jotka eivät vastaa nykyistä oikeinkirjoitusta tai jotka voisivat sisällöltään aiheuttaa haittaa. Kotimaisten kielten keskus on laatinut verkkojulkaisun, joka sisältää ehdotuksia uusiksi sukunimiksi; joukossa on myös sopivia käytöstä poistuneita nimiä (linkki tämän kirjoituksen lopussa).
Kokonaan uusi sukunimi
Sukunimistä oikeusministeriön nimilautakuntaa työllistävät eniten uudissukunimet eli nimet, jotka eivät ole käytössä. Vuonna 2023 uudissukunimihakemuksia oli 936 (oikeusministeriön nimilautakunnan sihteeri Joanna Grandell, 11.3.2024).
Kokonaan uuden sukunimen on täytettävä muutamia ehtoja. Uudissukunimi ei saa olla omiaan aiheuttamaan pahennusta, haittaa tai olla sukunimeksi ilmeisen soveltumaton. Sukunimeksi ei näin ollen hyväksytä kirosanaa tai sanaa, jonka merkityssisältö lietsoo vihaan tai viittaa sukupuoliseen kanssakäymiseen, rikolliseen toimintaan, kyseenalaisiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai kielteisellä tavalla uskonnolliseen tai elämänkatsomukselliseen vakaumukseen. On otettava huomioon myös se, että sukunimi on tarkoitettu periytyväksi. Se siirtyy lapsille, joten ratkaisua harkittaessa on aina otettava huomioon lapsen etu. Edellä mainituista syistä puoltamatta ovat jääneet muun muassa sukunimiehdotukset Kirous, Kosto, Mielivalta, Pirttihirmu, Maanvaiva ja Peikko.
Uudissukunimen on vastattava muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan kotimaista sukunimikäytäntöä. Tällä tarkoitetaan suomen-, ruotsin- ja saamenkielisten sekä romanien Suomessa käyttämää sukunimistöä. Tällä perusteella puoltamatta ovat jääneet esimerkiksi Hellmi, Bridgend, Hyybell, Koskenhaldia, Loveyou, Monrepos’, Nordstrom, Fosfori ja Lutetium (alkuaine).
Kielenmukaisuus tarkoittaa myös kotimaisten kielten rakenteen ja sisällön mukaisuutta. Nimen on oltava luonteva ja kohtuullisen mittainenkin. Puoltoa eivät saaneet ehdotukset Karhunajantassu (karhu + hunaja + tassu), Laisukoh (yhdistelmä eri sukunimistä) ja sekakielinen Shinrauha.
Uudissukunimeksi hyväksyttävä nimi ei saa olla ilmeisen etunimityyppinen. Tämän vuoksi esimerkiksi nimiä Talventytär, Lovetar ja Lovisa ei ole puollettu sukunimiksi, kuten ei myöskään ehdotuksia Morinna, Verena ja Gauril (Gabrielin karjalainen muoto).
Uudissukunimi ei voi myöskään koostua kahdesta tai useammasta erilleen kirjoitetusta nimestä tai nimen osasta. Esimerkiksi aatelisnimien etuliitteitä (af, von, van, zu, de) ei hyväksytä, ellei ole kyse suvun omasta nimestä viiden sukupolven sisällä. Näin ollen muun muassa ehdotusta von Fyrst ei puollettu.
Erityisiä syitä hyväksyä uudissukunimi
Edellä mainituista uudissukunimien hyväksyttävyyden rajoituksista voidaan poiketa, kun hakijalla on kansalaisuutensa, avioliittonsa tai muun niihin rinnastettavan seikan perusteella yhteys vieraaseen valtioon ja haettu uusi sukunimi vastaa siellä noudatettua nimikäytäntöä. Yhteys toiseen valtioon ei täyty sillä, että hakija aikoo muuttaa ulkomaille tai työskentelee siellä.
Joskus poikkeava uudisnimi on perusteltua saada uskonnollisen tavan vuoksi. Tällöin voi olla kyse esimerkiksi siitä, että hakija on kääntynyt sellaiseen uskontoon, jonka tapoihin uuden sukunimen ottaminen kuuluu. Asiasta on kuitenkin esitettävä todiste. Myös taiteilijanimen vakiintuneisuus ja laaja tunnettuus voivat olla peruste hyväksyä se uudissukunimeksi.
