Siirry sisältöön

Artikkeli

Pääartikkeli

Kirjakieli ei ”ala rappeutumaan”

Matti Vilppula

Kirjakielen säännön mukaan vain alkaa sataa on hyväksyttävää kieltä, alkaa satamaan ei. Länsisuomalaisten on ollut vaikea sisäistää tätä sääntöä. Puhekielessä alkaa satamaan ja alkaa sataa ovat Länsi-Suomessa tavallisia. Tämä näkyy myös koululaisten aineissa. Silloin tällöin tämän länsimurteisen piirteen kuulee myös radiossa ja televisiossa. Päivälehden mielipidesivuilla alkaa satamaan on pysyväinen kritiikin aihe. Mistä johtuu ”väärän” muodon sitkeys? Matti Vilppula käsittelee asiaa Suomen murteiden sanakirjan sekä Vanhan kirjasuomen sanakirjan kokoelmien perusteella ja Osmo Ikola Lauseopin arkiston tietojen valossa.

Artikkeli

Lue vähintään tämä

Anneli Räikkälä

Jotkut kirjoittajat ovat epävarmoja siitä, pitäisikö kirjoittaa enintään vai enintäin, vähintään vai vähintäin. Tavallisesti kielitaju …

Artikkeli

Mattilan tapaus

Anneli Räikkälä

Alkukesän 1984 uutisissa on tiuhaan esiintynyt seuraavantapaisia selvityksiä: Se myönteinen puoli tapaus Paavolassa on, että …

Artikkeli

Miten puhua puhelimessa

Esko Koivusalo

Suuri osa ihmisten välisistä yhteyksistä hoidetaan puhelimitse. Moni puhuu työkseen puhelimeen. Jotta tämä keskeinen viestintämuoto sujuisi joustavasti, tarvitaan yhteiset pelisäännöt. Vapaassa maassa ei tietenkään kukaan voi määrätä, miten kansalaisten on puhuttava. Suosituksia voi silti antaa. Jos ne ovat järkeviä, niitä yleensä noudatetaankin. Seuraavat suositukset eivät siis sido ketään.

Artikkeli

Omantunnon kysymys

Raija Lehtinen

Osa suomalaisista poimii mustiaherukoita ja maustaa ruokansa mustallapippurilla, osa sen sijaan poimii mieluummin mustaherukoita ja käyttää mustapippuria. Samoin toiset meistä viettävät pitkääperjantaita, toiset pitkäperjantaita. Monien yhdyssubstantiivien – esimerkiksi äskeisten – adjektiivialkuosaa voidaan taivuttaa tai olla taivuttamatta. Toisaalta suomen kielessä on sellaisia adjektiivialkuisia substantiiveja, joiden alkuosa on kiistatta vain toista, taipuvaa tai taipumatonta, tyyppiä.

Artikkeli

Selkeytyykö viranomaisten kieli?

Esko Koivusalo

Virkakielikomitean mietintö ”Kieli ja virkakoneisto” on nyt ollut kirjamarkkinoilla kolme vuotta. Teos ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Sitä tutkitaan hallinnon kielenkäytön kursseilla, ja valistunut lehtiväki lainailee sen ajatuksia artikkeleihinsa, joissa moititaan byrokratian kielen koukeroisuutta.

Artikkeli

Suomen kielen lautakunta – mihin se pyrkii ja miten se toimii?

Osmo Ikola

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunta (lyhyesti: kielilautakunta) jatkaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunnan (1928–48), Suomen Akatemian kielilautakunnan (1949–69) ja Nykysuomen laitoksen kielilautakunnan (1970–76) työtä. Suomen kielen lautakunnan tehtävänä on 1976 annetun asetuksen mukaan ”päättää kielenkäyttöä koskevista periaatteellisista tai yleisluonteisista suosituksista”. Yksityiskohtaisempi kielenhuolto taas on uskottu tutkimuskeskuksen kielitoimistolle, jonka tehtävänä on mm. ”laatia sanakirjoja ja ohjeistoja, antaa suosituksia ja ohjeita suomen kielen käytöstä sekä tarjota muutakin, työjärjestyksessä vahvistettavaa kielenhuoltopalvelua”. Käytännössä kielilautakuntakin kyllä usein joutuu käsittelemään kielenkäytön yksityiskohtia, sikäli kuin niihin liittyy periaatteellinen kannanotto. Tällaisia voidaan verrata verrata vaikkapa oikeuslaitoksen tuntemiin ns. ennakkopäätöksiin.

Artikkeli

Säädöskielestä

Markku Tyynilä

Säädöskieli, se kieli jolla lait, asetukset ja muut säädökset kirjoitetaan, on tavallaan erikoiskieltä. Se poikkeaa kuitenkin monista muista erikoiskielistä siinä suhteessa, ettei sitä kirjoiteta vain alan asiantuntijoille vaan kaikelle kansalle. Valtion viranomaisten kielenkäytön parantamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (497/82) mukaan säädökset on kirjoitettava siten, että niiden sisältö on vaikeuksitta ymmärrettävissä. Tästä syystä säädöskielen tulisi olla mahdollisimman lähellä yleiskieltä.

Artikkeli

Tarpeellista ja turhaa lainatavaraa

Paavo Pulkkinen

Suomen kieltä on tapana pitää omillaan toimeentulevana kielenä. Ulkomaiset suomen kielen opiskelijat – joita muuten on enemmän kuin äkkipäätään luulisikaan – tuntevat huomattavaksi vaikeudeksi sen, että sanasto on indoeurooppalaisten kielten kannalta enimmäkseen outoa, vasiten opeteltavaa. Tarkemmin asiaan syventyvä huomaa kyllä, että suomikin on aikojen kuluessa ominut tavattomasti aineksia vieraista kielistä. Niitä ei vain ole aina helppo erottaa omapohjaisista ilmauksista.

Artikkeli

Tyyppien alkaa tehdä, alkaa tekemään ja ruveta tekemään yleisyyssuhteista

Osmo Ikola

Kielenkäyttöä koskevia suosituksia käsiteltäessä on usein murteiden edustuksella olennainen merkitys. On otettava huomioon eri ilmaustyyppien …

Artikkeli