Suomen kieli on viime vuosien eurohuumassa omaksunut vikkelästi uusia eurooppalaisia sävyjä. Trendi ei ole enää mennä happy hour -aikaan drinkille ravintola Long Walliin, vaan englannin ylivaltaa nakertaa klassisten kielten perintö. Olihan latina vuosisatojen ajan kiistatta Euroopan yhteinen kieli, ja latina taas on aina ammentanut sanavarastoonsa paljon aineksia kreikan kielestä. Nyky-Euroopan valtakielistä italia, espanja ja ranska ovat latinan suoria jälkeläisiä, ja englanti on ranskan perintönä omaksunut valtavan määrän latinalaista sanastoa. Tästä syystä englantiin on erityisen helppo edelleenkin muodostaa uusia termejä klassisten kielten pohjalta.
Suomen kielessä tämä ei ole yhtä helppoa. Aikojen kuluessa meille on juurtunut runsaasti latinalaiskreikkalaisperäisiä sivistyssanoja, jotka kohtuullisesti käytettyinä ovat selkeitä ja täsmällisiä. Mutta latinalaisperäisten tai -väritteisten uudissanojen sovittaminen suomen kieleen ei aina ole aivan yksinkertaista vaan vaatii melkoista latinan ja kreikan kielen sekä eurooppalaisen kielenkäyttöperinteen tuntemusta.
Forum, Corum, Habiforum
Liikeyritysten nimissä latina on käynyt varsin suosituksi. Syy on selvä: tällaiset nimet ovat paitsi nokkelia ja eurooppalaisen tuntuisia koti-Suomessa myös käyttökelpoisia maailmalla. Ne vihjaisevat heti vierasmaalaisellekin, millaisesta tuotteesta tai toiminnasta on kysymys. Usein on mahdoton sanoa, mitä kieltä nimi oikeastaan on: käännöstoimistot Dynatex, Espanvox ja Tektrans viestittävät yleiseurooppalaisilla nimillään sekä yleistehtävästään että erikoisalastaan.
Nimissä saa usein sijansa myös leikkimieli ja uudistamisen halu, joiden tulokset tosin aina eivät ole kovin onnistuneita. Vanha kunnon forum, tori, jonka varrella olevissa rakennuksissa jo roomalaiset aikoinaan kävivät kauppaa, on sellaisenaan vähän liiankin tuttu. Ketään ei hätkähdytä kauppakeskus Forum tai autoliike Auto-Forum. Erikoisempi on sen sijaan vastaperustettu Habiforum, jonka nimen asiakkaat toivottavasti oikein tulkitsevat viittaavan sisustustavaroita myyvään liikkeeseen. Habi-alku tuskin suomalaisen korvissa assosioituisi näin, ellei Habitare (’latinan asua’) olisi jo käynyt tutuksi asuntomessujen nimenä. Normaalisti kyllä kaikkiin latinan asumista merkitsevän verbin johdoksiin kuuluu t-konsonantti.em>Habitare (’latinan asua’) olisi jo käynyt tutuksi asuntomessujen nimenä. Normaalisti kyllä kaikkiin latinan asumista merkitsevän verbin johdoksiin kuuluu t-konsonantti. Toisenlaista mielikuvituksen lentoa osoittaa etelän turistikeskuksen sydämessä sijaitsevalle uudelle suurelle kongressi- ja oopperapalatsille annettu nimi Corum, joka kuulemma on yhdistelmä latinan sanoista forum ja cor ’sydän’. Latinistin korvissa nimi kuulostaa lähinnä tahattomalta kielioppivirheeltä, niin kuin olisi neutrisukuista cor-sanaa taivutettu väärän deklinaation -um-loppuisten neutrien mallin mukaan.
Nokkelampi on Espooseen vasta noussut teknologiakeskus Innopoli. Nimen alkuosa esiintyy muuallakin innovaatioita markkinoivien yritysten nimissä (Innocenter, Innovuo), ja se on muodostettu suomessa jo melko yleisesti käytetyn info-sanan mallin mukaan. Molemmissa on latinan sana katkaistu oudosta kohtaa, ei etuliitteen ja kantasanan välistä (in-novatiivinen, in-formaatio), vaan kantasanan keskeltä. Tämäkin tuntuu olevan muotia – esimerkiksi Instrumentarium mainostaa itseään kodikkaasti ”Instrussa nähdään”. Ehkäpä myös inno alkaa suomessa elää omaa elämäänsä, niin kuin nyt jo voimme mennä infoon saamaan infoa. Innopoli-sanan lopussa oleva poli liittyy Teknillisen korkeakoulun vanhaan nimeen Polyteknillinen, joka tarkoittaa ’monitaitoista’. Vanha Poli antoi korkeakoulun uudisrakennukselle Otaniemessä nimensä uudessa muodossa Dipoli, ja se taas poiki Innopolin, innovaatiokeskuksen tai -kylän, joka helposti assosioituu mielessä kreikan polis-sanaan (’kaupunki’) – onhan tämä sana monessa yhteydessä saanut suomen kielessä juuri poli-muodon, muun muassa kaupunginnimissä Konstantinopoli ja Napoli.
