Kysymys
Jos kohtelee jotakuta alentuvasti, kohdetta pitää ilmeisesti jotenkin huonompana. Eikö oikeampi muoto olisi silloin alentavasti?
Sanaa alentuva näkee käytettävän etenkin englannin patronizing- ja condescending-sanojen suomennoksena. Eikö suhtautuminen ole pikemminkin alentavaa, siis halventavaa tai liiallisen holhoavaa?
Vastaus
Alentuva ja alentava ovat molemmat mahdollisia muotoja. Merkitykset ovat läheiset, kun sanoja käytetään abstraktisti kuvattaessa esimerkiksi suhtautumista, kohtelua tai käytöstä. Näkökulma on kuitenkin osin erilainen.
Näkökulman eron voi havaita parhaiten, kun tarkastellaan 1900-luvun alkupuolen kielenkäyttöön pohjautuvan Nykysuomen sanakirjan selitteitä ja esimerkkejä sekä verrataan niitä nykykieltä kuvaavan Kielitoimiston sanakirjan selitteisiin.
Ilmausten taustalla ovat verbit alentua (myös alentautua) ja alentaa omine merkityksineen. Alentuva ja alentava ovat rakenteeltaan verbien VA-partisiippeja, joita käytetään adjektiiveina tai adjektiivin tapaan.
Alentua ja alentuva
Alentuva(inen)-sana esiintyy omana hakusananaan jo Nykysuomen sanakirjassa, ja sillä on kuvattu etenkin ylempiarvoisen suhtautumista alempaan. Sosiaaliselta tai muulta asemaltaan ylempi on tietyissä tilanteissa alen(tau)tunut eli alentanut itsensä; hän on esimerkiksi kätellyt alempiarvoista henkilöä tai kysynyt palvelijan kuulumisia. Silloin on toimittu alentuva(ise)n kohteliaasti. Tämä merkitys näkyy edelleen Kielitoimiston sanakirjassa alentuva-sanan selitteessä: ’ylemmyydentuntoisen kohtelias, armollisen suopea tai ystävällinen, alentuvainen’. Nykykielessä tämä alentuvan merkitys on jonkin verran hämärtynyt.
Toiseksi alentua-verbiä on käytetty kuvaamaan tilannetta, jossa poiketaan omalta, normaalilta (hyvältä) tasolta moraalisesti tai sosiaalisesti alaspäin. Sopimattomaan käytökseen alentuva voi alen(tau)tua vaikkapa valehtelemaan, panettelemaan ystäviään tai ottamaan lahjuksia.
Suomen murteiden sanakirja tarjoaa runsaasti esimerkkejä alentua-verbin abstraktista käytöstä myös toisenlaisessa, nöyrtymisen merkityksessä:
Pitää alentuu eikä olla nii komii, ylpeä (Sortavala)
Pit alentuaj ja männäp pyytämääˀ ˀapua (Maaninka)
Piti kàet siinä pappilarröökynän alentuak kum meni pikkutalloon emännäksi (Utajärvi)
Nykykielessä alentuva-sana on saanut vielä uuden merkityksen. Esimerkiksi alentuva suhtautuminen voi tarkoittaa, että henkilö käyttäytyy ikään kuin hän olisi tärkeämpi, älykkäämpi tai arvokkaampi kuin muut läsnäolijat. Toisin sanoen käytös on ylimielistä, arroganttia tai koppavaa. Monille tutumpi ilmaus nykykielessä onkin juuri ylimielinen – tai sitten alentava.
Kiistoja ja jopa väärinymmärryksiä on aiheutunut siitä, että eri kielenkäyttäjät tulkitsevat alentuva(inen)-sanan merkityksen eri tavoin. Osalle sana tarkoittaa nimenomaan alentavan vastakohtaa, siis halveksunnan, vallankäytön tms. kohteeksi alistuvaa, nöyrtyvää, tahdotonta – eli aivan eri asiaa kuin jo aiemmin mainitut ylemmyydentuntoisen kohtelias ja ylimielinen.
Väärinkäsitysten välttämiseksi alentuva, alentuvainen ja alentuvasti -sanojen tilalle kannattaa tarvittaessa miettiä muita ilmauksia.
Alentaa ja alentava
Alentaa-verbi abstraktissa merkityksessään tarkoittaa muun muassa (moraalisesti) vähempiarvoisemmaksi tekemistä, nöyryyttämistä tai halventamista. Vastaavasti alentavalla tarkoitetaan väheksyvää, halveksuvaa, halventavaa tai nöyryyttävää. Joku voi olla alentava, puhua tai käyttäytyä (toisia kohtaan) alentavasti tai syyllistyä (toisia) alentavaan käytökseen.
Näkökulma on siis kiepautettu toisin päin: Kun alentuvassa laskeudutaan muita ylemmältä tasolta toisten tasolle tai poiketaan muuten omalta tasolta alaspäin, niin alentava puolestaan korostaa toisen arvottamista itseä alemmalle tasolle, siis käytännössä usein samalla itsen korottamista, ylentämistä. Alentuvan näkökulma on enemmän toimijassa, kun taas alentavassa huomio on enemmän kohteessa.
Lukuisille sukupolville alentaa-verbin abstrakti merkitys sekä sen vastakohtaa ilmaiseva ylentää ovat tulleet tutuiksi Raamatun teksteistä, esimerkiksi lauseessa itsensä korottamisesta:
Mutta joka itsensä ylentää (’korottaa’), se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Matteus 23:12, Raamattu 1933/38)
Transitiivi- ja intransitiiviverbi
On myös yhteyksiä, joihin sopii ainoastaan jompikumpi, joko alentava (alentaa) tai alentuva (alentua). Sanat käyttäytyvät lauseessa eri tavoin. Kieliopin termein asiaa voi kuvata niin, että alentaa on transitiiviverbi, jolla on subjektin lisäksi objekti. Siitä muodostetun partisiipin avulla ilmaistaan hyvin usein kohde eli mitä tai ketä alennetaan, joko konkreettisesti tai abstraktisti:
kuumetta ~ kolesterolia alentava lääke
ikäihmisen ihmisarvoa alentava kohtelu
Alentua on puolestaan refleksiivinen intransitiiviverbi, jolla on subjekti mutta ei kieliopillista objektia. Siten myöskään alentuvaan ei liity objektia, mutta seurana voi olla muunlaisia määritteitä:
kiukun purkauksissa lapsen tasolle alentuva aikuinen (’itsensä alentava’)
Tutustu sanakirjoihin
Kielitoimiston sanakirja(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Nykysuomen sanakirja (1951–1961)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Suomen murteiden sanakirja(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Vanhan kirjasuomen sanakirja(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)