Yleistajuinen kirjoittaminen kielitieteen asioista on usein hankalaa, koska esitys vaatisi yleensä vastaanottajiltakin melkoisesti pohjatietoja. Nyt yritän kuitenkin kirjoittaa yhdyssanojen merkityksestä, koska siihen liittyy paljon enemmän ongelmia kuin luulemmekaan.

Kielitieteen käsitteistöä hallitseville sanon alkuun tiedoksi, että puhun tässä vain nominatiivialkuisista determinatiivisista yhdysnomineista, sellaisista kuin taskulamppu, kivikausi, ilmapallo. Niissä alkuosa määrittää loppuosaa, niin että esimerkiksi taskulamppu on lamppu mutta ei tasku. Määrityssuhde ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa samanlainen kuin sanassa taskulamppu.

Yleensä kai luulemme, että yhdyssanan merkitys selviää meille suoraan sen osien merkityksistä. Näin ei kuitenkaan ole. Se näkyy siitä, että alkuosan eli määritteen ja loppuosan eli pääsanan merkityssuhde on usein erilainen saman pääsanan sisältävissä tapauksissa. Kalakauppias myy kyllä kaloja, mutta katukauppias ei myy katuja. Naislääkäri on kyllä nainen, mutta eläinlääkäri ei ole eläin. Kun kuulemme, että tyttöpari oli tanssinut hyvin, tiedämme näkemättäkin, että tanssimassa on ollut kaksi tyttöä. Mutta jos meille kerrotaan, että Suomen presidenttipari oli tanssinut hyvin, tiedämme yhtä varmasti, ettei lattialla ole ollut kahta presidenttiä vaan Manu ja Tellervo. Samoin on asia ruotsin kielessäkin. Vaikka krokodilväska on krokotiilin nahasta tehty laukku, ei damväska ole naisen nahasta tehty laukku vaan naisen laukku.

Rakenteeltaan samanlaisella yhdyssanalla voi eri aikoina ja eri tilanteissa olla aivan erilainen merkitys. Kuluneen kesän aikana olen kuunnellut nauhoista sata vuotta sitten syntyneiden kuhmolaisten puhetta. Vastaani on tullut useita kertoja sana lehtimies. Ei vanhojen kuhmolaisten lehtimies ole suinkaan journalisti vaan lehtikerppujen tekijä. Vuosisadan vaihteen kuhmolaisessa kulttuurissa lehtikerppujen taittaja oli paljon tärkeämpi kuin sanomalehtimies.

Sanomalehtien otsikoissa vilahtelee melko usein yhdyssanoja, joiden merkitys ei selviä ilman artikkelin lukua jos aina sittenkään. Takavuosina sellainen sana oli esimerkiksi atomilohi, jolla tarkoitettiin atomivoimalan lauhdevedessä kasvatettuja lohenpoikasia. Tuskin kaikki enää muistavat, mikä oli poliosokeri. Sana vilahteli sanomalehdissäkin vuoden 1985 alussa, kun suomalaisille jaettiin poliorokotetta sokeripalassa. Entäpä lyijylinja ja ketjuvasikka? Savon Sanomissa oli 6.7.84 otsikko ”Suomi seuraa Saksaa lyijylinjalla”, kun haluttiin sanoa, että Suomi vapauttaa lyijyttömän bensiinin verosta kuten Saksakin. Ketjuvasikkaa koskevasta uutisesta selviää, ettei ole kyse kouriin tuntuvasta ketjusta lainkaan.

Monesti yhdyssanalle vakiintuu kieliyhteisössä jokin erikoismerkitys, mutta aivan samanasuista sanaa voidaan jossakin tilanteessa käyttää toisessa merkityksessä. Kaikki luulemme tietävämme, mitä maapallo ja ilmapallo merkitsevät, mutta silti jalkapallokielessä voidaan sanoa: ”Keskushyökkääjä Nieminen on hyvä ilmapalloissa mutta maapallon otto ei onnistu yhtä hyvin”. Eräs pakinoitsija kertoi lapsen suusta kuultuna seuraavan tapauksen. Ristiäisissä pappi kastoi lasta, jolloin nelivuotias isosisko kysäisi: ”Toikos nyt on sitä lapsivettä?” Kivikausi merkitsee yleensä tiettyä esihistoriallista aikakautta. Sanomalehti Karjalaisessa oli kuitenkin 10.4.88 lehtori Laila Myllerin selostus siitä, millaisen vastauksen joku oppilas hänelle tarjosi kivikautta koskevaan kysymykseen: ”Se oli silloin kun oli kivikausi. Kiviä oli silmän kantamattomiin.” Oppilas yritti ”säveltää” sen verran, minkä yhdyssanan rakenteesta voi päätellä. Mutta eipä naureskella koululaiselle, sillä sama vaara uhkaa yhdyssanojen käytössä monesti aikuisiakin.

