Kaupunkien ja kuntien asutusnimistöä ovat esimerkiksi kaupunginosien, osa-alueiden ja muiden pienempien asuinalueiden nimet. Vaikka osa nimistä on vain kuntien kaavoituksen käytössä, on moni alueennimi kuitenkin myös yleisesti tunnettu ja siis kuntalaistenkin käytössä. Muun muassa näistä nimistä voi etsiä tietoa Kotimaisten kielten keskuksen Asutusnimihakemistosta.

Mikä on Asutusnimihakemisto?

Asutusnimihakemisto on Kotimaisten kielten keskuksen julkaisema asuttujen paikkojen hakemisto, joka sisältää noin 21 000 nimeä. Hakemiston tarkoituksena on antaa tietoa asutusnimien eli esimerkiksi kaupunkien, kuntien, kylien ja asuinalueiden nimien taivutuksesta, kirjoitusasuista ja mahdollisista rinnakkaisnimistä. Aiemmassa Kielikellon artikkelissa Kylännimiä Aakkolasta Öyrilään – Asutusnimihakemiston kylät ja niiden tausta (2/2017) keskityttiin kylännimiin.

Asutusnimihakemisto sisältää runsaat 3 500 taajama-asutusalueen nimeä. Niiden tiedot ovat peräisin Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistosta ja 1970-luvulla kunnille ja kaupungeille suunnatusta kyselystä. Tietoja on myöhemmin kerrytetty esimerkiksi karttanimistön huollon yhteydessä. Uutta aineistoa saatiin myös vuonna 2015 järjestetystä kunnille suunnatusta kyselystä.

Kaupunginosien, osa-alueiden ja pienempien asuinalueiden nimiä saatiin vuoden 2015 kyselyssä lisää yli 1 150. Pääosa näistä on jo päivitetty Asutusnimihakemiston tietokantaan. Kaikki kunnat eivät kuitenkaan vastanneet kyselyyn. Vaikka lisäykset ovat hakemistossa tuoreita, jotkin nimet ovat voineet olla käytössä paikkakunnalla jo vuosia.

Tässä kirjoituksessa keskitytään Asutusnimihakemistoon sisältyvien taajama-asutusalueiden nimiin.

Taustaltaan erilaisia nimiä

Asuinalueiden nimistö voi perustua suoraan perinteisiin luontopaikannimiin, tai se voi olla varta vasten kaavoituksen avuksi luotua. Nimestä itsestään ei läheskään aina voi päätellä nimen taustaa. Esimerkiksi Tyysterniemen alue Lappeenrannassa on saanut nimensä samannimisen niemen mukaan ja Oulussa sijaitseva Keiskan alue samannimisen lammen mukaan, mutta Porvoon Toukovuoren asuinalueen suomenkielinen nimi on käännetty luontopaikannimestä Majberget.

Asuinalueiden nimistö voi perustua suoraan perinteisiin luontopaikannimiin, tai se voi olla varta vasten kaavoituksen avuksi luotua.

Vanhojen alueilla käytettyjen nimien pohjalta on muodostettu myös uutta asutusnimistöä. Esimerkiksi Talin osa-alueen nimi on alkuaan kylännimi, ja sen pohjalta on johdettu asutusnimi Talinranta. Puijon kylän- ja mäennimestä on puolestaan johdettu Puijonlaakso, Herttoniemestä Herttoniemenranta, Kiikanmäestä Kiikanrinne ja Knuutilasta Knuutilanranta ja Knuutilankangas. Alueennimi on voitu myös lyhentää paikannimestä, kuten Niileksen kaupunginosa Niilesjärvestä.

Asuinalueiden nimet voivat pohjautua siis myös vanhaan kylän, kyläkunnan tai talon nimeen. Esimerkiksi Nousiaisten asuinalueen nimi Mulja on talonnimitaustainen, samoin myös Knuutilan kaupunginosan nimi Oulussa. Nuoritta taas on vanha oululainen kylä ja Hannus kiiminkiläinen kylä; nykyään molemmat ovat virallisesti Oulun kaupunginosia. Porvoon Järnböle puolestaan on vanha virallinen kylä, jonka alueelle on syntynyt myös samanniminen asuinalue. Asuinalueen nimi voi olla taustaltaan myös vanha kunnannimi, kuten Vihanti Raahessa.