Käytännön ohjeita uudissukunimen muodostamiseen
Mallien käyttö. Uudissukunimissä on helpointa ottaa mallia käytössä olevista yleisistä suomen-, ruotsin-, romanin- ja saamenkielisistä sukunimistä ja nimirakenteista. Suomenkielisessä sukunimistössä on runsaasti -la/-lä-loppuisia nimiä (Mattila) ja yhdyssanamuotoisia nimiä, joiden jälkiosana on maastotermi (Koivulaakso). Runsaasti nimenkantajia on myös -nen-loppuisilla nimillä. Lisäksi kotimaiseen nimikäytäntöön kuuluu toki muitakin johtimia.
Talonnimet. Talonnimen voi saada uudissukunimeksi hakemuksesta, jos nimi on sukunimityyppinen eikä ole ennestään sukunimenä käytössä. Sukunimiksi on perinteisesti otettu talojen ja muiden asumusten nimiä, ja näitä on puolestaan nimetty monesti myös lähellä sijaitsevien paikkojen mukaan, joten sopivan nimen voi löytää vaikkapa Suomen kartalta.
Sukunimenä käytössä olevan talonnimen voi saada vain silloin, jos voi virkatodistuksin osoittaa, että esivanhempaa on kutsuttu kyseisellä talonnimellä kirkonkirjoissa tms. Pelkästään se, että hakija tai hakijan esivanhempi omistaa tilan tai asuu siellä, ei ole riittävä syy saada nimeä sukunimeksi, jos se on sellaisena jo jollakulla muulla käytössä.
Esivanhempien sukunimet. Jos uudeksi sukunimeksi halutaan esivanhemman sukunimi, senkin on oltava nykyisen oikeinkirjoituksen mukainen eli ei vanhentuneessa, oman aikansa horjuvaa oikeinkirjoitusta edustavassa kirjoitusasussa. Esimerkiksi sukunimien Hiltunen, Mustonen ja Kosonen vanhoissa kirkonkirjoissa esiintyviä muotoja ”Hilduin”, ”Mustoin” ja ”Cosoin” ei ole puollettu uusiksi sukunimiksi.
Patronyymit ja matronyymit. Suomenkielisistä patro- ja matronyymeistä eli isän tai äidin etunimen sisältävistä -tytär- ja -poika-loppuisista lisänimistä ja vastaavista ruotsinkielisistä matronyymeistä ei tullut sukunimiä siinä vaiheessa, kun sukunimettömät alkoivat sukunimiä ottaa. Ne olivat henkilökohtaisia lisänimiä. Nykylain mukaan patro- ja matronyymejä voi antaa jälkimmäisiksi etunimiksi, mutta ei sukunimiksi. Niinpä esimerkiksi nimiehdotusta Einontytär ei ole puollettu sukunimeksi.
Yritysnimet ja tuotemerkit. Nimeä ei puolleta, jos se on sekoitettavissa elinkeinotoiminnassa käytettyyn suojattuun tunnukseen. Tällä perusteella puoltamatta ovat jääneet ehdotukset Forex (valuutanvaihtoyritys) ja Vuitton (ranskalainen muotialan yritys). Jos nimi on kieleltään kotimaisen nimikäytännön mukainen mutta käytössä esimerkiksi yritysnimenä, sitä voidaan puoltaa, jos hakija saa nimenmuutokselle suostumuksen suojatun tunnuksen haltijalta. Tällä ehdolla on puollettu muun muassa nimeä Karhuvuori. Suojatuksi tunnukseksi ei uudissukunimen hyväksyttävyyttä arvioitaessa katsota yleistä paikannimeä tai yleiskielistä sanaa.
Karjalankieliset nimet. Karjalan kieli kuuluu Suomen vanhoihin kotoperäisiin vähemmistökieliin. Nimilautakuntaan tulleista karjalankielisistä nimiehdotuksista on puollettu karjalan kielen asiantuntijoilta saatujen lausuntojen jälkeen muun muassa nimiä Kondie ’kontio’ ja Lendiera (kylä ja taajama Karjalan tasavallassa, ent. Repolaa). – Karjalankielisen sukunimen voi kuitenkin saada vain, jos siihen on erityinen syy, sillä karjalankielinen nimi ei ole etu- ja sukunimilain tarkoittamalla tavalla nykylainsäädännössä kotimaisen nimikäytännön (suomi, ruotsi, saame) mukainen.
Murremuodot. Uudisnimen on oltava yleiskielen mukainen, ellei nimeksi esitetä vakiintunutta paikannimeä, jollaisissa tiettyjä murrepiirteitä on varovaisesti säilytetty. Tämän vuoksi ehdotusta Miäs (’mies’) ei ole puollettu.
