Yhteen vai erilleen?
[Huomattava, että artikkeli on laadittu 1968, eivätkä sen suositukset kaikilta osin vastaa nykysuosituksia. Nimien erilleen kirjoittaminen on nykyisin vähäisempää. Ulkomaisten paikannimien kirjoittamista on käsitelty myös Kielikellossa nro 8 (vain painetussa lehdessä) ja 4/1994.]
Suomen ja ulkomaiden yhdysperäisten paikannimien oikeinkirjoitus on vakiintumassa eri suuntiin. Ulkomaiden nimissä on erilleen kirjoittaminen paljon tavallisempaa kuin kotimaan nimissä: kirjoitetaan Guinean lahti, mutta Pohjanlahti, Tyyni meri, mutta Isopyhäjärvi jne.
Tämä johtunee osaksi vieraiden mallien suoranaisesta vaikutuksesta, osaksi taas siitä, että kun ulkomaan nimiä käytetään jokapäiväisessä puheessa vähemmän kuin kotimaisia, ne ovat vähemmän tiivistyneitä. – Suomen Akatemian kielilautakunta on käsitellyt tätä kysymystä ja suosittelee seuraavia kirjoitustapoja, jotka yleensä tietävät ulkomaan paikannimien kirjoitustavan mukauttamista omissa nimissämme suositeltuun.
1. Yhdysmerkkiä suositellaan käytettäväksi kuten ennenkin erisnimiloppuisissa yhdysnimissä: Etelä-Amerikka, Iso-Belt. Yhdysmerkitöntä kirjoitustapaa suositellaan yleisnimiloppuisiin yhdysnimiin, kuuluipa yleisnimi nimeen kiinteästi tai ei, siis paitsi tyyppiin Bahamasaaret, Kapkaupunki myös sellaisiin tapauksiin kuin Araljärvi, Atlasvuoristo, joissa -järvi ja -vuoristo ovat vain selittäviä lisiä. Tämä sen vuoksi, että rajan vetäminen näiden ryhmien välille on usein vaikeata. Nimeen kiinteästi kuulumatonta yleisnimeä ei kuitenkaan pitäisi tarpeettomasti käyttää.
2. Nimet, joiden alkuosa on genetiiviattribuutti, kirjoitetaan yleensä yhteen, esim. Genevenjärvi, Biskajanlahti, Baffininmaa, Kaspianmeri, Kalifornianniemi, Tanskansaari, Gibraltarinsalmi, Humboldtinvirta, Stavangerinvuono.
Erilleen kirjoitetaan kuitenkin nimet,
a) joissa genetiivi on monikollinen tai kirjoitetaan heittomerkillisenä, esim. Kirgiisien aro, Bouvet’n saari (*Suomen kielen lautakunnan 18.2.1980 tekemän päätöksen mukaisesti kirjoitetaan nykyisin monikollisen perus- tai määriteosan sisältävien nimien osat yhteen, esimerkiksi Bismarckinsaaret, Friiseinsaaret, Victorianputoukset: Myöskään heittomerkki ei nykyisin aiheuta nimen osien erilleen kirjoitttamista; siis Bouvet’nsaari.) tai
b) joissa jälkiosa on erisnimi tai yhdyssana, esim. Espanjan Guinea, Ranskan Somalimaa, Atlantin valtameri, Somalin niemimaa, sekä
c) sellaiset – myös yleensä kaksihuippuisina äännetyt – harkinnaisnimet, jotka eivät ole tiivistyneet varsinaisten nimien tasolle, esim. Nuubian aavikko, Donetsin allas, Perun hauta, Masurian järvet (*nykyisin yhteen: Masurianjärvet), Wegenerin jäätikkö, Englannin kanaali, Suezin kanava, Panaman kannas, Rockallin kynnys, Joergin laakio, Macclesfieldin matalikko, Pommerin mutka, Dartmoorin nummi, Penckin painanne, Hooverin pato, Muurmannin rannikko, Kanarian saaret (*nykyisin yhteen: Kanariansaaret), Salomonin saaristo, Guinean selänne, Angolan syvänne, Mackenzien vuoret t. vuoristo, Baijerin ylänkö. (Niinhän kirjoitetaan omatkin nimemme sellaiset kuin Saimaan kanava, Turun rata, Ahvenanmaan saaristo, Sörnäisten satama.)