Alueiden nimiä on annettu lisäksi ulkomaisten paikkojen mukaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Jordan (Iisalmessa), Kaanaa (monella eri paikkakunnalla), Lontoo (Pietarsaaressa), Moskova (Janakkalassa ja Kauhavalla), Pariisi (Janakkalassa), Sahara (Suonenjoella), Seelanti (Oulun Haukiputaalla), Sveitsi (Hyvinkäällä), Venetsia (Lahdessa) ja Viro (Keravalla). Joskus alue, esimerkiksi Salossa oleva Armfelt, on saanut nimensä tunnetun henkilön mukaan.

Toisinaan alueennimiä on ammennettu myös paikkakunnilla toimineista yrityksistä. Esimerkiksi Tampella, Ferraria, Verla ja Wärtsilä näkyvät alueiden nimissä Tampereella, Loimaalla, Kouvolassa ja Järvenpäässä.

Puistot ja laaksot luovat mukavia mielikuvia

Suunnitelmallisesti muodostettujen alueennimien alku- tai loppuosana on käytetty vanhastaan sellaisia luontoon viittaavia sanoja kuin ranta, puisto, kumpu, laakso ja niitty. Ne herättävät usein positiivisia mielikuvia ja ovat edelleenkin suosittuja. Uutta on se, että niihin yhdistetään luontosanaston lisäksi myös muuta sanastoa tai henkilönnimi, kuten on tehty Seinäjoen asuinalueiden nimissä Kertunlaakso ja Tanelinranta sekä Ylivieskan kaupunginosan nimessä Toivonpuisto.

Erityisen suosittu loppuosa on ranta (hakemistossa niitä on nyt 80). Ranta-loppuisia ovat esimerkiksi Gunnarinranta, Kartanonranta ja Majakkaranta. Uusia niitty-loppuisia asuinalueiden nimiä ovat esimerkiksi Lahelanniitty, Painiitty ja Puroniitty.

Puisto-loppuisia alueiden nimiä ovat esimerkiksi Joutsenpuisto, Keijupuisto, Rastaspuisto, Tarhurinpuisto ja Ulrikanpuisto. Ja lisää suunnitellaan, esimerkiksi Pasilan pohjoisosaan on kaavailtu asuinaluetta nimeltä Postipuisto. Huomionarvoista on, että puisto-loppua on käytetty muunkin lajisten alueiden nimissä: Suomessa on esimerkiksi tiedepuistoja (Viikin tiedepuisto), yrityspuistoja (Kasitien yrityspuisto), urheilupuistoja (Paimion urheilupuisto), liikuntapuistoja (Yrttisuon liikuntapuisto), tutkimuspuistoja (Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusmetsässä Punkaharjulla) ja tuulipuistoja (Olhavan tuulipuisto).

Kumpu-loppuisia nimiä Asutusnimihakemiston uudessa aineistossa ovat esimerkiksi Kevätkumpu, Niittykumpu, Suvikumpu ja Tyttökumpu. Laakso-loppuisia nimiä ovat puolestaan Katajalaakso, Laululaakso, Liljalaakso ja Viirinlaakso.

Tässä yhteydessä mainittakoon myös portti. Se on suunnitelluissa nimissä (esim. Laasonportti ja Raunistulanportti) käytetty loppuosa, joka on soveltunut teollisuus- ja yritystoiminnankin alueiden nimiin. Loviisassa on esimerkiksi yritysalue Länsiportti, Porvoossa Porvoonportti ja Kuninkaanportti ja Vantaalla Vantaanportti.

Vaikka asuinalueiden suunnitelluissa nimissä on nähtävissä tällaisia toistuvia nimenosia, koko Asutusnimihakemiston aineistoa tarkasteltaessa edellä mainitut nimet ovat vain murto-osa (169) hakemistoon tähän mennessä viedyistä taajama-asutusalueiden nimistä. Yleisempää on, että asuinalueiden nimissä toistuvat sellaiset tavalliset luontonimien perusosat kuin harju, rinne, metsä ja kangas, kuten nimissä Lankilanrinne, Porthaninrinne, Aaltokangas, Soittajankangas, Friimetsä ja Tolkinmetsä. Joidenkin näiden nimien, kuten Friimetsän, taustalla on samanniminen luontonimi.

Alueiden nimien toimivuus

Asutusnimihakemiston yleisimpiä taajama-asutusalueiden nimiä ovat perinteisiltä luontonimiltä ja asutusnimiltä näyttävät Käpylä, Myllymäki, Uusikylä, Puistola, Rauhala ja Mäntylä. Nimenaluista yleisiä ovat etenkin Vanha-, Iso-, Pappilan-, Uusi-, Pitkä-, Risti-, Taka-, Pikku-, Musta-, Ranta-, Lintu- ja Raja- sekä pääilmansuuntien nimitykset itä, länsi ja etelä.

