Suomen kielessä asukkaannimityksen johdin on -lainen, -läinen. Tämä johdin ilmaisee yleisemminkin kuulumista johonkin paikkaan tai yhteisöön (kaupunkilainen, saaristolainen, partiolainen). Asukkaannimityksissä johdin liittyy useimmiten maantieteelliseen erisnimeen (eurooppalainen, tahitilainen, kyproslainen). Sama johdos voi esiintyä paitsi substantiivina (tutustuin eilen pariin saksalaiseen) myös adjektiivina (saksalaiset autot ovat suosittuja). Suomen kielessä asukasta tarkoittavat johdokset kirjoitetaan aina pienellä alkukirjaimella toisin kuin joissakin muissa kielissä.
Asukkaannimitysten johtamiseen ei useimmissa tapauksissa liity ongelmia. Jos kantasanana oleva erisnimi päättyy vokaaliin, sen perään liitetään suoraan johdin -lainen, -läinen (moldovalainen, egyptiläinen). Jos taas vieraan nimen lopussa on konsonantti, johtimen eteen lisätään tavallisesti -i- (irakilainen), kuten nimeä taivutettaessakin. Johtimen etu- tai takavokaalisuus määräytyy sanavartalon vokaalien mukaan: jos vartalossa on takavokaaleita (a, o, u), on johdin -lainen (libyalainen, indonesialainen), muussa tapauksessa johdin on -läinen (nigeriläinen, chileläinen).
Asukkaannimityksiä voidaan johtaa samojen periaatteiden mukaisesti sekä suomalaisista että ulkomaisista paikannimistä. Yllättävää kyllä, kotoiset asukkaannimitykset voivat välillä tuottaa jopa enemmän päänvaivaa kuin ulkomaiset.
Maiden ja maanosien nimistä johdetut asukkaannimitykset
Maanosien nimistä on helppoa johtaa asukkaannimityksiä: kirjoitetaan aasialainen, amerikkalainen, eurooppalainen. Varsin usein sen sijaan kirjoitetaan väärin sellaiset osa-alueiden nimistä johdetut asukkaannimitykset kuin vaikkapa kaakkoisaasialainen tai länsiafrikkalainen. Yleinen virhe on kirjoittaa nämä johdokset yhdysmerkillisinä ”kaakkois-aasialainen”, ”länsi-afrikkalainen”. Maantieteellisen alueen nimessä Länsi-Afrikka on yhdysmerkki, koska sen jälkiosana on erisnimi, joka alkaa isolla alkukirjaimella. Asukkaannimityksessä jälkiosa afrikkalainen sen sijaan ei ole isolla alkukirjaimella kirjoitettava erisnimi. Kokonaan yhteen kirjoitetaan siis itäafrikkalainen (< Itä-Afrikka), mannereurooppalainen (< Manner-Eurooppa), samoin latinalaisamerikkalainen (< Latinalainen Amerikka).
Myös maiden nimistä asukkaannimitykset johdetaan kohtalaisen ongelmattomasti. Vokaaliloppuisiin nimiin lisätään suoraan -lainen, -läinen: japanilainen, naurulainen, surinamelainen (maan nimi on Suriname, ei ”Surinam”). Sanavartalon vokaali muuttuu vain parissa tutussa tapauksessa: suomalainen (< Suomi), ruotsalainen (< Ruotsi). Puhutaan myös venäläisistä ja valkovenäläisistä, ei ”venäjäläisistä” eikä ”valkovenäjäläisistä”.
Konsonanttiloppuisiin nimiin lisätään useimmiten -i- ennen johdinta: afganistanilainen, beniniläinen, kamerunilainen, mosambikilainen, tadžikistanilainen, luxemburgilainen. Hondurasissa asuu hondurasilaisia (vrt. taivutusta Honduras : Hondurasin). -os, -us ‑loppuisista vieraista nimistä asukkaannimitys muodostetaan vaihtelevammin. Kreikkalaisperäisissä saarten nimissä johdin voidaan liittää joko nominatiiviin tai vokaalivartaloon: rodoslainen (~ rodokselainen), samoslainen (~ samokselainen) (vrt. taivutusta Rodos : Rodoksen, Samos : Samoksen). Samoin voidaan sanoa kyproslainen (~ kyprokselainen). Sen sijaan luontevalta tuntuu vain mauritiuslainen (Mauritius : Mauritiuksen). Barbadosin asukkaita taas voidaan nimittää joko barbadoslaisiksi tai barbadosilaisiksi, Laosin (Laon) asukkaita laosilaisiksi tai laolaisiksi.
