Talvisin saamme toisinaan lukea lehdistä Pohjois-Suomen pahoista lumituhoista, jotka syntyvät tykkylumen katkoessa puiden oksia ja latvoja. Koska ilmiö esiintyy paikallisesti ja on melko harvinainenkin, saattaa myös nimitys tykky olla monelle outo. Ainakin etelästä Pohjois-Suomeen tulleet turistit ovat matkailualan yrittäjien mukaan olleet sanasta ymmällään.

Tykky tarkoittaa puun oksille ja latvukseen kasaantuvaa raskasta lumikerrostumaa. Sana kuuluu vanhastaan muutamiin murteisiimme. Näitä murteita tuntemattomat ovat kuitenkin yhdistäneet sen nykyajan sanaan tykkilumi, joka tarkoittaa lumitykillä tehtyä tekolunta. Tykky-sanan asusta tykki on myös murteista tietoja Puolangalta ja Pudasjärveltä. Mielleyhtymä on ymmärrettävä, koska massiivisista lumikerrostumista – tykystä – raskaat puut näyttävät siltä kuin niiden päälle olisi suorastaan ammuttu lunta. Itse ilmiön selitys on kuitenkin luonnollisempi.

Jäinen ja tuhoisa tykky on pohjoisen metsille ominainen ilmiö, joka sopivan sään vallitessa hitaasti kehittyy puihin tarttuneesta alijäähtyneestä vedestä ja lumesta ja häviää vasta ilmojen lämmetessä. Pahoja tykkytalvia esiintyy harvoin, mutta tykyn vaikutukset ympäristöön ovat kuitenkin jatkuvasti nähtävissä – paikoin lähes kaikki isot puut ovat poikkilatvaisia. Sanasta tykky on tässä ’jäisen lumen’ merkityksessä tietoja etenkin Kainuun sekä vähemmän Pohjois-Pohjanmaan ja Peräpohjolan murteissa.

Keski-Suomen ja osin Pohjois-Hämeen tykkä (harvoin myös tykky) ei näytä olevan yhtä pitkäkestoinen ja tuhoisa ilmiö kuin pohjoisen tykky. Sanalla voidaan näiden alueiden murteissa tarkoittaa myös ’huurretta’, ’kuuraa’ tai muuta pintoihin tiivistynyttä kosteutta. Tällä alueella sanotaan, että ”metsä on tykässä”, kun märkä lumi tarttuu puihin ilman äkkiä jäähtyessä. ”Kun metsän puissa on enempi kun tarpeeksi lunta, niin se on tykky”, on asia ilmaistu napakasti Orivedellä.

Sanat tykky ja tykkä tarkoittavat mainituissa murteissa siis etenkin painavia lumimassoja ja -möhkäleitä. Muutamin paikoin murteissa on tykky-sanalla tarkoitettu muitakin isoja kappaleita ja kimpaleita. Sanaan tuntuu usein sisältyvän mielikuva kokonaisuudesta, täyteydestä ja tiiviydestä; adverbin tykkänään onkin arveltu olevan tykky-sanasta johdettu. Metsä olisi siis tykyssä ollessaan tavallaan ”tykkänään lumen vallassa”.


Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan toimittaja.