Huom. Juttu on julkaistu vuonna 2009. Ajantasaiset tiedot Euroopan parlamentin ryhmien ja puolueiden nimistä voi tarkistaa Kielitoimiston ohjepankista.
Kesäkuussa 2009 pidettiin viimeksi eurovaalit. Kustakin Euroopan unionin jäsenmaasta valittiin edustajat Euroopan parlamenttiin, josta käytetään lyhennettä EP. Tämä lyhenne ei ole suomeksi ahkerassa käytössä, ja varsinaisen nimen ja lyhenteen sijaan käytetäänkin usein epävirallisesti nimitystä europarlamentti. Myös EU-parlamentti on virallista nimitystä lyhyempi ja kaikille selvä nimitys. Uudelle viisivuotiskaudelle valittiin nyt 736 parlamentin jäsentä, jotka järjestäytyivät seitsemäksi poliittiseksi ryhmäksi. Niihin hakeutuivat myös 13 suomalaisedustajaa eli rennommin meppiä. Tämä sana on syntynyt lyhenteestä MEP, joka on muodostettu sanoista Member of European Parliament, ja sitä käyttävät epävirallisissa yhteyksissä edustajat itsekin.
Mepit esitetään yleensä kotimaassa suomalaisten puolueidensa edustajina, mutta parlamentissa työtä tehdään poliittisissa ryhmissä, joihin kuuluu hyvinkin erilaisten puolueiden edustajia. Samassa ryhmässä on nyt esimerkiksi Suomesta hallituksen ja opposition edustajia. Ryhmien jäsenillä on yhteisiä tavoitteita, mutta puoluekuria niissä ei sovelleta.
Englanti ja ranska hallitsevat lyhenteitä
Parlamenttiryhmien nimet esiintyvät harvoin suomalaisissa tiedotusvälineissä. Siksi niistä ei ole käytössä suomenkielisiä lyhenteitäkään, vaan ryhmistä käytetään myös suomenkielisissä teksteissä englannin- tai ranskankielistä lyhennettä. Näin tehdään pitkälti muillakin EU-kielillä. Eri kielten käytännöt vaihtelevat jossain määrin, ja myös parlamentin asiakirjojen ja tiedotusmateriaalin käytännöt eroavat toisistaan jonkin verran. Tiedotuksessa käytetään enemmän omakielisiä lyhenteitä, mutta parlamentin asiakirjoissa kaikilla kielillä on käytössä yhtenäiset lyhenteet.
Saksaksi tiedotettaessa käytetään esimerkiksi Euroopan kansanpuolueen ryhmästä lyhennettä EVP (Europäische Volkspartei), mutta asiakirjoissa lyhennettä PPE (Parti populaire européen). Myös romaanisten kielten tiedotuksessa käytetään paljon omakielisiä lyhenteitä: romaniaksi kansanpuolueryhmän lyhenne on tiedotusmateriaalissa PPE (Partidul Popular European). Skandinaaviset ja slaavilaiset kielet sekä viro ja unkari taas ovat enimmäkseen omaksuneet englannin- ja ranskankieliset lyhenteet, ja ne käyttävät kansanpuolueesta lyhennettä EPP (European People’s Party). Vaihtelua kuitenkin esiintyy, ja vaikkapa vironkielisissä teksteissä esiintyy myös lyhennettä ERP (Euroopa Rahvapartei). Vihreiden ja Euroopan vapaan allianssin ryhmän lyhenne on asiakirjoissa ranskankielinen Verts/Ale, mutta tiedotuksessa käytetään monilla kielillä omakielistä vihreää merkitsevää sana, esimerkiksi slovakiksi Zeleni/EFA, saksaksi Grüne/FEA ja italiaksi Verdi/ALE. Suomalaismeppien toivomuksesta tiedotuksessa käytetään lyhennettä Greens/EFA, ja samaa lyhennettä käyttävät myös esimerkiksi ruotsalaiset.