Joidenkin maiden asukkaista voidaan käyttää vaihtoehtoisia nimityksiä. Alankomaiden asukkaat ovat alankomaalaisia tai (epävirallisen käyttönimen mukaisesti) hollantilaisia, Irlannin asukkaat irlantilaisia, joista etnistä nimeä tarvittaessa voidaan käyttää nimitystä iiriläinen. Yhdysvaltain asukkaat ovat amerikkalaisia tai yhdysvaltalaisia. Burman virallinen nimi on Myanmar ja asukkaat voivat olla tutusti burmalaisia tai virallisemmin myanmarilaisia. Sen sijaan Kambodžan asukkaita kutsutaan maan nykynimen mukaan kambodžalaisiksi, Tansanian ja Sambian asukkaita maiden virallisten nimien mukaan tansanialaisiksi ja sambialaisiksi.
Kun asukkaannimityksiä johdetaan monikollisista maidennimistä, jää monikon tunnus pois: (Komorit >) komorilainen, (Filippiinit >) filippiiniläinen, (Alankomaat >) alankomaalainen, (Marshallinsaaret >) marshallinsaarelainen, (Seychellit >) seychelliläinen, (Yhdysvallat >) yhdysvaltalainen.
Joskus taas maiden nimiin sisältyy enemmän kuin yksi nimen osa (Burkina Faso, Costa Rica, Uusi-Seelanti). Tällaiset tapaukset saattavat tuntua hankalilta, mutta perussääntö on yksinkertainen: asukkaannimitykset kirjoitetaan kokonaan yhteen. Kirjoitetaan siis burkinafasolainen (tai lyhyemmin burkinalainen), costaricalainen, uus(i)seelantilainen, samoin (Sierra Leone >) sierraleonelainen, (Kap Verde >) kapverdeläinen, (Sri Lanka >) srilankalainen, (San Marino >) sanmarinolainen, (Pohjois-Korea >) pohjoiskorealainen, (Länsi-Samoa >) länsisamoalainen, (Saudi-Arabia >) saudiarabialainen, (Päiväntasaajan Guinea >) päiväntasaajanguinealainen.
On huomattava, että El Salvadorin asukas on salvadorilainen; maannimeen kuuluva artikkeli jää siis pois. Dominikaanisessa tasavallassa asuu dominikaanilaisia, Keski-Afrikan tasavallassa keskiafrikkalaisia, Etelä-Afrikan tasavallassa eteläafrikkalaisia. Jos on tarpeen tähdentää, että on kyse esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallan eikä keskisen Afrikan asukkaista, voi käyttää pidempää ilmausta: Keski-Afrikan tasavallan asukkaat.
Jos valtion nimeen sisältyy kaksi erisnimeä (yleensä silloin, kun valtioon kuuluu kaksi yhdistynyttä aluetta, esimerkiksi pääsaarta), asukkaannimitykset muodostetaan tapauksen mukaan joko kummastakin nimestä erikseen tai vain toisesta. Bosniassa ja Hertsegovinassa asuu bosnialaisia ja hertsegovinalaisia, Trinidadissa ja Tobagossa trinidadilaisia ja tobagolaisia. Antigua ja Barbuda muodostuu kahdesta saaresta, mutta pääosa väestöstä asuu Antiguassa. Siksi on perusteltua kutsua valtion asukkaita yhteisnimellä antigualaisiksi. Papua-Uuden-Guinean asukkaista valtaosa on papualaisia.
Aina ei ole helppoa tietää, mikä yhteisnimitys valtion asukkaille pitäisi valita. Tällaisissa tapauksissa voidaan käyttää pitkää ilmausta Saint Kittsin ja Nevisin asukkaat tai Saint Vincentin ja Grenadiinien asukkaat.