3. Yhteen kirjoitetaan yleensä nimet, joiden alkuosana on adjektiiviattribuutti, esim. Iso-Belt, Iso-Britannia, Pienet-Antillit, Uusi-Seelanti, Vähä-Aasia; Isokanjoni, Keltainenmeri, Kuollutmeri, Mustameri, Punainenmeri, Tyynimeri.
Erilleen kirjoitetaan kuitenkin nimet,
a) joiden jälkiosa on yhdyssana, esim. Uusi Etelä-Wales, Iso Karhujärvi, Eteläinen jäämeri, Iso valtameri, tai
b) joiden alkuosa on pitkä ja jotka ääntyvätkin yleensä kaksihuippuisina, esim. Brittiläinen Columbia, Dinaariset Alpit.
Etelä-Suomi – etelä-Suomi?
Oikeinkirjoitus ei ole täysin vakiintunut sellaisissa paikannimi-ilmauksissa kuin Etelä-Suomi, Keski-Skandinavia, manner-Eurooppa: määriteosa kirjoitetaan milloin isolla, milloin pienellä alkukirjaimella. (*Myöhemmin on vakiinnutettu tämän artikkelin lopussa annettu ohje.)
Setälän ”Suomen kielioppi” (1902) antoi seuraavan ohjeen (§ 47): ”Yhdyssanat kirjoitetaan tämmöisissä tapauksissa joko aivan yhteen (Varsinaissuomi, Pohjoisamerikka, Suurbritannia) tai yhdysviivalla, jolloin molemmat yhdysosat kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (esim. Varsinaissuomi, Pohjois-Amerikka, Suur-Britannia); jos sitä vastoin yhdistys on tilapäinen eikä tarkoita rajoitettua maantieteellistä alaa, kirjoitetaan appellatiivinen yhdysosa pienellä kirjaimella (esim. etelä-Suomi, pohjois-Ranska).” Ensimmäinen vaihtoehto (Varsinaissuomi) ei päässyt yleistymään, vaikka se säilyi kieliopissa painoksesta toiseen ja vaikka sitä oli tukemassa ruotsin esimerkki; sen sijaan toinen vaihtoehto täydennyksineen (Pohjois-Amerikka, mutta pohjois-Ranska) jäi eloon, vaikkei riidattomana. Airilan ”Suomen kielen oikeinkirjoitusopissa” (1920, § 36.b) tämä sääntö on toistettu asiallisesti samanlaisena: Valko-Venäjä, Varsinais-Suomi, Länsi-Taalainmaa jne., mutta länsi-Ranska, ylä-Satakunta, ali-Rein,”jos alkuosa ei ole erisnimi eikä yhdyssana ole vakiintunut maantieteellinen erisnimi”.
Setälän sellaisenaan selvän ja loogisen säännön soveltamisvaikeudet ilmenevät hyvin jo näistä esimerkeistä. Ylä-Satakunta on tuskin vähemmän vakiintunut erisnimi kuin Länsi-Taalainmaa, ja Nieder-Rhein on ainakin ajoittain ollut tarkkarajainen hallintoalue, mikä puoltaisi ali-Reinille toisenlaista kirjoitusasua. Cannelinin ”Kieliopas” (1916, § 112) tyytyykin summittaisempaan ohjeeseen: aina Keski-Amerikka, Suur-Britannia, Varsinais-Suomi, mutta kun »määräyssana ei ole nimeen oleellisesti kuuluva, kirjoitetaan se tavallisimmin isolla alkukirjaimella». Cannelin siis toteaa kirjoitustavan Etelä-Suomi tavalliseksi, mutta ei ainoaksi. Esim. vanhan Tietosanakirjan pikainen silmäily paljastaa sieltä seuraavanlaisia vaihtelevia asuja: Länsi-Siperia, Keski-Eurooppa, sisä-Aasia.