-tar/-tär-loppuiset nimet. Nen-loppuisten sukunimien -tar/-tär-loppuisia feminiinimuotoja ei ole puollettu sukunimiksi. Ne edustavat itäsuomalaisten sukunimien vanhaa kansanomaista käytäntöä, jota on sovellettu vain naisten sukunimiin. Puoltamatta ovat jääneet muun muassa sukunimien Komulainen ja Soininen feminiinimuodot Komulatar ja Soinitar.
-eff- ja -off-loppuiset nimet. Nämä venäjänkielisten nimien kirjoitusasut edustavat vanhentunutta ranskan- ja saksankielistä translitterointia. Kyrillisiä kirjaimia translitteroitaessa noudatetaan SFS Suomen standardit ry:n määrittämää kansallista standardia (SFS 4900) tai ruotsin kielessä käytettyä latinaistusta (Svenska skrivregler 2017, s. 252–254), joissa molemmissa tällaiset nimet kirjoitetaan nykyään -ev- ja -ov-loppuisina. Niinpä ehdotusta Zedoroff ei ole puollettu uudissukunimeksi.
-eff- tai -off-loppuinen nimi on mahdollista saada vain, jos nimi on esiintynyt tuossa muodossa hakijoiden esivanhemmilla viiden sukupolven sisällä. Tällaisiin nimiin kuuluvat esimerkiksi kolttasaamelaisten ja siirtokarjalaisten nimet. Ne periytyvät sellaiselta ortodoksisen kirkon alueelta, jossa seurakuntien kirjanpidossa on käytetty venäjää. Tämän vuoksi niiden kirjoitusasu on nykypäivänä vanhentuneen translitteroinnin mukainen. – Nämä nimet ovat alkuaan patronyymejä eli isän etunimen sisältäviä nimiä, joita käytettiin sukunimien puuttuessa tarkennuksina Itä-Karjalassa vielä 1920-luvulla.
W ja w. Suomen ja ruotsin kielen nykyisen oikeinkirjoituksen mukaan sanoissa ja nimissä käytetään v-kirjainta, ei w:tä. Kaksois-v oli käytössä 1800-luvun lopulle asti ja erisnimissä vielä 1900-luvun alkupuolella. W:tä käytettiin tavallisimmin silloin, kun kirjain sijoittui nimen alkuun.
Nykyään w kuuluu vain lainasanoihin ja vieraskielisiin nimiin ja sukunimissä sellaisiin vanhoihin nimiin, joiden kirjoitusasussa se on säilynyt tähän päivään asti. Hakemuksesta tällaisen nimen voi saada, jos nimi on esiintynyt hakijan suvussa todistettavasti, vakiintuneesti ja takenevasti viiden sukupolven sisällä. Niinpä puoltamatta ovat jääneet sellaiset sukunimet kuin Hirwi, Kalewa, Wallenbacka, Waske, Wendahlius ja Walajärvi.
Tarkkeet ja vieraat kirjaimet. Tarkkeilla vaikutetaan sanan ääntämiseen, painotukseen tai merkitykseen. Tarkkeita ovat esimerkiksi erilaiset aksentit eli korkomerkit ja suhuäännettä kuvaava hattu s:n ja z:n päällä. Vieraita kirjaimia ovat esimerkiksi saksan ja viron ü, norjan ja tanskan æ sekä tanskan ja norjan ø.
Aksenttimerkin käyttö tai sen pois jättäminen ei poista sukunimisuojaa. Tämä tarkoittaa, ettei käytössä olevaa sukunimeä voi saada uudissukunimeksi ilman lakiin perustuvaa syytä vain lisäämällä erikoismerkkejä haettuun nimeen. Niinpä nimeä Kardín ei voitu puoltaa, koska Kardin on jo ennestään käytössä.
Uudisnimestä ei myöskään tule saamenkielistä käyttämällä ei-saamelaisessa nimessä kirjaimia tai tarkkeita, jotka esiintyvät erityisesti saamen kielissä.
Lähteet
Etu- ja sukunimilaki 2017/946 (Finlex)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Oikeusministeriö: Nimilainsäädännön uudistaminen (Mietintöjä ja lausuntoja 21/2017, pdf)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Oikeusministeriön nimilautakunnan lausuntoratkaisuja (ei julkinen)
Lue lisää
Petra Saarnisto: Havaintoja uudissukunimien sanastosta ja rakenteesta (Kielikello 1/2023)