Varsin usein näyttää olevan epäselvää, mitä nimitystä tulisi käyttää joidenkin, etenkin nuorten keskiaasialaisten valtioiden asukkaista. Puhutaan milloin afgaaneista, milloin afganistanilaisista, milloin kirgiiseistä, milloin taas kirgisialaisista. Afgaanit, azerit, kasakit, kirgiisit, tadžikit, turkmeenit jne. ovat etnisten väestöryhmien nimityksiä. Sellaisia ei pitäisi käyttää silloin, kun puhutaan yhteisesti tietyn valtion asukkaista, joihin kuuluu useiden kansallisuuksien edustajia. Esimerkiksi Tadžikistanin asukkaista kaksi kolmasosaa on tadžikkeja, mutta tadžikkeja asuu lisäksi ainakin Afganistanissa ja Uzbekistanissa. Valtion asukkaista tulisi käyttää maannimestä muodostettua -lainen, -läinen -johdosta. Niinpä Afganistanissa asuvat ihmiset ovat afganistanilaisia, joista runsaat puolet on afgaaneja. Kazakstanissa asuu kazakstanilaisia, joista alle 40 prosenttia on kasakkeja, Uzbekistanissa asuu uzbekistanilaisia, joista kaksi kolmasosaa on uzbekkeja. On syytä muistaa myös kroaattien ja kroatialaisten, sloveenien ja slovenialaisten sekä serbien ja serbialaisten ero.
Joissain tapauksissa maan väestö koostuu pääosaltaan saman kansallisuuden edustajista. Esimerkiksi Somaliassa valtaosa asukkaista on somaleja ja Madagaskarissa malagasseja. Tällaisissa tapauksissa on mahdollista puhua oikeastaan yhtä hyvin somaleista kuin somalialaisista (mutta ei ”somalilaisista”), malagasseista kuin madagaskarilaisista. Turvallisinta on kuitenkin valita -lainen, -läinen -johdos aina silloin, kun tarkoitetaan nimenomaan valtion asukkaita.
Huomattakoon, että Ison-Britannian asukkaita nimitetään vanhastaan briteiksi, mutta puhutaan brittiläisestä kulttuurista, ruoasta jne. Tšekin tasavallan asukkaita voidaan nimittää tšekkiläisiksi tai tšekinmaalaisiksi, Slovakiassa taas asuu slovakialaisia. Tšekki ja slovakki ovat etnisiä nimiä, jotka eivät tarkoita kaikkia Tšekin ja Slovakian asukkaita. Latvialaisista puhuttaessa voidaan käyttää myös nimitystä lätti.
Yhteen ja pienellä alkukirjaimella kirjoitetaan sellaiset vakiintuneet väestöryhmien nimet kuin suomenruotsalaiset, ruotsinsuomalaiset ja amerikansuomalaiset. Sen sijaan kirjoitetaan erilleen vaikkapa Ranskan suomalaiset tai Belgian suomalaiset, joita ei voi pitää samalla tavalla vakiintuneina tiettyjen väestöryhmien nimityksinä.
Maakuntien nimistä johdetut asukkaannimitykset
Maakuntien nimistä johdetut asukkaannimitykset ovat säännönmukaisia johdoksia: ahvenanmaalaiset, kymenlaaksolaiset, satakuntalaiset, pirkanmaalaiset (huomattakoon ero keskiaikaisiin pirkkalaisiin), savolaiset ja kainuulaiset. Karjalan maakunnassa asuu karjalaisia (ei ”karjalalaisia”), Uudellamaalla uusmaalaisia (ei ”uusimaalaisia”), Varsinais-Suomessa varsinaissuomalaisia (ei "varsinais-suomalaisia") ja Hämeessä hämäläisiä. Toisinaan näkyy käytettävän tarpeetonta nimitystä ”pohjanmaalainen”, vaikka Pohjanmaan asukkaille on naseva nimitys pohjalaiset. Lapissa on vanhastaan sanottu asuvan lappalaisia tai saamelaisia; molemmat nimitykset ovat käypiä. Uudempaa sanastoa on lappilainen, jonka ymmärretään tarkoittavan kaikkia Lapissa asuvia, sekä saamen- että suomenkielisiä.
Suomalainen asukkaannimijohdin voidaan liittää myös ulkomaan paikannimien suomalaisiin sovinnaisasuihin: baijerilainen, saksilainen. Samoin voidaan kutsua provencelaiseksi Provencen asukasta, bretagnelaiseksi Bretagnessa asuvaa jne. Joillakin Ranskan maakunnilla on vanhastaan suomen kielessä käytetty saksalaisperäinen sovinnaisnimi, jonka rinnalla suositaan nykyisin omakielistä asua (vrt. bourgognelainen ~ burgundilainen, alsacelainen ~ elsassilainen). Moniin pitkiin, useampiosaisiin ulkomaisiin paikannimiin ei suomalainen asukkaannimijohdin kuitenkaan sovi, mutta milloin se tuntuu luontevalta, sitä voi käyttää.