Nominatiivialkuisen yhdyssanan rakenteesta ei voi nimittäin päätellä muuta kuin sen, että alkuosalla eli määritteellä on jotakin tekemistä loppuosan eli pääsanan kanssa. Kivikausi on siis kausi, jolla on jotakin tekemistä kiven tai kivien kanssa. Se että sana on tullut merkitsemään nimenomaan esihistorian kautta, jolloin käytettiin kiviaseita, on yhteistä kulttuuriperinnettämme, joka meidän tulee erikseen tietää. Samalla tapaa erikoismerkitys on sanalla lapsivesi ’sikiövesi’. Kun nelivuotias käyttää kastevedestä lapsivesi-sanaa, hän tekee päätelmänsä yhdyssanan rakenteesta ja kastetilanteesta. Enempää ei aikuinenkaan pystyisi sanan rakenteesta päättelemään. Monet sanaleikit perustuvat siihen, että tiettyyn erikoismerkitykseen vakiintunutta sanaa käytetään yhdyssanoja koskevan väljän yleissäännön mukaisesti (yleissääntö on: määriteosalla on jotakin tekemistä pääsanan kanssa). Keskusliikkeensä tiukkaan ohjailuun tuskaantunut vähittäiskauppias saattaa sanoa joutuneensa orjakauppiaaksi, vaikkei hän orjia kauppaakaan vaan tuntee itsensä orjaksi. Yhdyssanoilla puhelintyttö ja jalkavaimo on normaalisti erikoismerkitys, mutta puhelinpäivystyksessä oleva nainen voi leikillään sanoa joutuneensa puhelintytöksi ja jalankulkijaksi jäänyt aviovaimo itseään jalkavaimoksi (vrt. jalkamies). Näissä tapauksissa on siis ohitettu kieleen vakiintunut erikoismerkitys ja käytetty yhdyssanaa väljän yleissäännön mukaisesti.

On monia yhdyssanoja, joiden merkitys on yksiselitteinen. Kalakauppias ja katukauppias ovat sellaisia. Mutta näiden yksiselitteisyys johtuu asioiden luonteesta, ei kielen rakenteesta eikä säännöistä: tiedämme, ettei kala voi toimia kauppiaana eikä katuja yleensä myydä. Mutta esimerkiksi puulaatikko voi yhtä hyvin olla puusta tehty laatikko kuin laatikko, jossa säilytetään puita.

Yhdyssanat ovat suomen kielessä muodostukseltaan helppoja, ja niitä tarvitaan. Kielenkäyttäjä voi muodostaa tilapäisiä yhdyssanoja ilmaustarpeisiinsa. Mutta nominatiivialkuisiin yhdyssanoihin liittyy se vaara, ettei yhdyssana sellaisenaan läheskään aina ole yksiselitteinen. Hyvä kielenkäyttäjä on sellainen, joka tilapäistä yhdyssanaa käyttäessään antaa selvät vihjeet siitä, millainen merkitys yhdyssanalla hänen tekstissään on. Esimerkiksi viranomaisten ohjeissa outo yhdyssana olisi viisasta määritellä, ellei yksiselitteisyys muuten ilmene.

Mutta yhdyssanojen monitulkintaisuudesta on myös etuja, ainakin politiikassa ja työmarkkinoilla. Esimerkiksi rakennemuutos on yleisesti ottaen vain rakenteeseen jotenkin liittyvä muutos, ja sellaisia muutoksiahan on aina ja monenlaisia. Ja politiikassa ei taida olla viisasta määritellä ainakaan kovin tarkasti.