Kieli yhteiskunnassa
Kielenhuolto, kielellisen muuntelun yhteisöllinen rakenne ja ihmisten luokitteleminen
Klaus Mäkelä
Monien mielestä uralla menestymisen yksi ehto Suomessa on yhä se, että osaa ”puhua kirjakieltä”, ts. käyttää huoliteltua normien mukaista puhekieltä tilanteen niin vaatiessa. Millaisia ovat nämä tilanteet? Miten erotteleva tunnusmerkki tuo taito on? Kielen kulloinenkin tehtävä määrää yhä useammin sen, millainen kielenparsi valitaan, mutta mikä on se kielimuoto, joka antaa edullisen kuvan sekä puhujasta että instituutiosta, jota hän edustaa? Kysymys on käyttäytymisestä, asenteista ja arvostuksista, joten katse on suunnattava sosiologiaan. Alan puheenvuoron seminaarissa käytti dosentti Klaus Mäkelä, Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtaja.
Kielenhuollon periaatteet ja historia
Kielitoimiston puhelinneuvonnan asiakkaat ja heidän ongelmansa
Raija Lehtinen
Kielitoimiston puhelinneuvonnan asiakkaat tietävät, että neuvontanumero on kiusallisen usein varattu. Ketkä neuvontaan sitten soittavat? Mitä he kysyvät, mihin he tietoja tarvitsevat? Näitä ja eräitä muitakin puhelinneuvontaan liittyviä seikkoja selvitettiin haastattelemalla joulukuussa 1984 ja maaliskuussa 1985 neuvonnan asiakkaita.
Kielenhuollon periaatteet ja historia
laserlevy ja lasersoitin
Englannin compact disk -ilmauksen suomenkielisinä vastineina ovat esiintyneet sanat kompaktilevy, CD-levy, laserlevy ja laserilevy. Päätettiin …
Suomen kielen lautakunta
passepartout
Ranskankielisen passepartout’n (’valokuvan, piirroksen tms. pahvinen suojakehys’) suomenkieliseksi vastineeksi päätettiin suosittaa sanaa kehyspahvi ja sen …
Suomen kielen lautakunta
Ranskan kielen huolto ennen ja nyt
Ulla Jokinen
Ranskan kielen normimalliksi on esitetty milloin hovia ja tuomistuimia, milloin parhaita kirjailijoita. Ranskan kirjakieli perustuu kuitenkin kansankieleen, Pariisin ympärillä sijatsevan Ile-de-Francen murteeseen. Muiden maiden kielenhuoltajat seuraavat Ranskan nykyistä kielenhuoltoa kiinnostuneina, koska alalla on Ranskassa pitkät perinteet. Kielenhuollolla on siellä myös suoranaista määräysvaltaa enemmän kuin muissa maissa. Jyväskylän yliopiston professori Ulla Jokinen selvittelee tässä kirjoituksessaan ranskan kielen historiaa ja kielenhuoltoa sekä laajemminkin normin käsitettä.
Kielenhuollon periaatteet ja historia
Soul
Korean tasavallan pääkaupungin nimi on suositettu korean ääntämyksen perusteella äännettäväksi suomessa [soul]. Nimen kirjoitusasu Söul, …
Suomen kielen lautakunta
standaari ja viiri
Lautakunta päätti suosittaa virallisessa käytössä edelleen noudatettavaksi sanakirjojen esittämää sanojen standaari ja viiri työnjakoa, jonka …
Suomen kielen lautakunta
Suuren sivistyskielen huolto
Esko Koivusalo
Kielenhuollon tarpeellisuutta on usein perusteltu viittaamalla ranskan kielen vaalinnan traditioon ja saavutuksiin. Silti ainakin Suomessa …
Kielenhuollon periaatteet ja historia
tyhjiö – tyhjö
Suomen kielen lautakunta keskusteli sanojen tyhjiö ja tyhjö käytöstä ’vakuumin’ suomenkielisenä vastineena. Nykysuomen sanakirja pitää …
Suomen kielen lautakunta
Genevenjärvi vai Genevejärvi
Eeva Maria Närhi
Paikannimen määriteosa on yleensä nominatiivissa tai genetiivissä, mutta kummassa, ei ole itsestään selvää. Kun pitää kirjoittaa sen Lapissa lainehtivan järven nimi, joka laulun mukaan ”niin syvä on kuin pitkäkin”, tai Kiimingin läpi juoksevan joen nimi, niin moni tarttuu lähdeteokseen varmistuakseen, että järvennimi on Inarijärvi tai pelkkä Inari ja joennimi taas Kiiminginjoki, Aurajoki, Simojoki, Iijoki, Kemijoki, Virojoki ja toisaalta Tornionjoki, Muonionjoki, Lapuanjoki, Kokemäenjoki, Mäntsälänjoki tuskin arveluttavat, kuten eivät Vanajavesi ja Leivonvesikään. Käytäntö on vakiinnuttanut vuosisatojen kuluessa valtaosan omista nimistämme epäloogisiin uomiinsa. Joissakin tapauksissa yleiskielinen vakiintuminen käy vitkaan, kuten esimerkiksi Kiiminginjoen nimessä; siitä paikallinen väestö on käyttänyt ja käyttänee yhä myös Kiiminkijoki-asua. Omia nimiä ei opita systeemeinä vaan erikseen mikä nominatiivi-, mikä genetiivialkuisena.
Paikannimet