Kuntien nimistä johdetut asukkaannimitykset
Monien kotoisten kuntien asukkaista näyttää olevan käytössä useita nimityksiä, joista ei aina ole helppoa valita oikeaa. Pitäisikö sanoa ”ruoveteläinen”, ”ruovesiläinen”, ”ruovetinen” vai jopa ”ruovesinen”? Entä asuuko Keuruulla ”keuruulaisia”, ”keuruslaisia” vai ”keurulaisia”? Miten pitäisi nimittää Nurmeksen, Alavuden tai Virtain asukkaita?
Kuntien nimistä johdetuissa asukkaannimityksissä on usein vähintään kaksi varianttia: paikallinen ja yleiskielinen. Murteeseen pohjautuvia nimityksiä saattaa olla paikkakunnalla tai naapurikunnissa käytössä useitakin. Toisia käytetään laajemmin, toisilla on vähemmän käyttäjiä. Sääntö on, että aina ja kaikissa yhteyksissä hyväksytään yleiskielen mukainen nimitys, kun taas paikallista kansanomaista asua sopii käyttää lähinnä paikallislehdissä, kotiseutuaiheisissa kuvauksissa jne. Murteen mukainen, vakiintunut asu voi joskus olla tyylillisesti yleiskielistä osuvampi. Nimenomaan tyyli ratkaisee sen, mikä nimitys valitaan. Asiatekstiin on yleensä selvintä valita yleiskielen mukainen asu, jonka tietää ilmaisevan häiriöttä sen, mitä tarkoitetaan.
-nen-loppuisista kunnannimistä yleiskielen mukaisia ovat konsonanttivartaloiset asut oulaislainen (< Oulainen), ikaalislainen (< Ikaalinen), paraislainen (< Parainen). Samalla tavoin: nousiaislainen, huittislainen, kuhmoislainen, jokioislainen, kiukaislainen, kiikoislainen. Tyylillisesti sopivissa yhteyksissä mahdollisia ovat myös poikkeuksellisesti johdetut asut oulaistelainen, paraistelainen, kuhmalainen, joita näillä paikkakunnilla käytetään.
Sellaisista kunnannimistä kuin Kannus, Nurmes, Temmes, Muhos ja Tuulos voidaan käyttää yhtä hyvin konsonanttivartaloista (kannuslainen) kuin vokaalivartaloistakin (kannukselainen) asua (vrt. taivutusta Kannus : Kannuksen). Samoin käyvät rinnakkain nurmeslainen ~ nurmekselainen, temmesläinen ~ temmekseläinen, muhoslainen ~ muhokselainen, tuuloslainen ~ tuulokselainen. Sen sijaan Varkaudessa (Varkaus : Varkauden) asuu varkautelaisia, Alavudella taas alavutelaisia. Pihtiputaan asukkaat ovat pihtiputaalaisia, Haukiputaan haukiputaalaisia, Konginkankaan konginkankaalaisia.
-e-loppuisten kunnannimien asukasta merkitsevissä johdoksissa vartalon e on lyhyt: keiteleläinen (< Keitele), kempeleläinen (< Kempele); samoin kuortanelainen, tamperelainen, pälkäneläinen, yläneläinen, savitaipalelainen, simpeleläinen.
-la-loppuisista kunnannimistä johdetuissa asukkaannimityksissä ovat yleiskielen mukaisia ja siis kaikkiin yhteyksiin sopivia asut heinolalainen, nivalalainen, parikkalalainen, urjalalainen, kokkolalainen, myrskyläläinen, orimattilalainen. Monella paikkakunnalla on kuitenkin käytössä lyhyempi, kansanomainen -inen-asu, ja milloin näin on, se on hyväksyttävä yleiskielisen rinnalla, esimerkiksi heinolainen, nivalainen, parikkalainen, urjalainen, myrskyläinen, orimattilainen.
Keuruun asukkaat ovat keuruulaisia (ei ”keurulaisia”) tai mahdollisesti keuruslaisia, Virroilla asuu virtolaisia, Kangasalla kangasalalaisia. Keikyän ja Velkuan asukkaita tulee yleiskielisessä tekstissä nimittää keikyäläisiksi (ei ”keikyläisiksi”) ja velkualaisiksi. Lappeella asuu lappeelaisia. Lopen ja Nummen asukkaista käy kaksi asua: yleiskielen mukaiset loppelainen ja nummelainen tai paikallismurteen mukaiset loppilainen ja nummilainen.