Useimmat alueiden nimien kirjoitusasut ovat hyvin toimivia ja kirjoitusasultaan yleiskielen mukaisia. Tämä onkin tärkeää, sillä viralliset alueiden nimet ovat osa viranomaisten luomaa julkista nimistöä. Taajama-alueiden nimien suunnittelussa on hyvä tavoitella asiallisuuden ja selkeyden lisäksi rakenteiden helppokäyttöisyyttä ja toimivuutta.

Taajama-alueiden nimien suunnittelussa on hyvä tavoitella asiallisuuden ja selkeyden lisäksi rakenteiden helppokäyttöisyyttä ja toimivuutta.

Seuraavaksi käsittelen muutamia ongelmatapauksia. Vaikeuksia voi tuottaa kirjoitusasun vaihtelu, nimen muoto, kaksoisnimi tai nimen sekoittuminen yleissanaan.

Kirjoitusasun vaihtelun ongelma koskee esimerkiksi alue-loppuisia nimiä, sellaisia kuin Ilkan alue, Ahdin alue, Hovilanalue, Oksasenalue ja Tuomisenalue. Näissä yhteen ja erilleen kirjoittaminen vaihtelee. Erilleen kirjoittaminen voi selittyä sillä, että alkuaan tilapäinen luonnehdinta on jäänyt asuinalueen pysyväksi nimeksi. Jos nimi on kuitenkin muodostettu perinteisten paikannimien tavoin, nimenosat pitäisi kirjoittaa yhteen. Joskus rinnalle on tullut toinen käyttönimi, esimerkiksi Halimaan alueesta käytetään rinnakkaisnimeä Halimaa.

Myös numeron sisältävät nimet ovat vaikeakäyttöisiä, esimerkiksi Kaupunginosa I, Kahdeksasosa tai 016 kaupunginosa. Käytännössä ne ovat pikemminkin kaupunginosan yksilöiviä tunnisteita kuin varsinaisia erisnimiä, jotka olisivat myös asukkaiden itsensä käytössä. Numeronimien käyttö onkin tyypillisesti rajoittunut viralliseen, kaupungin sisäiseen käyttöön, eli saman alueen epävirallinen mutta taajaan käytetty nimi on jotakin aivan muuta. Esimerkiksi Oulaisissa virallisen kaupunginosan nimen 015 kaupunginosa sijaan käytössä on Kivisenkangas ja Oulussa IV Hollihaan sijaan numeroton Hollihaka.

Ongelmallisia ovat myös sellaiset alueiden nimet, joita käytetään erisnimen lisäksi yleissanoina, esimerkiksi Omakotialue, Lentokenttä, Laidunalue, Yhteislaidun ja Teollisuusalue. Etenkään puheesta ei voi aina päätellä, onko kyse alueennimestä vai yleissanasta.

Kaksoisnimet, sellaiset kuin Mänttä-Vilppula, ovat käytännössä usein raskaita. Niiden sijaan olisi hyvä löytää rakenteeltaan kevyempiä nimiä, joita asukkaat voisivat käyttää vaivatta.

Lähde tutkimusretkelle

Tiedätkö jo, miten kaikki kotipaikkakuntasi alueennimet taipuvat? Kirjoitetaanko nimi yhteen vai tuleeko nimenosien väliin yhdysmerkki? Entä mitä nimeä jostakin paikasta käytetään ruotsiksi? Näihin ja muihinkin kysymyksiin saat vastauksia etsimällä nimiä Asutusnimihakemistosta. Hakemistosta voi hakea nimiä ja taivutustietoja esimerkiksi kunnan tai paikanlajin mukaan. Kaikki Suomen kunnat saa luetteloksi, kun nimikenttä on tyhjä ja tarkennetusta hausta on valittu paikanlajiksi kunnat.

Asutusnimihakemisto on Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla osoitteessa http://kaino.kotus.fi/asutusnimihakemisto/(siirryt toiseen palveluun). Siellä voit myös lähettää täydennyksiä ja kommentteja palautelomakkeella.

Tähtiniemestä Lonttisiin, Tallukalliolta Raatinharjulle

Asutusnimiä – myös kaupunkimaisten asuinalueiden nimiä – taivutetaan paikkakunnalla vakiintuneen käytännön mukaan sisä- tai ulkopaikallissijoissa. Asutusnimihakemistoon tuli vuoden 2015 kuntakyselyn myötä paljon uusia nimiä ja korjauksia entisiin nimiin, mutta myös joukko nimien taivutusta koskevia lisäyksiä ja muutoksia.