Magalogista megasikahinnoin!
Nykyään voimme valita tavaramme magalogista, joka sanana on muodostettu kahdesta puoliksi pannusta sanasta, maga-sinista (alkuaan arabiaa) eli tavaratalosta ja kata-logista (alkuaan kreikkaa) eli luettelosta. Outoa kyllä, voimme valita myös kirjeenvaihtotoverin PostiMagalogista, vaikka emme voikaan ostaa sellaisia tavaratalosta; ehkäpä sana tässä on ymmärrettävä suomen ”makasiinin” eli varaston merkityksessä. Magalogi on meille kansainvälisestä mainoskielestä tunkeutunut sana, mutta en ihmettelisi, vaikka se suomessa pian yhdistettäisiin viime aikoina vauhdilla yleistyneeseen mega-alkuliitteeseen. Onhan meillä toki aiemminkin ollut megafoni ja megapommi, jotka saavat vahvikkeensa kreikan adjektiivista megas (neutrimuoto mega) ’suuri’. Mutta nykyään Mega-Sora, Mega-Pesu ja Mega-Lelu saattavat myydä tuotteitaan megahalvalla, ja yhtä hyvin kuin myydään – toista muotivahvistusta käyttäen – sikahalvalla tai emäsikahinnoilla, tarjotaan tavaraa myös megasikahinnoin.
Mekatroniikkalinjalla
Liike-elämässä voimme ymmärtää nokkelia, eri suuntiin assosioituvia eurosanoja, mutta koulutuksen, kulttuurin ja tieteen saroilla voitaneen jo edellyttää kielellistä tarkkuutta. Ällistyin pahan kerran, kun muuan ammatillinen aikuiskoulutuskeskus mainosti lehdessä mekatroniikan jatkolinjan opintoja. Ilmoitus lupasi sen tuottavan ”mekaanikkotutkinnon suorittaneille valmiudet toimia erityyppisissä asennus-, kokoonpano- ja kunnossapitotehtävissä eriasteisesti automatisoiduissa tuotantolaitoksissa”. Ilmeisesti siis meka(anikko) oppii jonkinlaista (elek)troniikkaa. Kuitenkin mekaanikko, mekaniikka ja mekaaninen tulevat kaikki kreikan sanasta mekhane ’väline, keino’, ja n-kirjain kuuluu ehdottomasti sanavartaloon; meka-lyhenne voi käydä yrityksen nimessä (Mekahionta, Meka-Laite), mutts ei ammatista puhuttaessa. Suomen kielessä on lisäksi ilmeinen vaara, että meka- ja mega-alut sekoittuvat toisiinsa. Elektroniikka taas tulee kreikan sanasta elektron ’meripihka’, jonka jo varhain huomattiin vetävän esineitä puoleensa, jos sitä hangataan. -iikka on peräisin kreikan erittäin produktiivisesta adjektiivisuffiksista -ikos; mitään -troniikka-johdinto ei ole olemassa.
Ammattinimikkeissä latinalais- ja kreikkalaisperäiset yhdyssanat ovat käyneet yhä suositummiksi. On ymmärrettävää, että eriasteista koulutusta vaativat ammattitehtävät halutaan selkeästi erottaa toisistaan. Vaikeampi on ymmärtää, miksi ammattinimikkeet eivät voi olla selvästi sisältönsä ilmaisevia, vaan ilmeisesti oppineisuuden korostamisen ja hienouden takia valitaan vierasperäisiä uudissanoja, jotka asiaan perehtymättömälle suomalaiselle tuskin kertovat, millaisesta ammattitehtävästä on kyse. Turhanaikaisia, vaikka sinänsä korrekteja vierasperäisiä nimikkeitä ovat seminologi ja iktyonomi; eipä maalla naapurimme navetassa odoteta seminologia saapuvaksi, vaan puhutaan siementäjästä. Kalatalouden alalla tuottaa kouluaste kala-alkuisia ammatinharjoittajia (kalavedenhoitaja, kalanjalostaja), mutta opistosta valmistuu iktyonomeja. Kreikan sana ikhthys on kuitenkin sivistyssanoissakin niin harvinainen, että en usko sen merkityksen suomalaiselle hevin avautuvan. Yliopistotasolla puhutaan taas kalataloustieteestä, ei iktyologiasta.
