Euroopan unionin neuvostossa on tehty opas nimeltä Osallistava viestintä neuvoston pääsihteeristössä. Opas auttaa neuvoston henkilökuntaa tunnistamaan ja välttämään ilmauksia, jotka voivat loukata lukijoita. Se myös herättelee huomaamaan, millaisia vaikutuksia valituilla ilmaisuilla voi olla. Sanat nimittäin voivat paitsi tuntua loukkaavilta myös vahvistaa stereotypioita, joista halutaan päästä eroon. Voi myös jäädä ilman hyviä työntekijöitä, jos hakuilmoitus ei tunnu olevan tarkoitettu sille ryhmälle, johon ilmoituksesta kiinnostunut kuuluu.

Oppaan suosituksia ei sovelleta EU:n lainsäädäntöteksteihin eikä niihin suoraan viittaaviin teksteihin, mutta niitä noudatetaan epävirallisemmassa kielenkäytössä. Sellaisia ovat esimerkiksi henkilöstötiedotteet, työpaikkailmoitukset sekä verkkosivut ja sosiaalinen media. Neuvoja annetaan myös siitä, miten arkipuheessa viitataan työtovereihin ja muihin ihmisiin. Lisäksi oppaassa neuvotaan, kuinka kuvituksesta tehdään osallistava.

Oppaan sisällön on suunnitellut neuvoston yhtäläisten mahdollisuuksien toimisto. Opas on olemassa kaikilla EU:n kielillä, ja tekstit on tehty kielikohtaisiksi. Suomenkieliset ohjeet on muokattu suomen käännösyksikössä. Aihepiirit ovat kaikilla kielillä samat: niitä ovat sukupuoleen, vammaisuuteen ja terveydentilaan, ikään, seksuaaliseen suuntautuneisuuteen, etniseen taustaan ja uskonnolliseen vakaumukseen liittyvät ilmaukset. Kysymys on siis yhdenvertaisesta kielenkäytöstä, sillä aiheet ovat samat kuin yhdenvertaisuutta koskevassa lainsäädännössä.

Tasa-arvoisia virkanimikkeitä

Oppaan aluksi annetaan suosituksia sukupuolineutraalista kielenkäytöstä. Suomenkielisessä oppaassa ne käsittelevät pääasiassa virka- ja ammattinimikkeitä. Aiheesta oli syksyllä 2017 vilkas keskustelu Suomessa, kun Aamulehti ilmoitti siirtyvänsä sukupuolineutraalien nimikkeiden käyttöön. Sellaisia suosittaa neuvoston opaskin. Esimerkiksi virkamiehen tilalla voi käyttää viranhaltijaa tai virkailijaa, tiedemiehen tilalla tutkijaa ja lakimiehen tilalla juristia.

EU:n toiminnassa tärkeät nimikkeet puhemies ja valtionpäämies säilyvät säädöksissä ennallaan, mutta epävirallisemmissa teksteissä voidaan puhua puheenjohtajasta ja valtionjohtajasta tai valtionpäästä. Aamulehden herättämässä keskustelussa pohdittiin, voiko eduskunnan puhemiehestä koskaan käyttää muuta kuin lain ilmausta. Oppaassa kuitenkin hyväksytään kahtalaisten nimikkeiden käyttö. Näin epäilemättä uuteen käytäntöön vähitellen totutaan, ja se saattaa joskus edetä lainsäädäntöönkin.

Suomenkielisessä oppaassa myös kerrotaan, että vain naiseen viittaavat nimikkeet ovat yleensä jo vanhentuneita. Niistä ehkä pisimpään käytössä sinnitellyt laulajatar on korvautumassa sanalla laulaja. Opas huomauttaa, että nais-etuliite virkanimikkeessä nostaa viranhaltijan sukupuolen usein aivan turhaan esiin, vaikka riittäisi pelkkä nimike, kuten konstaapeli.

