On muuten mainio asia tämä Kielikello. Lehti kiertää rakennusvirastossa ja jos aika suinkin myöten antaa, noukin sivuilta tietoa ja hupia. Todella näin, kielen purkaminen ja sanojen tutkiminen on aina antoisaa. Kun tekstien laatijoina on todellisia asiantuntijoita, on ilo nauttia suomen kielen loputtoman rikkaista rakenteista, sanoista ja sävyistä.
Menneellä viikolla tuli käteeni lehden nro 1/1988. Kaksi kirjoitusta luin siitä tarkemmin, ”Saako olla viintä” ja ”Hämäläisiä häiriköitä kirjakielessä”.
Hiukan tuosta hämäläisyydestä. Muistan opiskeluvuosiltani, kuinka professorimme Otto-Iivari Meurman kärsi todellisia tuskia harjoitustöitäni tarkastaessaan. Piirustuksissa tontit ja kadut olivat ilmeisesti kohdallaan, mutta selostuksien tekstit eivät kelvanneet. Lähes joka sanassa oli korjausmerkintöjä. Hän tiedusteli, mistä olen kotoisin. ”Tampereelta”, oli vakaa vastaukseni. Hämeen ja Satakunnan saumasta. Hämäläiseksi olen kokenut itseni hitaan puheilmaukseni ja riemukkaan sanatajuni vuoksi. Kun perheemme muutti v. 1965 tänne Ouluun, jäi kaalin syöminen todella Tampereelle. Täällä oli kaupassa vain kaalta. Kotioloissa allekirjoittaneella on paha tapa kiusata kieltä, eikä viintä-muoto ole jäänyt ainoaksi, vaan kaikki arkipäivän aineet on maisteltu -ta -tä -päätteisinä. ”Keitänkö teetä vai kahta?”. Ruoan kanssa juodaan piintä jne. Se siitä.
Kielikellon teksteissä kirjoittajat tuovat monesti esille sanoja tai ilmauksia samaa tarkoittavina. Tuohon sanoisin omana mielipiteenäni, että jos sana on erinäköinen kuin toinen, sillä on myös eri maku. Sinällään ei ole sinänsä ja saada aikaiseksi kutkuttaa hämäläisen kielitajua toiselta kohtaa kuin saada aikaan. Pystyisinkö tuon selittämään. Hämäläinen on julmetun hidas lähtemään liikkeelle, tekemään, sanomaan. On vaikeata saada mitään aikaan. Kun joku on tuon kynnyksen ylittänyt, hämäläinen on hiukan kateellinen ja siinä harmissaan innostuu ilmaisemaan, että joku sai aikaiseksi jotain.
Sinällään valtakunnallinen kielimuoto on kaunista ja puhdasta, mutta monasti sanojen maku jää voimattomaksi verrattuna savolaisen sanankäytön rieskaan tai puhumattoman sanan mestareiden, hämäläisten viitteisiin.
Esko Tuulos
kaupunginarkkitehti
Oulu