Vierasperäisiä ammattinimikkeitä sorvattaessa sattuu kuitenkin usein hairahduksia. Restonomi-opintolinjalta valmistutaan hotelli- ja ravintola-alan tuotannon ja liikkeenjohdon tehtäviin. Resto-alku ei kuitenkaan ole enempää kreikkaa tai latinaa kuin mitään muutakaan kieltä. Sen tarkoitus on epäilemättä tuoda mieleen vieraiden kielten restaurang-, restaurant -sanat, kuten myös liikeyritysten nimissä tavattavan Resta-alun (Restamark markkinoi ravintolatarvikkeita). Tässä tarkoituksessa resto- toimii vielä huonommin kuin resta-: väistämättä tulee mieleen joko ruotsin tai englannin sana rest ja sen myötä huvittavia tulkintoja restonomista jonkinlaisena ”jäännöstenhoitajana” tai ”lepotieteilijänä”. Vielä hullumpi on iteronomi matkailualan ammattinimikkeenä. Se on ilmeisesti yritetty muodostaa latinan sanasta iter ’tie, matka’ ottamatta huomioon, että tämän sanan taivutusvartalo on itiner-, kuten matkatoimistojen paljon käyttämässä englannin sanassa itinerary ’matkasuunnitelma’. Itero-alku tuo lähinnä mieleen latinan adverbin iterum ’toistamiseen, jälleen’ tai verbin iterare ’toistaa’ ja iteronomi siten ’matkantaitajan’ asemesta ’toistelijan’.
”Maretaariolaborantikko”
Käytössä olevien latinalais-kreikkalaisten johdinten liittäminen uusiin latinalaiskreikkalaisperäisiin sanoihin on usein ongelmallisempaa kuin sanojen keksijät luulevat. Meillä on planetaario, jossa seurataan planeettojen liikkeitä, mutta kaikki paikat, joissa jotakin seurataan, eivät ole -taarioita, niin kuin delfinaario, akvaario ja terraario osoittavat. Pohjanmaalle ollaan kuitenkin perustamassa maretaariota, minkä ei pitäisi onnistua, koska latinan mare-sanan ’meri’) taivutusvartalossa ei ole t-kirjainta. Latinassa on kylläkin adjektiivit marinus ja maritimus, jotka esiintyvät suomessa jo käyttöön levinneessä sanassa marina ’vierasvenesatama’ ja liikkeen nimessä Maritim. Niistä on kieltämättä hankala muodostaa merestä, merenrannan elämästä ja maankohoamisesta kertovan näyttelykeskuksen nimeä. Eikö kotoinen Merimaa olisi ihan hyvä?
Ruokareseptin lopussa saattaa olla huomautus ”sopii myös laktoosi-intolerantikolle”. Vielä paremmin sopisi laktoosi-intolerantille, koska kyseessä on latinan partisiipin preesens (intolerans, taivutusvartalo -ant-), johon on täysin turha liittää kreikkalaisperäistä -ikko-johdinta. Meillähän on käytössä samalla tavoin muodostuneet laborantti ja merkantti, eikä niistä toivottavasti koskaan tule laborantikkoja ja merkantikkoja.
Koska aikuiskasvatus on nyt päivän iskusanoja, käyttöön on ehdotettu aiheeseen viittaavaa käsitettä androgogia. Sana on muokattu pedagogian eli lastenkasvatuksen mallin mukaan. On kyllä käytössä sana androgyyni ’kaksineuvoinen’, joka on muodostettu saman kreikan sanan aner, gen. andros (’mies’) pohjalta. Tässä tapauksessa sanan tulisi kuitenkin kuulua andragogia, koska yhdyssanan loppuosa on kreikasta johdettu agogia ’johdattaminen’ eikä mikään olematon gogia. Ennen vokaalialkuista loppuosaa yhdyssanan alkuosana ei käytetä o-loppuista johdosta: kreikan pais-sanan (’lapsi’) taivutusvartalosta paid (ääntynyt myöhemmin ped-) tulee pedagogia ja pediatria mutta pedofiili. Pedikyyri onkin sitten jo ihan eri asia ja tulee latinan sanasta pes (’jalka’), taivutusvartalo ped-.
Eurooppaan mennessä onkin hyvä pitää mielessä, että Euroopassa moni osaa vielä latinaa ja kreikkaa, joko ihan oikeasti tai oman kielensä sanaston kautta. Jos meidän käyttämämme yritysnimet tai kulttuuritermit ovat virheellisiä tai omituisia, se ei ole ainakaan hyvää mainosta.