Sukupuolineutraalisti feminiini- ja maskuliinimuodoin

Muiden kielten oppaissa neuvotaan, kuinka viitataan ihmisiin yleensä käyttämättä sukupuolen ilmaisevaa persoonapronominia. Jos aikanaan kaikkiin viitattiin pelkästään maskuliinisella pronominilla, on nyttemmin monilla kielillä tavaksi vakiintunut se, että tekstissä esitetään aina rinnan molempiin sukupuoliin viittaavat pronominit: hon eller han, he or she, il ou elle. Monissa maskuliini- ja feminiinimuodon sisältävissä kielissä sukupuolten yhdenvertaisuutta osoitetaan esittämällä tekstissä aina nimikkeen molemmat muodot, kuten (ranskassa) rédactrice ja rédacteur ’toimittaja’, ellei kyse ole tietyn henkilön tittelistä.

Puhuttelemalla suoraan vältetään sukupuoleen viittaaminen.

Toistamisen ajatellaan kuitenkin rasittavan lukijaa, ja nykyään myös kaivataan ilmaisutapaa, jossa sukupuolten määrää ei rajata kahteen. Neuvoston pääsihteeristön erikieliset oppaat tarjoavat tähänkin apua: niissä kielissä, joissa sukupuoli ilmenee vain pronominista, tekstissä voidaan käyttää esimerkiksi monikkoa. Englanninkielisen ohjeen mukaan voi jopa yksikkömuotoiseen sanaan viitata monikollisella pronominilla: An applicant may submit their complaint... Ruotsiksi suositellaan muun muassa uutta neutraalia hen-pronominia, kun tyylilaji on sopiva. Myös puhuttelemalla suoraan esimerkiksi työpaikkailmoituksessa vältetään sukupuoleen viittaaminen.

Neutraalien ilmausten löytäminen on hankalampaa niissä kielissä, joissa eri sukupuoliin viitataan pronominin lisäksi myös feminiini- tai maskuliinimuotoisilla adjektiiveilla ja partisiipeilla. Erilaisia tapoja kiertää ne on silti runsaasti. Voidaan esimerkiksi viitata henkilön sijasta neutraaliin substantiiviin: ranskaksi ei kirjoiteta être objectif ou objective ’olla objektiivinen’ vaan agir d’une manière objective ’toimia objektiivisella tavalla’. Sen sijaan että muotoiltaisiin persoonapronominia (il, elle) käyttäen il ou elle sera responsable de la gestion du personnel ’hän tai hän vastaa henkilöstökoulutuksesta’, kirjoitetaan la personne recherchée sera responsable de la gestion du personnel ’hakemamme henkilö vastaa henkilöstökoulutuksesta’.

Miestyövuodet painuvat unholaan

Useimmilla kielillä oppaassa neuvotaan välttämään sanoja ja fraaseja, jotka sisältävät sanan mies tai nainen tai muun vain toiseen sukupuoleen viittaavan sanan tai sanonnan. Niitä tuntuukin riittävän: miehen työ ja man’s job, tai kadunmies, common man ja l’homme de la rue. Tuntuu siltä, että suomen kielestä nämä ilmaukset ovat jo alkaneet hävitä. Oppaan mukaan ei vakiintuneita sanontoja, kuten muina miehinä, kuitenkaan tarvitse välttää, sillä aika tekee tehtävänsä. Säädöksissä ja sopimuksissa keskeisten vakiintuneiden käsitteiden muuttamista oppaassa ei kuitenkaan suositella, vaikka ihmisoikeudet ovat sitten ranskaksi edelleen ”miehen oikeuksia”, droits de l’homme.

Ohjeissa tulevat tietenkin esiin kulttuurierot. Kun englanniksi suositus on käyttää naisesta titteliä Ms eikä Miss tai Mrs, sopiva yleisnimitys ranskassa on rouvaa vastaava Madame. Suomenkielisessä oppaassa todetaan, että suomeksi ei käytetä siviilisäätyyn viittaavaa titteliä lainkaan, vaan pelkät sukunimi ja etunimi riittävät. Ruotsiksi ei koko asiaa edes mainita.

