Kielikellon numerossa 2/96 Olli Aulio kommentoi otsikolla ”Sisältö muotoa tärkeämpi” Anneli Räikkälän artikkelia (Kielikello 1/96), jossa käsiteltiin mm. epäparisia lauseenjäseniä. Räikkälän artikkelissa ollut alkuperäinen esimerkkivirke kuului:

Röntgen-, radioaktiivisesta, gamma- ja ultraviolettisäteilystä ilmakehä heijastaa lähes kaiken takaisin avaruuteen.

Korjausehdotukset, ensin Räikkälän ja perään Aulion, kuuluivat:

Röntgen, gamma- ja ultraviolettisäteilystä sekä radioaktiivisesta säteilystä ilmakehä heijastaa lähes kaiken takaisin avaruuteen.

Röntgen- ja radioaktiivisesta gamma- ja ultraviolettisäteilystä ilmakehä heijastaa lähes kaiken takaisin avaruuteen.

Aulio on kommentissaan oikeilla jäljillä, mutta puolitiehen hänkin jää. Kaikki kolme versiota ovat enemmän tai vähemmän virheellisiä.

Ensinnäkin, asiatarkasti ilmaisten säteily ei ole radioaktiivista. Radioaktiivista on aine, esimerkiksi radioaktiivinen cesium. Kun aine on radioaktiivista, se lähettää säteilyä (joka voi olla mm. gammasäteilyä). Julkiseen keskusteluun ja jopa tiedotusvälineisiin sitkeästi pesiytynyt sanapari ”radioaktiivinen säteily” kaiketi kummittelee tässäkin.

Toiseksi Aulion virkkeestä on luettavissa, että ultraviolettisäteilykin olisi ”radioaktiivista”. Näin ei ole. Ultraviolettisäteily on ionisoimatonta säteilyä, jonka syntyperällä ei ole radioaktiivisten aineiden tai radioaktiivisuuden kanssa mitään tekemistä. Radioaktiivisten aineiden lähettämä säteily on ns. ionisoivaa säteilyä. Syntytavalla ja etenkin vaikutusmekanismeilla punnittuna ero ionisoivan ja ionisoimattoman säteilyn välillä on suuri.

Jonkinlaiseen raiteeseen esimerkkivirke olisi saatavissa jättämällä sana radioaktiivinen kokonaan pois:

Röntgen-, gamma- ja ultraviolettisäteilystä
ilmakehä – – .

Sisällön kaikki ongelmat eivät tyhjene näinkään. Edellä on luonnosteltu käypää muotoa ainoastaan terminologisella tasolla. On kaksi muutakin tasoa: Onko esimerkkivirke ylipäätään kompakti? Se ei ole. Pitääkö sen sisältämä väite paikkansa? Asiantuntijoiden mukaan ”heijastaa lähes kaiken” ei ole totta edes ultraviolettisäteilyn kohdalla ja vielä vähemmän kahden muun säteilylajin kohdalla.

Räikkälää lainaten, mitä tästä opimme? Räikkälän ytimekkään vastauksen lisäksi sen, että säteilystä kertominen lyhyesti muodolla on joskus aikamoinen rubikinkuutio. Oikean sisällön ja hyvän kielenkäytön saattaminen tasapainoon on pahimmillaan – oikeastaan parhaimmillaan – kuin kuutiota särmälleen asettelisi.

Antti Niittylä
Säteilyturvakeskus