-joki, -järvi, -lahti, -mäki, -vesi ym. -loppuisista kunnannimistä johdetut asukkaannimitykset tuottavat myös usein päänvaivaa. Näkyy käytettävän ainakin kolmea johdostyyppiä: lehtimäkeläinen, lehtimäkinen sekä ”lehtimäkiläinen”. Näistä viimeinen ei ole suomen kielen johtamissääntöjen mukainen eikä siis hyväksyttävä yleiskieliseen käyttöön. Ensimmäinen on yleiskielen mukainen, keskimmäinen paikallisen murteen mukainen asu. Molempia voidaan käyttää, joskin yleiskieliseen tekstiin suositetaan ensimmäistä.
-joki-loppuisista kunnannimistä yleiskielen mukainen asukkaannimijohdos on -jokelainen, esimerkiksi padasjokelainen (< Padasjoki), suonenjokelainen (< Suonenjoki), kauhajokelainen (< Kauhajoki). Myös johdos -jokinen käy, jos sitä käytetään paikkakunnalla, esimerkiski seuraavista: lumijokinen, oulujokinen, suonenjokinen, pyhäjokinen, seinäjokinen, peräseinäjokinen, pattijokinen, kauhajokinen, vuolijokinen, ilmajokinen, honkajokinen, kalajokinen, isojokinen.
-järvi-loppuisten kunnannimien asukkaannimijohdos on yleiskielen mukaan -järveläinen, esimerkiksi alajärveläinen (< Alajärvi), saarijärveläinen (< Saarijärvi). Lyhyttä -inen-johdinta voi käyttää yleiskielisen rinnalla ainakin seuraavista: evijärvinen, haapajärvinen, jalasjärvinen, hausjärvinen, lappajärvinen, kortesjärvinen.
-lahti ja -mäki -loppuisten kunnannimien asukkaannimijohdokset ovat -lahtelainen ja -mäkeläinen: sahalahtelainen, lapinlahtelainen, kokemäkeläinen, sääksmäkeläinen. Ainakin seuraavien kuntien asukkaannimityksistä on käytössä lyhyempi johdos yleiskielisen rinnalla: korpilahtinen, vehkalahtinen, revonlahtinen, pohjaslahtinene; kärsämäkinen, lehtimäkinen. Poikkeuksellinen vanhaa nimiperinnettä edustaa johdos längelmäläinen, joka on käytössä längelmäkeläisen rinnalla.
-vesi-loppuisten kunnannimien yleiskielinen asukkaannimijohdos on -veteläinen: pielaveteläinen, haapaveteläinen, kiuruveteläinen, oriveteläinen, ruoveteläinen. Johdos -vetinen on käytössä ainakin seuraavista: kiuruvetinen, muuruvetinen, petäjävetinen, pihlajavetinen, pielavetinen, haapavetinen. Johdos ‑vesiläinen, jota näkyy kohtalaisen paljon käytettävän, ei ole suositettava yleiskielessä.
-koski, -lampi, -niemi ja -salmi -loppuisista kunnannimistä käytetään yleiskielisiä asukkaannimijohdoksia -koskelainen, -lampilainen, -niemeläinen ja -salmelainen. Esim. taivalkoskelainen, äänekoskelainen; kangaslampilainen, rautalampilainen; rovaniemeläinen; rantasalmelainen. Näistä ei -inen-johtiminen asu ole murteissakaan kovin yleinen. -lampi-loppuisten nimien johdos on -lampilainen: kangaslampilainen, rautalampilainen.
Kylien ja tilojen asukkaista on paikkakunnilla yleensä käytössä useitakin nimityksiä. Niihin pätee sama sääntö kuin kuntien asukkaiden nimityksiinkin: yleiskielinen asu on ensisijainen asiatekstissä, kansanomaista voidaan käyttää tyylikeinona sopivissa yhteyksissä.
Madridilaiset ja cannesilaiset
Ulkomaisista kaupunkien nimistä voidaan johtaa asukkaannimityksiä samalla lailla kuin maidenkin nimistä. Jos nimi päättyy konsonanttiin, lisätään -i- ennen johdinta: müncheniläinen (< München), madridilainen (< Madrid). Jos taas nimi päättyy vokaaliin, tarvitsee lisätä vain johdin: riikalainen (< Riika), sidneyläinen (< Sidney), malmöläinen (< Malmö).