Puhutaan ihmisestä, ei yleistetä turhaan

Sukupuolineutraalin kielenkäytön ohjeistus eriytyy eri kielillä, mutta ihmisryhmien nimeämistä koskevat suositukset ovat hyvinkin samanlaiset. Suomeksi, kuten muillakin kielillä, oppaassa kehotetaan käyttämään nimityksiä, joissa huomio ei ole toimintarajoitteessa, vammassa tai sairaudessa vaan ihmisessä. Siksi on parempi puhua esimerkiksi vammaisesta henkilöstä, autismin kirjon ihmisestä tai henkilöstä, jolla on epilepsia, kuin vammaisesta, autistista tai epileptikosta. Sama suositus koskee muidenkin ryhmien nimityksiä: esimerkiksi mieluummin transihmiset kuin transseksuaalit. Yleisohje ei kuitenkaan päde kaikkiin ryhmiin. Homot ja lesbot ovat oppaan mukaan mahdollisia nimityksiä, eikä myöskään sanoja kuuro ja huonokuuloinen pidetä loukkaavina. Nimityksen hyväksyttävyys riippuu sen ryhmän mielipiteestä, johon nimitys viittaa.

Kansallisuuksista tai etnisistä ryhmistä ei kannata puhua yleistävästi.

Oppaassa muistutetaan, ettei kannata puhua kansallisuuksista tai etnisistä ryhmistä yleistävästi: stereotypiat leimaavat kaikki ryhmään kuuluvat, vaikka eroja tietenkin on ja sitä enemmän, mitä suuremmasta ryhmästä on kyse. Samaa kieltä puhuvia kansoja ja saman uskonnon harjoittajia ei myöskään pidä sekoittaa keskenään: arabi ja muslimi eivät viittaa samaan ihmisryhmään.

Arjen puhetavoissa on kielellä kuin kielellä miettimistä. Tavalliseen keskusteluun sisältyy monenlaisia oletuksia esimerkiksi siitä, millaisia miehet tai naiset, vanhat tai nuoret ovat. Opas antaa pohdittavaksi, onko asiallista huomauttaa siitä, miten joku suoriutuu ikäisekseen, tai kannattaako naista kehua sanomalla, että hän toimii kuin mies. Yleistäviä arvioita ei pidä toki heitellä miehistä ja nuoristakaan, vaikkei sitä erikseen mainita.

Puolihuolimattomasti saatetaan toistaa myös stereotypioita siitä, millaisia ominaisuuksia on jonkin maan kansalaisilla tai muilla ihmisryhmillä kollektiivisesti. Suomenkielinen opas kehottaa välttämään sellaisia tokaisuja kuin vaikkapa: Latinot ne siellä taas pulisee!

Harkintaa ja joustavuutta

Oppaassa korostetaan sopivan ilmauksen riippuvan henkilöistä, tilanteesta, tekstilajista ja tyylilajista. Osallistava kielenkäyttö vaatii ennen kaikkea huomaamista ja harkintaa, eikä varmoja luetteloita sopivista ilmauksia suinkaan aina voi tehdä. Kieli muuttuu, ja se, mitä pidettiin ennen neutraalina, voi nopeastikin muuttua sävyltään arveluttavaksi. Lisäksi käsitykset vaihtelevat niin maasta toiseen kuin eri ihmistenkin kesken.

Oppaan ohje on, että kannattaa kysyä neuvoa ja mielipiteitä, varsinkin kohderyhmältä. Suomenkielisessä oppaassa kehotetaan käyttämään parisuhteen toisesta osapuolesta nimitystä puoliso tai kumppani. Kuitenkin kun avioliitto tuli mahdolliseksi samaan sukupuoleen kuuluvien kesken, totesi hiljattain avioitunut nainen haastattelussa iloisena, että nyt pitää opetella sanomaan siihenastista puolisoa vaimoksi.