Koska ulkopaikallissijan käyttö vaikuttaa kaikkiaan yleistyvän nimistössä, olisi voinut luulla, että yhä useampi asutusnimikin taipuisi ulkopaikallissijoissa joko yksinomaan tai sisäpaikallissijataivutuksen rinnalla. Vastausten perusteella sisäpaikallissijataivutus on asutusnimissä kuitenkin edelleen voimissaan.

Hakemiston kaikista, siis vanhoista ja vuoden 2015 jälkeen lisätyistä taajama-asutusalueiden nimistä runsaat 2 450 eli ylivoimainen enemmistö taipuu sisäpaikallissijoissa (esim. Lähdeniityssä, Karhunperkossa, Karhuvuoressa, Kiviharjussa, Kokinvuoressa ja Viheriäisissä). Ulkopaikallissijoissa taipuu noin 880 nimeä.

Sisäpaikallissija näyttäisi olevan tietynlainen perussijataivutusmuoto taivutettaessa uusia tai vieraita nimiä, myös ulkomaiden paikannimiä. Vanhastaan on esitetty, että rajattujen paikkojen nimet taipuvat usein sisäpaikallissijoissa, ja kaavoitettu alue, jos mikä, on alueena rajattu.

Jos taustalla on kuitenkin luontopaikannimi, joka taipuu vanhastaan ulkopaikallissijoissa, myös alueennimi voi taipua samassa sijassa. Esimerkiksi asuinalue Tallukallio taipuu Tallukalliolla, kuten kallionkin nimi. Toisaalta joskus taivutuksen avulla voidaan tehdä ero, puhutaanko luonto- vai asutusnimestä. Esimerkiksi lahdennimeä taivutetaan vanhastaan Kurtinhaudassa ja asuinalueen nimeä Kurtinhaudalla.

Uusistakin alueennimistä la- ja lä-loppuiset taipuvat johdonmukaisesti sisäpaikallissijoissa (Arola : Arolassa, Pökkylä : Pökkylässä, Vierula : Vierulassa), ja kannas-, järvi-, kangas-loppuiset taipuvat ulkopaikallissijoissa (Sepänkannaksella, Rovastinkankaalla, Työjärvellä). Metsä-loppuiset taipuvat usein sisäpaikallissijoissa (Israelinmetsässä, Säterinmetsässä). Mäki-loppuisten taivutuksessa on jo paljon enemmän vaihtelua. Esimerkiksi Turun ja Liedon rajalla olevan asuinalue taipuu sekä Haaganmäessä että Haaganmäellä. Saman kaupungin sisälläkin voi olla vaihtelua: toinen mäki-loppuinen taipuu sisäpaikallissijoissa (Pohjois-Nikinmäessä) ja toinen ulkopaikallissijoissa (Rekolanmäellä). Vaihtelua on myös esimerkiksi niemi-, rinne-, ranta- ja harju-loppuisissa (Tapulinrinteessä, mutta Aurinkorinteellä; Tähtiniemessä, mutta Häyrysenniemellä tai Häyrysenniemessä; Kotoharjussa, mutta Raatinharjulla).

Asutusnimen taivutus voi vaihdella myös siksi, että se ei ole vielä vakiintunut. Paikkakunnalla taivutetaan esimerkiksi Oriahteella tai Oriahteessa, Hetteenmäessä tai Hetteenmäellä ja Kuusimäellä tai Kuusimäessä.

Alueennimien taivutusta on pyritty myös ohjaamaan. 1960-luvulla otettiin kantaa erityisesti Helsingin mäki-, harju- ja vuori-loppuisten asuinalueiden nimiin ja päädyttiin suosittamaan sisäpaikallissijojen käyttöä (suomen kielen lautakunta 9.12.1963).

Nen-loppuiset alueiden nimet taipuvat joko yksikössä (Ronkainen : Ronkaisessa) tai monikossa (Lonttinen : Lonttisissa). Nimen tausta vaikuttaa taivutukseen. Liikanen taipuu Liikasessa, kuten vanha paikallinen talonnimikin, ja Haapasen kaupunginosa taipuu vanhan talonnimen tapaan Haapasessa. Kaikkiaan monikkotaivutus on kuitenkin tavallisempaa, ja sisäpaikallissija käytetympi muoto (esim. Hietasilla, Littoisissa).

Joskus kuntakyselyn vastauksena tulleessa nimitiedossa ei ole mainintaa nimen taivutuksesta. Tämä voi johtua siitä, että alueen nimi on niin uusi, ettei mikään taivutustapa ole ehtinyt vakiintua.

Elina Wihuri