Illan suomenkielisissä uutisissa sanotaan, että taas neuvotellaan tulitaukoa Tšetšeniaan. Ruotsin uutisten mukaan tekeillä onkin vapenvila, ja saksalaisilla on käytössä joko Waffenruhe tai Waffenstillstand. Miksei suomalaisille toimittajille enää kelpaa perinteinen ja sattuva sana aselepo?
Syynä lienee kokemattomuus ja ehkä myös väärinkäsitys uutissähkeissä esiintyvän englanninkielisen termin cease-fire merkityksestä. Sanakirjan mukaan se merkitsee joko tulen lopettamista (tulitaukoa) tai lyhyttä aselepoa.
Sotaterminologian parhaisiin kansainvälisen tason asiantuntijoihin luettava Tel Avivin yliopiston professori Yoram Dinstein suosittaa englannissa käytettäväksi lähinnä sanaa truce, kun on kysymys vihollisuuksien lopettamisesta osapuolten keskinäisellä sopimuksella. Myös cease-fire voi nykyisin tarkoittaa samaa, vaikka se on merkitykseltään epämääräisempi. Armistice on sävyltään vanhentunut, ja sitä käytetään lähinnä historiallisissa yhteyksissään, esimerkiksi tarkoittamaan ensimmäisen maailmansodan lopettanutta aselepoa 11.11.1918, mistä muistona on Armistice Day.
Suomalaisessa sotilaskielessä komennolla tulitauko tarkoitetaan tulituksen lopettamista. Ohjesäännön mukaan silloin tuodaan aseille ampumatarviketäydennys ja ollaan valmiit aloittamaan ampuminen uudella tulikomennolla.
Vaikka aselevot viime sodissa Afganistanissa, Bosniassa ja Tšetšeniassa ovatkin usein jääneet ”tulitauoiksi”, on kielen tarkkuuden kannalta tarpeellista pitää nämä käsitteet selvästi erillään. Tulitauko tarkoittaa siis yksipuolista tai spontaania tulituksen lopettamista, kun taas aselepo perustuu taistelevien osapuolten keskinäiseen sopimukseen vihollisuuksien lakkaamisesta.
Pekka Visuri
Maanpuolustuskorkeakoulun
turvallisuuspolitiikan ja strategian dosentti