Kysyminen toimii parhaiten silloin, kun on kyse nimeltä mainituista henkilöistä. Kun puhutaan ryhmistä, ei voida päästä samaan osuvuuteen. Oppaassa kehotetaan esimerkiksi käyttämään ilmauksia ikääntynyt ihminen tai ikääntynyt työntekijä, koska ne ovat kunnioittavia. Omassa korvassani positiivisemmalta tuntuisi vanhempi työntekijä, mutta en kuitenkaan voi olla varma siitä, että käsitykseni on yleisin. Ainakin kirjoittajan on huolehdittava siitä, että toimii ajantasaisen tiedon varassa. Sitä saa esimerkiksi järjestöiltä. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversiosta on myös apua.

Muualla on oppaita, meillä ei

Neuvoston pääsihteeristön opas on tietääkseni ensimmäinen suomenkielinen ohje, joka kattaa monta yhdenvertaisuuden aihepiiriä. Verkossa on kyllä joitain sanastoja, esimerkiksi Setan Sateenkaarisanasto, mutta ne eivät sisällä selviä suosituksia. Euroopan parlamentti on tehnyt 2009 sukupuolineutraalin kielenkäytön oppaan, josta on myös suomenkielinen versio. Opasta uudistetaan parhaillaan.

Muissa Pohjoismaissa osallistavan kielenkäytön oppaita on. Ruotsissa vuoden 2018 selkeän virkakielen palkinto Klarspråkskristallen annettiin Tukholman läänin maakäräjien laatimalle hoitoalan Vårdguiden-oppaalle. Siinä ohjeistetaan monipuolisesti, kuinka välttää osoittamasta tekstit vain enemmistöväelle. Norjassa julkaistiin 2007 opas maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvästä sanastosta. Tanskan yleisradio on puolestaan tehnyt sanaluettelon Tendensord, jossa käsitellään eri tavoin herkkiä ilmauksia. EU:n toimielinten yhteisessä tekstinlaadinnan oppaassa ja Euroopan komission Clear Writing -kampanjan opaskirjasessa annetaan englannin kieltä koskevia suosituksia sukupuolineutraalista kielenkäytöstä.

Olemme Kotimaisten kielten keskuksessa huomanneet, että hallintolakiin viitattaessakin mainitaan siihen kirjatuista hyvän kielen vaatimuksista selkeys ja ymmärrettävyys mutta asiallisuus jätetään huomiotta. Syynä saattaa olla, että sanan asiallisuus merkitys on jäänyt viranomaisille hämäräksi.

Oppaalla pyritään osallistavaan, tasa-arvoiseen tai yhdenvertaiseen kielenkäyttöön.

Asiallinen kielenkäyttö on juuri sitä, mihin Euroopan unionin neuvoston oppaalla pyritään, mutta nimitykset vaihtelevat. Voidaan puhua osallistavasta, tasa-arvoisesta tai yhdenvertaisesta kielenkäytöstä. Ruotsissa puhutaan myös normikriittisestä kirjoittamisesta, jolla tarkoitetaan sitä, ettei teksteissä oleteta lukijakunnan olevan keskenään samanlaista ”normiväestöä”.

Millä nimellä kunnioittavaa ja syrjimätöntä kielenkäyttöä kutsutaankin, sellaisen linjaukset olisivat selvästi tarpeen Suomessakin. Hallintolaki ja yhdenvertaisuuslaki ovat olleet voimassa jo lähes viisitoista vuotta. Nyt pohditaan EU:n antaman direktiivin vuoksi, millaisin ohjein voitaisiin taata verkkosivujen ja sähköisten palvelujen saavutettavuus. Yhteiset ohjeet asiallisesta ja saavutettavasta kielenkäytöstä auttaisivat viranomaisia ja muita viranomaistehtäviä hoitavia toimimaan sekä hallintolain että tulevan saavutettavuuslainsäädännön mukaisesti. Asia on erityisen tärkeä nyt sote-uudistuksen kynnyksellä. Ja parasta olisi, kun ohjeet antaisi sosiaali- ja terveysministeriö − tai niitä tekisivät tulevat maakunnat yhdessä.

Euroopan unionin neuvosto: Osallistava viestintä neuvoston pääsihteeristössä (pdf)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)