Virta on vienyt isoon kirjaimeen päin. Iso Tietosanakirja (1931–) kirjoittaa johdonmukaisesti Etelä-Eurooppa, Keski-Siperia, Sisä-Aasia. Saarimaa suosittelee ”Kielenoppaan” 1. painoksessa (1947, s. 107) pientä alkukirjainta yhdyssanaan ”joka ei tarkoita selvärajaista maantieteellistä aluetta, esim. länsi-Suomi (= läntinen Suomi), pohjoisRuotsi, kaakkois-Karjala. Mutta Pohjois-Amerikka, Etu-Intia.” Hän lisää: ”Toiset kirjoittavat kuitenkin edellisenkin osan siis isolla kirjaimella: Länsi-Suomi, Pohjois-Ruotsi jne., pitäen ehkä tällaista asua typografisesti miellyttävämpänä.” Kolmannessa painoksessa (1955, s. 113) sanotaan jo, että ”edellinen osa on aikaisemmin kirjoitettu pienellä kirjaimella, milloin yhdysnimi ei tarkoita selvärajaista aluetta – –. Nykyään kirjoitetaan kuitenkin edellinen osa yleisesti isolla kirjaimella: Länsi-Suomi, Pohjois-Ruotsi jne., mikä ehkä on typografisesti miellyttävämpää.”
Isoon alkukirjaimeen ovat varmaan ainakin yhtä paljon kuin typografiset syyt vieneet käytännön vaikeudet: kirjoittajat harvoin tietävät, onko esim. Ylä-Satakunta tarkkarajainen maantieteellinen alue vai ei. Sama koskee sellaisia ilmauksia kuin Etelä-Häme, Keski-Eurooppa, Sisä-Suomi. Ilmansuuntaa ja maantieteellistä sijaintia ilmaisevat sanat ovat niin värittömiä ja sitä paitsi esiintyvät niin usein selvän erisnimen osina, että sulautuminen erisnimeen on luontevaa silloinkin, kun ei ole kysymys varmasti ”tarkkarajaisesta maantieteellisestä alueesta”. Isolla alkukirjaimella on yleensä kirjoitettu myös esim. Suur-Suomi, Suur-Ruovesi (siitä pitäjästä, johon vielä kuuluivat Keuruu, Virrat, Ähtäri ym. myöhemmin emäpitäjästä erotetut alueet), Muinais-Karjala. Suurempi lienee horjunta sellaisissa termeissä kuin manner-Eurooppa, järvi-Suomi, sydän-Savo, natsi-Saksa, tsaari-Venäjä.
Suomen Akatemian kielilautakunta käsitteli tätä kysymystä kokouksessaan 20.5.68 ja päätyi suosittelemaan isoa alkukirjainta, milloin yhdysnimen tarkoittama alue on toinen kuin sen pelkän jälkiosan tarkoittama, olipa alue tarkkarajainen tai ei, esim. Etelä-Suomi, Keski-Eurooppa, Ala-Satakunta, Sydän-Häme, Järvi-Suomi, Manner-Eurooppa, Suur-Ruovesi, Muinais-Karjala. Sen sijaan kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella sellaiset pelkästään luonnehtivat ilmaukset kuin natsi-Saksa, tsaari-Venäjä (tarkoitetaan hallitusmuotoa, ei aluetta) ja loma-, matkailu-Suomi (= Suomi lomanvieton kannalta tai matkailumaana).
Rajaa on turha vetää kovin tiukaksi, koska se on luonnostaan epämääräinen. Esim. Nyky-Suomi voi viitata yhtä hyvin nykyisiin oloihin kuin nykyiseen alueeseen. Myös semmoiset aivan tilapäiset yhdysilmaukset kuin luoteis-Inari voidaan kirjoittaa pienellä alkukirjaimella.