Kieli yhteiskunnassa
Kielen normittamisesta
Osmo Ikola
Viime aikoina on paljon keskusteltu suomen kirja- ja yleiskielen normittamisen merkityksestä: siitä, minkä verran tällaisia normeja on syytä opettaa koulussa ja minkä verran normeista poikkeamisen pitäisi vaikuttaa ylioppilasaineiden arvosanoihin. Kritiikki on tullut ennen kaikkea äidinkielen opettajien piiristä, ja sen kohteina ovat olleet ainakin ylioppilastutkintolautakunta ja kielenhuoltajat. On myös ehdotettu, että olisi järjestettävä näiden kolmen ryhmän edustajien välinen keskustelu. Julkisuudessa käydyn keskustelun ja tehtyjen ehdotusten johdosta on nyt järjestetty tämä teemapäivä. Aloitteen on tehnyt Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunta, ja taloudelliset mahdollisuudet tilaisuuden järjestämiseen on antanut tutkimuskeskus, jonka johtaja professori Tuomi on pyydetty tilaisuuden puheenjohtajaksi.
Kielenhuollon periaatteet ja historia
Poikkeaako kirjakieli puhutusta arkikielestä liiaksi?
Päivi Rintala
”Suomen kielelle suureks vahingoks kirjotettiin ensimmäiset suomalaiset kirjat tällä kehnommalla Ranta-Suomalaisten kielellä, johon päälle päätteeks tungettiin Ruotsista ja Latinasta liikoja puukstavia, jotka sokaisivat meiän selkeän kielemme. Ja vaikka näitä kirjoja sitten, Esivallan käskein, johonkuhun määrään murteista puhistettiin, niin jäi vielä paljon parantamata. Moni on sen jälkeen, näitä kirjoja seuraten, kirjottanut Suomea samalla tavalla, ja tottunut ei ainoastaan kirjottamaan ja lukemaan toisin, kuin selvät Suomalaiset puhuuvat, mutta myöskin uskomaan että kirjoissa löytyy kaikkiin selvin kieli. Jokainen ymmärtää kuitenkin ettei kielen synty ole kirjoista, mut kirjoin synty kielestä, että sentähen kirjat pitää kielen jälkeen korjattaman, ei kieli kirjoin jälkeen.”
Kielenhuollon periaatteet ja historia
Suomen kaksikielisyys. Näkymiä suomenruotsin huoltoon
Mikael Reuter
Suomen kielellä on luonnollisesti voimakas vaikutus suomenruotsiin. Suomessa puhuttavaan ruotsiin tulee jatkuvasti lisää käännöslainoja suomesta, ja lisäksi vallitsee yleinen kielellinen epävarmuus. Näin kirjoittaa Mikael Reuter, joka työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ruotsin kielen toimistossa ja vastaa suomenruotsin huollosta. Hän esittää myös useita toimia tilanteen parantamiseksi. Hän uskoo mm., että pohjoismainen TV-satelliitti antaisi ainutlaatuiset mahdollisuudet seurata Ruotsissa puhuttavaa ruotsia.
Kansalliskielet
Genevenjärvi vai Genevejärvi
Eeva Maria Närhi
Paikannimen määriteosa on yleensä nominatiivissa tai genetiivissä, mutta kummassa, ei ole itsestään selvää. Kun pitää kirjoittaa sen Lapissa lainehtivan järven nimi, joka laulun mukaan ”niin syvä on kuin pitkäkin”, tai Kiimingin läpi juoksevan joen nimi, niin moni tarttuu lähdeteokseen varmistuakseen, että järvennimi on Inarijärvi tai pelkkä Inari ja joennimi taas Kiiminginjoki, Aurajoki, Simojoki, Iijoki, Kemijoki, Virojoki ja toisaalta Tornionjoki, Muonionjoki, Lapuanjoki, Kokemäenjoki, Mäntsälänjoki tuskin arveluttavat, kuten eivät Vanajavesi ja Leivonvesikään. Käytäntö on vakiinnuttanut vuosisatojen kuluessa valtaosan omista nimistämme epäloogisiin uomiinsa. Joissakin tapauksissa yleiskielinen vakiintuminen käy vitkaan, kuten esimerkiksi Kiiminginjoen nimessä; siitä paikallinen väestö on käyttänyt ja käyttänee yhä myös Kiiminkijoki-asua. Omia nimiä ei opita systeemeinä vaan erikseen mikä nominatiivi-, mikä genetiivialkuisena.
Paikannimet
Suomen kielen lautakunta – mihin se pyrkii ja miten se toimii?
Osmo Ikola
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunta (lyhyesti: kielilautakunta) jatkaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunnan (1928–48), Suomen Akatemian kielilautakunnan (1949–69) ja Nykysuomen laitoksen kielilautakunnan (1970–76) työtä. Suomen kielen lautakunnan tehtävänä on 1976 annetun asetuksen mukaan ”päättää kielenkäyttöä koskevista periaatteellisista tai yleisluonteisista suosituksista”. Yksityiskohtaisempi kielenhuolto taas on uskottu tutkimuskeskuksen kielitoimistolle, jonka tehtävänä on mm. ”laatia sanakirjoja ja ohjeistoja, antaa suosituksia ja ohjeita suomen kielen käytöstä sekä tarjota muutakin, työjärjestyksessä vahvistettavaa kielenhuoltopalvelua”. Käytännössä kielilautakuntakin kyllä usein joutuu käsittelemään kielenkäytön yksityiskohtia, sikäli kuin niihin liittyy periaatteellinen kannanotto. Tällaisia voidaan verrata verrata vaikkapa oikeuslaitoksen tuntemiin ns. ennakkopäätöksiin.
Suomen kielen lautakunta
Juova-numerokoodi
Taru Kolehmainen
Varsinkin kulutustavaroiden kaupassa on Suomessakin saamassa jalansijaa kansainvälinen tuotepakkausten merkintäjärjestelmä, jonka tavallinen kuluttaja huomaa lähinnä …
Uudissanat
Norjan kielimuotojen nimitykset
Olli Nuutinen
Norjassa on kaksi virallista kielimuotoa, bokmål ja nynorsk. Näiden lisäksi esiintyvät Norjan kielioloista puhuttaessa nimitykset …
Erikoisalojen sanat
Nahoittaa vai nahkoa?
Paavo Pulkkinen
Turkistarhauksesta puhuttaessa on tullut tavaksi käyttää verbiä nahoittaa tarkoittamassa eläimen surmaamista ja nylkemistä sekä nahan …
Taivutus ja johtaminen
Nukkejen ja nallejen asialla
Raija Lehtinen
Minkälainen on nukke-sanan monikon genetiivi? Puhuvatko lapset nykyään nukkein vaatteista, nukkejen vaatteista vai nukkien vaatteista? …
Taivutus ja johtaminen
retriitti
Suomessakin käytetään usein englannin sanaa retreat [ritrīt] (= vetäytyminen < lat. retra'here = vetää takaisin) …
Sananvalinta