Jos nimen kirjoitusasu päättyy konsonanttiin ja ääntöasu vokaaliin, lisätään heittomerkki ennen asukkaannimijohdinta samoin kuin taivutuspäätteitäkin liitettäessä: alger'lainen (< Alger), bordeaux'lainen (< Bordeaux), glasgow'lainen (< Glasgow); vrt. Alger'ssa, Bordeaux'ssa, Glasgow'ssa. Jos nimen kirjoitus- ja ääntöasu päättyvät eri konsonanttiin, heittomerkkiä ei tarvita, mutta sidevokaali -i- yhdistää johtimen nimeen: cannesilainen.
Ulkomaan paikannimiin saattaa sisältyä diakriittisia merkkejä. Asukkaannimijohdoksissa ne voidaan säilyttää tai olla säilyttämättä: reykjavíkilainen ~ reykjavikilainen (< Reykjavík), bogotálainen ~ bogotalainen (< Bogotá), asunciónilainen ~ asuncionilainen (< Asunción).
Jos kaupungin nimessä on enemmän kuin yksi osa, siitä johdetut asukkaannimitykset kirjoitetaan kokonaan yhteen: newyorkilainen (< New York), losangelesilainen (< Los Angeles), sãopaulolainen (< São Paulo), abudhabilainen (< Abu Dhabi), telavivilainen (< Tel Aviv), kualalumpurilainen (< Kuala Lumpur), alma-atalainen (< Alma-Ata), addisabebalainen (< Addis Abeba). Ei siis kirjoiteta ”new yorkilainen” eikä ”new-yorkilainen”, sillä johdin liittyy koko nimeen eikä vain sen jälkiosaan.
Yritysten, seurojen ja järjestöjen jäsenten nimitykset
Johdin -lainen, -läinen ei liity vain maantieteellisistä nimistä muodostettuihin asukkaannimityksiin, vaan myös joihinkin muihin henkilöä tarkoittaviin ilmauksiin. Sillä voidaan ilmaista kuulumista paitsi maantieteelliseen paikkaan myös yhteisöön, järjestöön, seuraan, yritykseen, työpaikkaan, harrastuspiiriin. Voidaan siis sanoa, että Marimekossa työskentelee marimekkolaisia, Nesteellä nesteläisiä (äännetään ”nestelläisiä”), Valmetilla valmetlaisia tai valmetilaisia. Urheiluseura Tapparaan kuuluu tapparalaisia, Ilvekseen ilvesläisiä (~ ilvekseläisiä). Kokoomuspuolueeseen kuuluu kokoomuslaisia (~ kokoomukselaisia).
Sama johdin voidaan liittää myös lyhenteiden perään. Jos on kyse lyhennesanasta (Akava, Yle, Nato), johdin lisätään suoraan sen perään: akavalainen, yleläinen, natolainen. Kirjainlyhenteiden (SAK, SDP, VPK) jälkeen on lisättävä kaksoispiste ennen johdinta: SAK:lainen, SDP:läinen, VPK:lainen. Kirjoitustavat ”SAK-lainen” tai ”SAKlainen” eivät ole yleiskielen mukaisia. Joskus lyhenne voidaan lukea joko yhtenä sanana tai kirjaimittain (SYP). Silloin voidaan valita SYP:lainen tai SYPiläinen (äännetään ”syppiläinen”).
Ilmaus ”einoleinolainen”
Johdin -lainen, -läinen voi esiintyä myös sellaisissa henkilönnimijohdoksissa, joilla ilmaistaan varsinkin jonkin poliittisen, kirjallisen, ideologisen, uskonnollisen tms. suunnan kannattajaa: kafkalainen, sillanpääläinen, luterilainen, marxilainen tai marksilainen, nietzscheläinen, dostojevskilainen, taistolainen, augustinolainen (< Augustinus), olympolainen (< Olympos).
Usein tällaiset ilmaukset johdetaan sukunimestä, mutta on mahdollista johtaa niitä myös etu- ja sukunimen yhdistelmästä, milloin henkilö tunnetaan parhaiten koko nimellä tai milloin se selvyyden vuoksi muuten on tarpeen: einoleinolainen, mattieskohytösläinen, esasaarislainen. Myös nämä johdokset voivat esiintyä sekä substantiivina että adjektiivina. Jos nimen vartalo päättyy konsonanttiin ja ääntöasu vokaaliin, lisätään näissäkin johdoksissa heittomerkki: rimbaud’lainen, truffaut'lainen, foucault'lainen, mutta descartesilainen, koska kirjoitus- ja ääntöasu päättyvät eri konsonanttiin.