Parlamentin asiakirjoissa käytetään kaikilla kielillä lyhenteitä PPE, S&D, ALDE, Verts/ALE, ECR, GUE/NGL, EFD ja NI. Nämä lyhenteet tulevat ranskankielisestä nimestä, paitsi GUE/NGL, jossa on yhdistyneenä sekä englannin- että ranskankielisen nimen lyhenne.
Seuraavassa taulukossa(avautuu uuteen ikkunaan) (pdf) esitetään ensin ryhmän suomenkielinen nimi ja sitten englannin- tai ranskankielinen lyhenne tai molemmat. Sen jälkeen on ryhmän nimi englanniksi ja myös ranskaksi, jos ranskankielistä lyhennettä käytetään asiakirjoissa. Viimeksi esitetään tieto siitä, mihin puolueeseen ryhmän suomalaiset edustajat kuuluvat.
Ohjeita lyhenteiden taivutuksesta
Suurin osa parlamenttiryhmien lyhenteistä on kirjainlyhenteitä, jotka taivutetaan siten, että lyhenteeseen lisätään kaksoispisteen jälkeen sijapääte. Se on kätevintä valita kirjaimittain luetun lyhenteen mukaisesti. Esimerkiksi illatiivimuodosta [ee-pee-peehen] saadaan silloin taivutusmuoto EPP:hen. Joukossa on muutama lyhenne, jotka voi lukea sanana. Tällaiseen lyhennesanaan pääte liitetään ilman kaksoispistettä, esimerkiksi ALDEen, joka luetaan [aldeen]. Suomalaisen käytännön mukaan voi kirjoittaa myös vain ensimmäisen kirjaimen isona: Aldeen. Seuraavassa taulukossa(avautuu uuteen ikkunaan) (pdf) on kaikki edellisen taulukon lyhenteet taivutettuna joko kirjaimittaisen lukutavan mukaan tai lyhennesanana.
Taivuttamatta voi olla paras
Monen ryhmän lyhenne on hankala taivuttaa, joten kannattaa harkita muidenkin vaihtoehtojen käyttöä tekstissä. Lauseen voi usein rakentaa niin, että lyhenne esiintyy siinä taivuttamattomassa muodossa. Taivuttamisen voi kiertää myös tekemällä lyhenteestä yhdyssanan, esimerkiksi näin: GUE/NGL-ryhmää, ALDE-ryhmää.
Epävirallisissa teksteissä, esimerkiksi tiedotusvälineissä, lyhenteen voi välttää käyttämällä ryhmästä koko nimeä lyhyempää ilmausta. EPP:stä käytetään usein nimitystä konservatiiviryhmä tai konservatiivit, ja S&D:n tunnistaa myös nimityksistä sosialistiryhmä, sosialistit tai sosiaalidemokraatit. ALDEen viitataan monesti nimityksillä liberaaliryhmä tai liberaalit, kun taas Greens/EFA kulkee vain nimellä vihreät, vaikka ryhmään kuuluu myös alueiden oikeuksia ajavia meppejä. Jos sana konservatiiviryhmä on käytössä EPP:stä, täytyy ECR voida erottaa siitä ja puhua esimerkiksi konservatiiveista ja reformisteista. GUE/NGL:ään taas on usein viitattu nimityksellä vasemmistoryhmä. Mutta mikä olisi sopiva nimitys EFD:lle, jonka varsinainen nimi on monisanainen Vapaa ja demokraattinen Eurooppa? Demokraattiryhmäkö? Jos tästä perussuomalaisen Timo Soinin ryhmästä tarpeeksi puhutaan ja kirjoitetaan, syntyy varmasti myös sopiva suomenkielinen nimitys.
Vaihtoehtoisiakin ilmauksia voi ryhmistä käyttää, ja vaihtoehtoja voi keksiä lisää, koska mikään niistä ei ole virallinen nimi. Tärkeintä on, että nimityksen kohde tulee tekstin lukijoille selväksi.