Kysymys: Miten naispuolista presidenttiä, ministeriä, puheenjohtajaa jne. olisi korrektia puhutella? Kun joukko-osasto tervehti Elisabeth Rehniä ”Hyvää päivää, rouva puolustusministeri!”, armeijan poikia nauratti. Kirjan nimenä ”Rouva Puolustusministeri” tuntui hiukan vitsikkäältä. Nyt presidentinvaalin aikoihin Keskisuomalainen-lehdessä kirjoitetaan, ettei Halosta pidä äänestää: ”Eihän neiti presidentillä” voi olla auktoriteettia.
Neidittelyyn ja rouvitteluun tuntuu helposti tulevan koominen ja väheksyvä vivahde. Siviilisäädyn liittäminen aikuisen uranaisen puhutteluun ei tunnu oikein fiksulta. Omasta mielestäni sana ”arvoisa” riittäisi: arvoisa puheenjohtaja, arvoisa ministeri, arvoisa presidentti. Mitä Kielitoimisto suosittelee?
Helena Heikkinen
Vastaus: Naispuolisenkin presidentin titteli Suomesssa on tasavallan presidentti. Edellisen viranhaltijan arvonimenä säilyy presidentti.
Kielen näkökulmasta huomattakoon, että rouva ei ole vain siviilisäätyä, naimisissa oloa, kuvaava sana, vaan sitä käytetään myös laajemmin naisen puhuttelusanana. Tämä ei kuitenkaan liene kaikille tuttua, koska rouvan niin usein ymmärretään viittaavan ainoastaan siviilisäätyyn. Rouva sopii kuitenkin esimerkiksi keskustelussa käytettäväksi samoissa tilanteissa, joissa miehiä puhutellaan herraksi. Niinpä ilmauksia herra ministeri ja herra puhemies vastaavat rouva ministeri ja rouva puhemies. Saman mallin mukaan rouva presidentti on mahdollinen – näinhän myös kunniakomppania tervehtii uutta presidenttiämme.
Arvoisa sopii yleensä hyvin varsinkin tervehdyksiin ja puheen aloituksiin: arvoisa ministeri ja arvoisa (tasavallan) presidentti. Keskustelun luonteisissa yhteyksissä, joissa puhuttelu esiintyy tiheästi, sana arvoisa voi tuntua turhankin juhlalliselta. Tällöin riittää usein pelkkä nimi, jonka lisäksi voi käyttää titteliä (esimerkiksi ministeri).
Sanojen rouva ja herra käyttöä kirjeissä ja kutsuissa ja myös sanojen tyylisävyä on käsitellyt Salli Kankaanpää Kielikellossa 2/1999: Johtaja ja rouva ja muita tittelipulmia.
Riitta Eronen